”Suomi on suluttamisen suurvalta ja suluttaminen on osoittanut tehonsa Ukrainassa, vaikka maasto on siellä paljon vaativampaa suluttamisen näkökulmasta.”
Näin totesi europarlamentaarikko kenraali Pekka Toveri (kok) viestipalvelu X:ssä viime kesänä. Venäjän hyökkäyssodan tapahtumia onkin meillä seurattu tarkkaan ja arvioitu myös omia ratkaisuja sen kautta. Viime kesänä näiden tietojen ja kokemusten pohjalta puolustusministeri Antti Häkkänen (kok) pyysi arvioimaan uudelleen tilannetta jalkaväkimiinojen osalta.
Puolustusvoimain komentaja, kenraali Janne Jaakkola toi työn esille marraskuussa todeten, että ”Nyt turvallisuusympäristö on aivan erilainen” ja peräänkuulutti avointa keskustelua Ottawan sopimuksesta irtaantumisesta. Selvityksen pohjalta pääministeri Petteri Orpon (kok) hallitus päättikin käynnistää valmistelut Ottawan sopimuksen irtisanomiseksi. Irtisanominen edellyttää nyt siis vielä eduskunnan suostumuksen, tasavallan presidentin vahvistuksen sekä irtisanomiskirjan luovuttamisen YK:n pääsihteerille. Vasemmistoliitto on kertonut vastustavansa eroamista ja vihreiden ja SDP:n kanta on epäselvä. Onneksi päätökseen riittää eduskunnassa kuitenkin yksin hallituspuolueiden tuki. Liittyminen oli aikanaan virhe ja Kokoomus onkin tukenut Ottawan sopimuksesta irtaantumista vuodesta 2014 lähtien.
Puolen vuoden irtisanoutumisajan jälkeen voimme aloittaa jalkaväkimiinojen tuotannon ja sen myötä varastoinnin ja valmistautumisen niiden käyttämiseen pahimmalla hetkellä. Turvallisuusympäristö on nimittäin muuttunut ja Venäjä muodostaa Euroopalle pitkäkestoisen uhan. Tämä edellyttää meiltä toimia puolustuksen vahvistamiseksi.
Sodankuva on muutoksessa, mutta sen perinteiset lainalaisuudet ovat säilyneet. Teknologian kehitys ei olekaan vähentänyt lopulta jalkaväen merkitystä. Venäjän massamainen ja omista tappioista välittämätön toimintapa on säilynyt. Tähän vastataksemme jalkaväkimiina on yksinkertainen ja kustannustehokas ase, joka täydentää suorituskykyjämme. Jalkaväkimiinoilla on useita käyttötarkoituksia, eikä niiden suorituskykyä voida täysimääräisesti korvata muilla järjestelmillä. Maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkeimmät tavoitteet ovat nimittäin turvata maamme itsenäisyys ja alueellinen koskemattomuus, estää Suomen joutuminen sotilaalliseen konfliktiin ja taata jokaisen suomalaisen turvallisuus ja hyvinvointi kaikissa tilanteissa.
Haluan vielä alleviivata, että sitoudumme jatkossakin miinojen vastuulliseen käyttöön ja Ottawan sopimuksen humanitaarisiin päämääriin, kuten globaaliin työhön miinojen haittojen vähentämiseksi. Puolustusvoimat on sitoutunut noudattamaan kaikessa toiminnassaan ja sotilaallisen voiman käytössä sodan oikeussääntöjä. Sotatoimet kohdistetaisiin aina vain vihollisen asevoimaan ja sotilaskohteisiin. Siviilejä ja siviilikohteita suojeltaisiin.
Puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaa on aina tärkeää tehdä ajassa. Venäjä ei ole muuttunut, mutta sen toiminta on muuttanut maailman, Euroopan ja meidän turvallisuusasemaamme pitkäkestoisesti – ehkä pysyvästikin. Me emme ole sodassa, mutta emme me elä nyt oikein rauhassakaan. Päätös liittyä Ottawan sopimukseen oli meiltä aikanaan virhe. Sen olen myöntänyt ja sen olen valmis nyt korjaamaan. Ja nyt sen myös korjaamme.
Me pidämme kaikissa tilanteissa yksin ja yhdessä liittolaistemme kanssa huolta, että maamme alueellinen koskemattomuus ja itsenäisyys säilyy.
Timo Heinonen
puolustusvaliokunnan jäsen
hallinto- ja turvallisuusjaoston jäsen