Tänään vietimme rakkaan Ukkimme hautajaisia. Lasteni ukki, puolisoni isä, rakasti merta ja laivoja ja siksi hänen viimeinen toiveensa oli saada ikuinen leposija mereltä. Merituhkaukset ovatkin viime vuosina hieman yleistyneet ja monet kokevat sen kauniiksi ja toisaalta neutraaliksi viimeiseksi leposijaksi ja muistelupaikaksi. Näin Ukkimmekin ajatteli ja se oli kaunis viimeinen toive.
Veneemme Nordic Swan lähti matkaan Kauppatorilta kauniina elokuisena perjantaipäivänä. Vene vei meidät merituhkauspaikalle Abrahaminluodon kupeeseen. Meri oli eloisa ja kaunis kallioluoto teki meille merellekin rauhan. Matka veneellä oli kaunis viimeinen saatto.
Abrahaminluoto sijaitsee hieman Suomenlinnan eteläpuolella, Melkin saaren edustalle lähellä Lauttasaarta. Luoto mainitaan muuten historiassamme ainakin Krimin sodan Viaporin pommitusten yhteydessä vuonna 1855. Tuolloin Britannian ja Ranskan laivaston sotalaivat saapuivat Viaporin edustalle ja ryhmittyivät Melkin, Pihlajasaaren ja Harmajan saarten väliin. Mörssärialukset, tykkiveneet ja uivat patterit olivat asettuneet Pihlajasaaren ja Abrahaminluodon väliin, kun taas suuremmat fregatit ja korvetit jäivät niiden taakse ja linjalaivat kaikkein kauimmaksi. Ranskalaiset rakensivat lisäksi mörssäripatterin Abrahaminluodolle vajaan kahden kilometrin päähän Viaporista. Tänään Abrahaminluodolla oli täysi rauha.
Merimatka vei meidät upeiden merellisten kohteiden ohi muutaman mailin päähän Suomenlinnasta – merelle päin. Tultuamme Abrahaminluodolle hiljennyimme ja Karin puoliso Ulla ja lapset kaatoivat tuhkan mereen.
Hetki oli kaunis.
Ukkia voi nyt muistella aina meren äärellä.
Palattuamme mereltä takaisin maan kamaralle vietimme vielä yhteisen muistohetken lounaalla. Söimme totta kai ukin muistoa kunnioittaen lohta.
Lämmin kiitos vielä appiukolle. Olit hyvä mies. Kiitos Ukille. Olit rakastava ja erinomainen isoisä. Ja kiitos myös Sadun isälle. Hyvän tyttären kasvatit. Muistot elävät. Merellä ja sydämissäkin.