Presidentinvaalit olivat ja menivät. Hieno kokemus jälleen ja olisi sitä virtaa vielä riittänyt pariksi viikoksi jatkokampanjallekin jos toista kierrosta olisi pukannut. Tasavallan presidentti Sauli Niinistön huikea kannatus kuitenkin ”päätti” toisin ja kansa halusi taata hänelle vaalissa vahvimman mahdollisen valtakirjan jatkokaudelle. Uskon, että tällaista ei ehkä tulla enää koskaan tulevaisuudessa näkemään ja kokemaan.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö sai presidentinvaaleissa 64,3 prosenttia annetuista äänistä. Ja kuvaavaa oli se, että näin Niinistö sai ääniä yli puoluerajojen. Gallupit osuivat siis oikeaan, että valtaosa keskustalaisista ja myös demareista tai ainakin heidän kannattajistaan kokoomuslaisten tapaan äänestivät Niinistöä jo vaalin ensimmäisellä kierroksella oman puolueensa ehdokkaan sijaan.
Professori Heikki Paloheimo kommentoikin jossain vaalitulosta todeten, että ”koskaan aikaisemmin suomalaiset eivät ole irtaantuneet puoluesidonnaisuudesta yhtä paljon kuin nyt.”
Tässä uskon Niinistön olleen taasen ainutlaatuinen. En siis usko tällaiseen tulokseen ehkä enää koskaan ainakaan lähitulevaisuudessa. Mutta uskon, että perinteisiä puoluerajoja rikotaan tulevissakin presidentinvaaleissa enemmän kuin eduskuntavaaleissa ja muissa vaaleissa.
Niinistön äänimäärä on myös uusi Suomen ennätys. Hänen äänimäärä oli sunnuntain vaaleissa suurempi kuin Mauno Koivistolla (1988), Martti Ahtisaarella (1994) tai Tarja Halosellakaan 2000 ja 2006. Näin siis Niinistö laittoi ennätyksiä uusiksi nyt vuorostaan presidentinvaaleissa. Aiemminhan hän on tehnyt samaa presidentinvaalien toisella kierroksella voittamalla Pekka Haaviston 2012 kaikkien aikojen suurimmalla erolla ja myös eduskuntavaaleissa keräten historian suurimmat äänimäärät. Jotain poikkeuksellista hänessä on.
Ehkä jotain Sauli Niinistön arvostuksesta kertoo sekin, että Niinistö oli suosituin ehdokas jokaisessa Suomen kunnassa. Voidaan siis ensimmäistä kertaa puhua myös sanojen sijaan oikeasta koko Suomen presidentistä.
Muiden ehdokkaiden äänimäärät jäivät näin luonnollisesti varsin alhaisiksi. Vihreiden Pekka Haavisto keräsi äänistä enää 12,4% ja kolmanneksi tullut perussuomalaisten Laura Huhtasaari 6,9%. Keskustalaisten jäsentenvälisen voitti Paavo Väyrynen 6,2% lyöden näin selvästi puolueen virallisen ehdokkaan Matti Vanhasen, joka jäi 4,1% kannatukseen, Tuula Haatainen sai tuloksen 3,3, Merja Kyllönen 3,0 ja Nils Torvalds 1,5 prosenttia äänistä.
Vasemmistopuolueille vaalit oli siis katastrofi. Kun Demarien Tuula Haatainen sai 3,4 ja vasemmistoliiton Merja Kyllönen 3,3 prosenttia äänistä niin vasemmiston yhteiskannatus oli siis historiallisen pieni 6,7 prosenttia. Eikä enää Paavo Lipposen tulos vuodelta 2012 olekaan historian huonoin. Riman alta mahtui siis vielä luikahtamaan ja vieläpä molemmat vasemmistopuolueet.
Vasemmistopuolueilla on varmasti meillä edessä vakavan keskustelun paikka. Vielä 60- ja 70-luvulla vasemmistopuolueiden yhteenlaskettu kannatus oli jopa 50 prosenttia ja nyt presidentinvaaleissa tuo reilu 6% ja muutenkin eli eduskuntavaaleissa ja kuntavaaleissakin vain vähän alle 25 prosenttia. Mielenkiintoista nähdä mitä keskustelua vasemmistoliitossa ja demareissa käydään ja tapahtuuko puolueiden yhdistyminen joskus tai vaihtuuko vetäjät nopeammenkin? Itse tosin pidän Li Anderssonin asemaa aika vahvana ja tulevaisuuden odotuksia sisällä pitävänä ja voisiko hänestä ollakin koko vasemmiston puheenjohtajaksi ja yhdistäjäksi? Kannattaisi, mutta tokkopa toteutuu.
Presidentinvaalit aiheuttavat myös varmasti keskustassa johtaja- ja suuntakeskustelua. Turun Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä totesi, että keskustan puheenjohtajan Juha Sipilän asema ei ole niin vahva puolueessa kuin aiemmin. Sipilähän jo itse aiemmin sitoi jatkonsa Matti Vanhasen kannatuksen presidentinvaaleissa. Mutta kun Keskustan asettama ehdokas Matti Vanhanen sai vain 4,1 prosenttia äänistä ja valitsijayhdistyksensä ehdokkaana ollut myös keskustalainen Paavo Väyrynen sai 6,2 prosenttia äänistä niin Sipilä viestitti, että ei hänen jatkonsa olekaan sidottuna tähän ja pian hän myös kertoi hakevansa jatkoa keskustan puheenjohtajana. Oma ennustukseni on, että kesällä Keskustan Sotkamon puoluekokouksessa puheenjohtajaksi pyrkii myös muuan Paavo Väyrynen.
En kuitenkaan usko, että keskustalaiset häntä valitsevat puheenjohtajakseen, mutta pari kuukautta Väyrynen pysyy otsikoissa tuolloinkin ja piikkinä syvällä keskustan ja Sipilän lihassa. Katsotaan olenko oikeassa.
Summa summarum… Jatkossa valitsijayhdistykset yleistynevät. Itse uskon, että myös muiden kuin virassa olevien presidenttien kohdalla. Tehtävää hoitavan kohdalla uskon tästä Niinistön mallista tulevan uusi normaali. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kuvasi mallin taustoja minusta todella hyvin todeten, että ”Pidin omaa ratkaisuani (valitsijayhdistystä) vain varsin luonnollisena, kun ajatellaan että presidentti jättää puolueensa jäsenkirjan pois. Jotenkin olisi aika hassua hypätä takaisin vaalien ajaksi puolueen edustajaksi ja sitten taas jättää se jäsenkirja. Minusta presidentinvaalit ovat oma lukunsa enkä näe että sillä on mitään puoluepoliittisia vaikutuksia.” Olen täysin samaa mieltä ja uskon, että näin tulevat jatkossa toimimaan myös muut istuvat ja jatkokautta hakevat presidentit. Tällaista tilannettahan ei kuitenkaan ole seuraavissa vaaleissa 2024, kun Niinistö ei enää jatkokautta perustuslain mukaan voi hakea.
Mutta itse uskon, että 2024 on kuitenkin presidentinvaaleissa mukana myös valitsijayhdistysten ehdokkaita. En olisi yllättänyt, että esimerkiksi keskustalla, kokoomuksella tai SDP ei olisi näissä vaaleissa alleviivaten omaa ehdokasta vaan ehdokas joka on virallisesti kansanliikkeen ehdokas ja hänen tueksi haetaan sitten eri puolueiden tukea ja ennen muuta eri puolueita kannattavia äänestäjiä. Kuka varaa Suomi 2024 -nimen ensimmäisenä? Tai tähtäin silloinhan on jo 2030 eli sekin varmasti varataan kansanliikkeen nimeksi ajoissa.
Moni on kysynyt, että korreloiko presidentinvaalien tulos vielä jotenkin puolueiden kannatuksiin. Itse uskon, että kyllä, jossain määrin. Perussuomalaiset saavat Laura Huhtasaaresta pientä nostetta ja ehkäpä uuden puheenjohtajan jo piakkoinkin. Jussi Halla-aho varmasti viihtyy itsekin paremmin lopulta vapaammassa kaavussa ja Huhtasaarella on populismin jalotaito hyvin hallussa.
Vaikka Pekka Haaviston kampanja floppasikin pahasti kuuden vuoden takaisiin odotuksiin nähden niin pientä nostetta ja ainakin vanhan kannatuksen kannattelua tämäkin tulos antaa Vihreille. Kuuden vuoden päästä, uskon, että Haavisto ei enää ehdokkaana ole tämän kampanjan ja heikon tuloksen myötä vaan ehdokas on heillä silloin Niinistö. Täytyy yrittää päästä siis itse eroon tuosta #Niinisto merkinnästä viimeistään vuoden 2023 aikana 🙂
Keskustan kannatus ei presidentinvaaleista tai niiden vaikutuksesta ainakaan tule nousemaan. Ei se kai enää paljoa kuitenkaan voi laskeakaan. Itse uskon, että keskustan kannatus tullee tämän vuoden aikana lopulta hieman nousemaan kun nyt olemme saaneet talouden kuntoon. Soppaa kuitenkin tullee hämmentämään Väyrysen lisäksi myös Sipilää jatkossa entistä kovemmin sanoin kritisoivat ja irtiottoja ottavat ne häntä vanhemmat kansanedustajat joiden ministeritie tyssäsi Sipilän valtakaudella siihen, että ministeriksi Sipilä ei ota itseään vanhempia poliitikkoja. Helppo olisi luetella 5-10 tällaista kriitikkoa. Seurailkaa mediaa, Facebookia ja Twitteriä niin henkilöt tulevat hyvin esille. Eivät siis salaile mielipiteitään. Tiedätte keistä puhun.
Demareissakaan ei kannatus pressanvaaleista tule samaan nostetta. En kuitenkaan usko, että Antti Rinteen paikka olisi enää uhattuna ennen 2019 eduskuntavaaleja. Uskon kuitenkin, että se on kentän mielessä viimeinen näytönpaikka ja itse asiassa jos SDP ei ole silloin Rintee johdolla suurin puolue niin puheenjohtaja vaihtuu seuraavina vuosina vaalien jälkeen heti Antti Lindtmaniin. Pääministeriys voi oman arvioni mukaan ainoastaan pelastaa 2019 Rinteen.
Näkyykö presidentinvaalit sitten meidän Kokoomuksen kannatuksessa. Uskon, että jonkin verran, mutta ei dramaattisesti. Vaalit vahvistavat kuitenkin kuvaa kokoomuksesta vastuunkantajana, maltillisena ja uudistavana voimana ja vakuuttavana tekijänä politiikassa ja se voi säteillä jonkin verran myös meidän puolueen kannatukseen. Tosin uskon, että hallituksen nykypolitiikka nostaa enemmän meidän kannatusta ja ennen muuta se, että valtiovarainministeri Petteri Orpon johdolla talous on saatu nyt kasvuun ja kohti tasapainoa ja tämän myötä myös työttömyys laskuun ja työllisyys nousuun. Tehtävää kuitenkin vielä riittää ja uskon, että uudistaminen jatkuu eikä se ainakaan tule jäämään kokoomuksesta kiinni.
Aamulla tulleessa Uuden Suomen ja Iltalehden tuoreimmassa puoluegallupissa ei vielä presidentinvaalit paljoa näy. Gallupin mukaan kokoomus on edelleen maamme suosituin puolue 20,9 prosentilla ja kannatus on noususuunnassa. Kakkosena on SDP 19,2 prosentin kannatuksella, mutta demarien kannatus on jälleen laskussa. Nyt SDP:n kannatus on laskenut 0,9 prosenttiyksikköä. Kärkikaksikon välinen ero on siis Kokoomuksen hyväksi nyt 1,7 prosenttiyksikköä. Kärkikaksikon takana kaukana kolmantena, lähes neljä prosenttiyksikköä jäljessä tulee Keskusta 15,4 prosentin kannatuksella. Kepun kannatuksen lasku vain näyttää jatkuvan ja nyt alaspäin -0,8 prosenttiyksikköä. Neljäntenä tulee Vihreät 14,5 prosentin kannatuksella ennen 
Vasemmistoliittoa jonka kannatus on 8,6% (-0,4 prosenttiyksikköä) ja perussuomalaisten kannatus on nyt 8,2% (+0,4 prosenttiyksikköä).
Katsotaan osuuko ajatukseni yhteen sen kanssa mitä tulevaisuudessa tapahtuu ja toteutuu. Nyt aamu Hämeenlinnassa ammattikorkeakoulun asioiden parissa HAMK:lla.
…
Kello 15.36 ja jälleen Lopella. Tänään päivä Hämeenlinnassa ja iltapäivällä vielä Riihimäellä. Kävin tutustumassa vuorostaan HAMK toimintaan Hämeenlinnan kampuksella yhdessä Päivi Räsäsen ja Sirkka-Liisa Anttilan kanssa. Hienot uudet tilat ja modernit opetuspaikat ja laitteet. HAMK tässäkin nyt monella tavalla edelläkävijä.
Antoisa hyvä vierailu ja eilisen ammattikoulu HyRia:n perään oli mielenkiintoista saada ajankohtaispäivitys ammattikorkeapuolen ajankohtaisiin asioihin ja haasteisiin ja toiveisiin.
HAMK sairaanhoitajapuolella upeat modernit tilat missä voidaan harjoitella toimintaa vaikkapa metsässä loukkaantunutta metsuria auttaen tai muuta vastaan. Uusinta uutta Suomessa!
Nyt ilta Lopella ja hieman kevään ohjelman suunnitelua ja muutama palaveri myös, 
onneksi enää tänään vain puhelimessa.