Itärajalta ei voi hakea kohta enää turvapaikkaa.
Tämä on yksi toteamus mihin on saanut viime aikoina törmätä usein. Se on ihan totta. Mutta tosiasiallisesti ei itärajaltamme ole voinut turvapaikkaa hakea ainakaan koko 2000-luvulla – ainakaan ilman Venäjän viranomaisten ”hyväksyntää” – ehkä joitain yksittäisiä rohkeita harhailijoita lukuun ottamatta.
Itärajallamme on harjoiteltu joukkojen hallintaa mm. poliisin kouluttamana. Varaudumme siis kaikkeen mahdolliseen.
Itärajamme on nimittäin Venäjän puolelta äärimmäisen tarkasti valvottu. Venäjällä rajaa valvoo turvallisuuspalvelu FSB:n alaisuuteen kuuluva rajavartiolaitos. Merkittävä ero rajallamme on se, että kun Suomen puolella ns. rajavyöhyke vaihtelee kapeimmillaan noin 100 metristä leveimmillään noin kolmeen kilometriin, niin Venäjän puoleinen rajavyöhyke on useamman jopa 40 kilometriä leveä. Tarkastuspisteitä Venäjän puolella on lukuisia ja kaukaisimmat niistä jopa kymmenien kilometrien päässä rajasta. Tarkkaa tietoa kaikista Venäjän rajavalvonnan toimista ja keinoista ei ole saatavilla, mutta yhden tällaisen on kerrottu olevan ns. valeraja, joka siis muistuttaa ulkoisesti valtakunnan rajaa, mutta valerajan ylitettyään henkilö olikin vielä todellisuudessa nykyisen Venäjän puolella. Venäjän puolella on ollut Neuvostoliiton ajoista lähtien lukuisia erilaisia valvontalinjoja. Näitä valvontalinjoja näkyy mm. satelliittikuvissa. Rajalla on myös ollut erilaisia hiekkauria, missä ihmisten jalanjäljet näkyvät jos uraa yrittää ylittää. Tällaisia on nähty kuvissa esimerkiksi vuonna 2014 mm. Norjan ja Venäjän rajalla.
Kymmenien kilometrien levyiselle rajavyöhykkeelle ei siis ole kenelläkään asiaa ilman venäläisten viranomaisten lupaa tai hyväksyntää. Tarkasti valvottua leveää rajavyöhykettä valvoo Venäjän rajavartioston lisäksi myös itse Venäjän turvallisuuspalvelu FSB. Normaaliaikanakin rajavyöhykkeelle on siis päässyt vain henkilöt, joilla on ollut vaadittavat asiakirjat rajan ylittämiseen kunnossa. Ei raja-asemillemme ole siis kukaan päässyt Venäjän puolelta heidän ns. huomaamatta ja esimerkiksi maan sisäistä opposition edustajata tai median edustajat vainoamistaan pakoon, vaan rajalle on ollut mahdollista tulla vain venäläisviranomaisten hyväksynnällä. Meidän Rajavartiolaitoksen arvioiden mukaan venäläisten valvonta on ollut tehokasta ja paperittomat maahantulijat ovat olleet harvinaisia lukuun ottamatta näitä Venäjän operoimia välineellistetyn maahantulon hankkeita 2015-2016 ja nyt hybridihyökkäyksiä 2023-2024.
Tämä FSB:n ja Venäjän rajavatiolaitoksen hyväksyntä ja myös merkittävällä tavalla avustaminen tai jopa pakottaminen ja työntäminen oli mukana Venäjän hybridihyökkäyksissä vuonna 2015-2016 ja nyt viime vuonna ja viime talvenakin. Käytännössä siis kaikki rajanylittäjät tulivat rajan yli siis vain ja ainoastaan venäläisviranomaisten hyväksynnällä ja auttamina. Heistä jokainen oli FSB:n masinoiman hybridihyökkäyksen pelinappuloita. Venäjä siis muutti toimintatapaansa silloin ja myös nyt ja päästi rajavyöhykkeelleen välineellistetyn maahantulon osana ihmisiä ilman vaadittavia asiakirjoja.
Venäjän äärimmäisen tarkkaan valvoma ja suljettu laaja rajavyöhyke ovat siis tosiasiallisesti estäneet aidon turvapaikanhakemisen itärajalla pitkään.
De facto: Itärajalla ei turvapaikan hakeminen ole ollut siis mahdollista vuosikymmeniin.
Nyt viime vuonna jouduimme reagoimaan tähän Venäjän masinoimaan ihmisten hyväksikäyttöön poikkeuksellisin keinoin. Itärajan rajanylityspaikkoja suljettiin ensin osa ja määräajaksi, mutta kun venäläisten hybridihyökkäys vain jatkui, niin edessä oli koko itärajan pidempiaikainen täyssulku. Eduskunta laittoi tällöinkin maamme turvallisuuden kaiken muun edelle ja mahdollisti lakia edelleen tiukentaen kaikkien itärajan rajanylityspaikkojen täyssulkemisen. Edellisen hallituksen, pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallituksen, missä päävastuussa olivat mm. SDP, vasemmistoliitto ja vihreät, säätämä rajavartiolain 16 pykälä, siis otettiin käyttöön ja koko yli 1300 km pitkä itäraja suljettiin. Silloin eduskunta oli asiasta vielä yksimielinen. Hallitusvastuu saa siis aikaan vihervasemmistossakin ihmeitä. Nyt samaiset vihreät ja vasemmistoliitto kauhistelivat, kun itärajan valvontaa ja maamme koskemattomuuden ja maamme turvallisuuden puolustamista, piti jatkaa ja vahvistaa.
Tosiasiallisesti itäraja on ollut nyt jo yli puoli vuotta täysin suljettuna Sanna Marinin (sd) hallituksen säätämän ja eduskunnan hyväksymän rajalain mukaisesti. Kukaan ei ole päässyt ylittämään rajaa kummastakaan suunnasta. Turvapaikanhaku on siis keskitetty nyt muualle kuin itärajallemme eli käytännössä Helsinki-Vantaan -lentokentälle ja EU:n sisärajoille. Tilanne ei tulle lähitulevaisuudessa varmastikaan muuttumaan?
Tiedustelutieto Venäjältä kertoo nimittäin, että maan viranomaisilla on välitön mahdollisuus jatkaa hybridihyökkäystä maatamme vastaan. Laajamittainenkin hybridihyökkäys on toteutettavissa muutamassa vuorokaudessa. Itärajamme turvallisuustilanne on siis vakava ja herkkä. Itärajan avaamiseen ei siis ole tällä mahdollisuutta. Välineellistetyn maahantulon uhkan hahmottamiseen ei siis edes tarvita salaista tiedustelutietoa. Meistä jokainen on nähnyt sen miten Venäjä toimii, eikä se tässäkään ole muuttumassa.
Rajaturvallisuuslaki tuo nyt tähän uhkaa ja Venäjän aggressioihin vastaamiseen lisää uusia työkaluja. Oikeusvaltiolla on nimittäin täysi oikeus puolustaa itseään ja sen me myös teemme.
Maamme perustuslakiin on aikanaan sisällytetty nimenomaan mahdollisuus ns. poikkeuslakiin. Rajaturvallisuuslaki säädettiin siis juuri tällaisena ns. rajattuna poikkeuksena perustuslaista. Poikkeuslain säätäminen ei ole siis perustuslain vastaista eikä merkitse oikeusvaltion romuttamista. Rajaturvallisuuslaki – osan median ja opposition tarkoitushakuisesti käännytyslaiksi nimittämä laki – on siis perustuslaimme mukainen ja myös laillinen. Tietenkin.
Tällaiseen perustuslakimme mahdollistamaan poikkeuslakimenettelyyn voidaan turvautua siis vain erityisen poikkeuksellisissa tapauksissa ja pakottavista syistä. Poikkeuslain tulee olla selvästi rajattu suhteessa perustuslain kokonaisuuteen. Ja näin teimme nytkin.
Uuden viime viikolla hyväksytyn rajaturvallisuuslain nojalla kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten vastaanottamista voidaan rajoittaa itärajallamme kuukaudeksi kerrallaan rajatulla alueella. Nyt säädetty rajaturvallisuuslaki on voimassa määräaikaisesti vuoden eikä se siis estä turvapaikanhakua muualla Suomessa. Uusi laki siis käyttöönotettuna, poikkeuksellisen korkean kynnyksen jälkeen käyttöönotettuna, siis mahdollistaa tulijoiden käännyttämisen takaisin Venäjälle ja ohjeistamisen hakeutumaan avoimille asemille. Jos Venäjän hybridihyökkäyksen mukana rajalle tulisi suojelua hakevia, otettaisiin hakemus vastaan kahdessa tapauskohtaiseen arvioon perustuvassa tilanteessa: lapsen, vammaisen tai muun haavoittuvassa asemassa olevan henkilön oikeuksien turvaamiseksi sekä, jos henkilö on todellisessa vaarassa joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi Venäjällä. Nämä henkilöt ohjattaisiin tällaisessa tilanteessa jatkossakin normaaliin turvapaikkaprosessiin.
Rajaturvallisuuslaki on siis perustuslaimme mukainen ja laillinen keino puuttua Venäjän aggressioihin. Perustuslakivaliokunta nimenomaan totesi, että rajaturvallisuuslain tarve on välttämätön maamme turvallisuuden ja täysvaltaisuuden turvaamiseksi. Perustuslakivaliokunnan arvio nojasi erityisesti ylimpien laillisuusvalvojien arvioon. Ja myös EU:ssa on toimillemme löytynyt ymmärrystä. Venäjän edessä ja torjumiseksi tarvitaan siis tällaisia nopeita ja akuutteja keinoja, mutta myös pidemmällä aikavälillä uutta tulkintaa ja arviointia ja ehkä myös sopimusten uudistamista kv- ja EU-tasolla. Etsimmekin yhdessä jo EU-tason ratkaisuja.
Rajaturvallisuuslaissa on siis kyse valmistautumisesta maamme itärajan turvaamiseen tilanteissa, joissa kansainvälisestä oikeudesta piittaamaton Venäjä jälleen kerran työntää viranomaistoimin välineellistettyjä kolmansien maiden kansalaisia Suomen itärajalle.