Lämmin kiitos sadoista ja sadoista onnitteluista!
Eilinen elämäni 50. syntymäpäivä oli ilon ja onnen täyttämä. Illalla vielä sain sukulaisiani ja ystäviäni 50 vuoden ajalta yhteen ja iltamme oli sen mukainen.
Huomenna maanantaina on sitten avoimet kakkukahvit Lopen kunnantalolla ja tähän omaan juhlavuoteeni oli suunnitellut vielä jotain muutakin jatkoksi, mutta siihen sitten myöhemmin. Eilen 
kuitenkin varsinaisena syntymäpäiväni sain jälleen aiheen kutsua ystäviäni yhteen ja paikkana tuttuun tapaan ystävieni Vanajanlinna. Pidin siis aikaan Linnalla jo omat 3-kymmpiset ja sitten heti perään 4-kymppiset ja nyt eilen oli vuorossa ne pyöreät 50-vuotisjuhlat. Väliin on mahtunut kansanedustajajuhliani ja vaalibileitä ja myös oman Timo Tiimini synttäreitä ja näin Vanajanlinnasta on kehittynyt se Juttu elämääni. Kiitos jälleen eilisestä Mika ja koko Linnan väki. Kaikki oli niin kuin piti ja toivoin.
Mutta parhainta juhlissa on ystävät. Olin kutsunut mukaan ystäviäni elämäni eri vaiheista ja jutuista. Oli lapsuuden ja nuoruuden ystäviä, oli ystäviä TOP-Klubin ajalta ja seurakuntanuorista, oli ystäviä opettaja-ajoiltani ja motorsport- ja tv-jutuista. Oli ystäviäni hevosmaailmasta ja politiikasta ja monesta muustakin. Jokainen oli paikalla siksi, että vuosien varrella heistä oli tullut minulle Ystäviä.
Kiva ja lämminhenkinen juhla ja ihastuttava alku, kun musiikkineuvos Anneli Julen Timotein laulajien kanssa toi juhlaosuuteen oman musiikillisen tervehdyksensä. Ystäväni Petteri piti kivan puheen ennen muuta ystävyydestä ja ennen jälkiruokaa ystäväni Ben sitten vielä säesti ja teki sen sydämellä. Olen onnekas tällaisista ystävistä. Ja sitten oman puheensa piti rakas ihana kummityttöni Venla ja lopuksi vielä pyysi paikalle myös kummilapseni Elisan ja Eliaksen. Olivat päättäneet antaa minulle lahjaksi kummilasten puun Pekkalaan. Tuntevat kummisetänsä.
Illan aikana vielä jahtiveljeni Santerin johdolla antoivat minulle uniikin lahjan, missä pääsen tekemään itse oman juhlapuukkoni Rosellille. Uskomaton idea ja mikä lahja. Ja tykkäsin, kuten he tiesivätkin, vaikka en siis lahjoja toivonutkaan.
Kun olimme istuneet ja syöneet ja nostaneet myös ne maljat minulle, mutta ennen muuta ystävyydelle, niin lavan valtasi sitten ystäväni Jarski Tonin ja kumppaneiden johdolla. The Solivers veti käsittämättömän keikan ja kengänpohjat olivat kuumina.
Yöhön asti tai oikeastaan sarastavaan aamuun me nuoret jaksoimme juhlia ja aamupalalla oli vielä Linnallinen ystäviäni koolla. Iso kiitos teille kaikille!
Huomenna sitten Lopen kunnantalolla on viralliset 50-vuotisjuhlakahvit ja väkeä tulossa puolentoista sataa. Kakkukahveille on pitänyt ilmoittautua etukäteen, mutta jos se on unohtunut ja haluatte mukaan, niin laittakaapa viestiä vielä minulle tulkaa ehdottomasti.
Ja vielä kerran kiitos sadoista viesteistänne. Olen niitä eilen ja tänään lukenut ja pysähtynyt jokaisen kohdalla miettimään miten onnekas olen saanutkaan olla – teistä kaikista.
Ai, miltä nyt tuntuu?
No, elämältä. Vain elämältä. Sillä isäni opein ”Ei elämä ole täynnä vuosia vaan vuodet ovat täynnä elämää”.