Tarvitsemme tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita emme voi muuttaa.
Yhdysvaltain presidentiksi palanneen Donald Trumpin toisen valtakauden ensimmäiset viikot ovat laittaneet maailman mietteliääksi, jos eivät jopa sekaisin. Moni länsimaa on kysynyt ja miettinyt, että voiko suurvaltaan enää liittolaisena luottaa? Ukraina on luonnollisesti kokenut tulleensa jo lähes petetyksi ja Lähi-idässä katsotaan Trumpin hallinnon valmistelevan jopa etnistä puhdistusta. Trumpin suunnittelemat toimet Gazassa olisi sotarikos, mutta myös rikos ihmisyyttä vastaan.
Onko Trump tosissaan vai vain suuri suustaan, sillä ei ole väliä, sillä sanat merkitsevät. Sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen perustat murtuilevat. Ja valitettavasti tuntuu siltä, näyttääkin, että Trump on niellyt Putin ja Venäjän hallinnon propagandan pureskelematta? Tuoreimpana aivan hullut ja vastuuttomat väitteet siitä, että Ukraina olisi aloittanut sodan Venäjää vastaan. Pöyristyttävää ja täyttä valetta ja propagandaa.
Hyväksyykö Trumpin hallinto myös Venäjän hyökkäyssodan tulokset Ukrainassa? Kuittaako Yhdysvallat Krimin ja itäisen Ukrainan Venäjälle? Pahasti näyttää siltä, että näin tapahtuu maan omien aluehaaveiden sumentamana.
Trumpin puheita ei kannata yrittää selittää parhain päin, vaikka ne eivät toteutuisikaan. Ei niitä kannatta välttämättä ottaa myöskään sanatarkasti, mutta ei niitä kannata myöskään sivuuttaa. Ei tietenkään. Mutta ne kannattaa ottaa vakavasti ja tehdä kaikki se mitä itse ja yhdessä liittolaistemme kanssa voimme.
Hetki sitten pidetyn Münchenin turvallisuuskonferenssin jälkeen Ranskassa eurooppalaiset liittolaismaat kokoontuivat omaan huippukokoukseensa ja tämä keskustelu jatkuu nyt. Weimar+ -maiden kokouksen tunnelma oli kriisikokouksen kaltainen. Samaan aikaan Yhdysvallat neuvotteli Ukrainasta Venäjän kanssa Saudi-Arabiassa tehden sen tyylinsä sopivasti ohi ja ilman Ukrainaa. Myös ohi Euroopan ja EU:n. Hyvin Putinin pelikirjaa noudatellen. Valitettavasti.
Tämän jälkeen Euroopassa ja EU:ssa on jatkettu omia kokouksia – kirisi- ja muitakin – ja samaan aikaan Trump on pompottanut Valkoisessa talossa milloin Euroopan suurvaltojen presidenttejä ja milloin itsenäisyydestä taistelevan maan presidenttiä. Tuntuu ja näyttää siltä, että strategia tässä puuttuu vähän kaikilta.
Ja samaan aikaan Yhdysvallat kiristi ensin Ukrainalta aseavun jatkamiseksi 50 prosenttista omistajuutta maan mittaamattoman arvokkaisiin mineraalivaroihin. Ratkaisu syntyi, ainakin jonkinlainen, mutta minusta itsenäisyydestä ja läntisten demokratioiden puolesta taistelevalle maalle tällaisen ehdotuksen tekeminen on loukkaavaa ja jopa hävytöntä.
Meidän tasavallan presidentti Alexander Stubb sen sijaan esitti Münchenissä oikeudenmukaisen kolmiportaisen tien kohti pysyvää rauhaa Ukrainaan. Tässä perustana on tiukentuvat pakotteet, Venäjän jäädyttyjen varojen käyttö ja Ukrainan tuen jatkaminen. Tätä tietä voitaisiin saavuttaa tulitauko ja Ukrainalle turvallisuusjärjestelyt ja vasta sitten voitaisiin aloittaa rauhanneuvottelut. Tavoitteena olisi kestävä rauha, jossa peruskivinä olisi Ukrainan itsenäisyys, suvereniteetti ja alueellinen koskemattomuus. Vain Ukraina voi neuvotella omasta tulevaisuudestaan.
Me tarvitsemme nyt joka tapauksessa enemmän Eurooppaa. Lopulta ehkä jopa pakotettuna Euroopan ja EU:n on otettava oma paikkansa. Pääministeri Petteri Orpo (kok) esittämän ylimääräisen EU-huippukokouksen koolle kutsuminen onkin tässä nyt tärkeä askel.
Ulkoministeri Elina Valtonen (kok) totesikin, että ”Venäjän presidentti Vladimir Putinilla ei ole aikomustakaan lopettaa laajentumispyrkimyksiään”. Muut asiantuntija ovat viestineet samaa. Jos ja kun sota Ukrainassa päättyy, uhka ei kuitenkaan väisty. Viime viikolla julkaistuissa raporteissa, joista toisessa myös Suomi mainitaan, toistuvat hyytävät arviot Venäjästä. Venäjä varautuu jo uuteen sotaan ja olisi siihen valmis häkellyttävän nopeasti.
Tämä kaikki edellyttää sitä, että Euroopan tulee ottaa vastuu omasta tulevaisuudestaan ja turvallisuudesta. Jokaisen maan tulee laittaa omat asevoimansa Venäjän uhkan edellyttämään kuntoon. Venäjän vastaisen rajan turvallisuus ja pitävyys tulee varmistaa. Ja riippuvuus mm. venäläisenergiasta katkaista täydellisesti. Venäjä ei muutu.
Vanha viisaus on tänäänkin hyvä pitää mielessä. Tarvitsemme nyt tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita emme voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voimme ja viisautta erottaa nämä toisistaan.
Eilen tästä kaikesta kävimme pitkän keskustelun eduskunnassa, kun puolustusselonteko oli lähetekeskustelussa. Suomessakin havaittavissa hermoilua, mutta onneksi tyyneyttä niiltä jotka nyt tilanteen päällä ja vastuussa ovat.
…
…
Kello 22.52
Järkyttävät uutiset ja tv-kuvat Yhdysvalloista. Aamuin kirjoitukseni tyyneyden rukouksen sanoista konkretisoituvat nyt. Tyyneyttä ei kannata hukata, vaikka päällimmäisenä nyt mielessä ainakin minulla on järkytys ja mykistys. En olisi uskonut, että Yhdysvaltain presidenttikaksikko tällaiseen menisi. Menivät.
Palaan aiheeseen huomenna.
Slava Ukraini!