50 vuotta!
Täyttä elämää.
Kiitos paljon valtavasta määrästä onnitteluita. Tänään 15. helmikuuta tasan 50 vuotta sitten oli minun vuoroni syntyä maailmaan. Elämää on takana jo varsin pitkä matka. Paljon olen saanut kokea ja paljon nähdä. Kiitollinen jokaisesta hetkestä, päivästä ja vuodesta.
Haluan tänään varsinaisena juhlapäivänäni kiittää teitä kaikkia, jotka olette matkan varrellani mukanani olleet. Tietenkin tärkeimpinä oma rakas perhe. Rakas Satu ja kaksi ihanaa lastamme. He ovat olleet ja ovat kaikkeni. Aamulla sainkin ensimmäisen halauksen ja onnittelun unenpöpperöiseltä esikoiseltani, joka on 14-vuotiaana on isäänsä pidempi. Ihan siis konkreettisestikin. Iso kiitos myös tietenkin omalle lapsuuteni perheelle Äidilleni ja jo edesmenneelle Isälleni ja isoveljelleni Matille. Kiitos teille kaikille!
Kiitos teille kaikille ystävilleni näiden elämäntäyteisten vuosien aikana. Lapsuudessa oli paljon hienoja kavereita ja ystäviä, niin nuoruudessanikin kuin myöhemminkin. Tänäänkin saan olla teistä monien ystävieni ympäröimä. Se on tärkeää.
Isäni totesi aikanaan täyttäessään 50 vuotta, että…
”Ei elämä ole täynnä vuosia, vaan vuodet ovat täynnä elämää.”
Se oli hyvä toteamus rakkaalta isältäni ja hyvä ohje, mikä jäi silloin nuorukaisen mieleen hyvin. Tänään sanon itse samalla tavalla tietäen mitä se myös menneinä vuosina on tarkoittanut.
Latailin tännekin vähän kuvia elämäni matkan varrelta. Facebookiin muuten latasin paljon enemmän. Kurkatkaapa sieltäkin. Tänään en varmaan tänne blogiini enää palaa. Vanhat miehet eivät tee niin, vaan nuorekkaat vanhat miehet juhlivat.
Eli ei muuta kuin mulle…
Happy Birthday!