Marraskuun loppu on perinteisesti vaihtoehtobudjettien aikaa. Itse sain vastata kokoomuksen viime vaalikauden jokaisesta neljästä vaihtoehtobudjetista ja uskallan sanoa, että tunnen aika hyvin sen maailman. Viime vaalikaudella niiden tekeminen oli poikkeuksellisen haastavaa ja vaikeaakin, kun niskassa oli korona ja myös perään Ukrainassa alkanut Venäjän hyökkäyssota. Siksi nytkin, kun on keskusteltu julkisuudessa VTV:n eli Valtiontalouden Tarkastusviraston asiantuntijaraportista liittyen pääministeri Sanna Marinin (sd.) vihervasemmistohallituksen talouspolitiikkaan, niin sen rinnalla pitää katsoa mitä vastaavasti me olisimme tehneet hyväksymiemme koronamenojen rinnalla muulle julkiselle talouden ja menoille. Meidät SDP:stä ja keskustasta erotti jo silloin se, että me emme olisi tällaisessakaan tilanteessa lisänneet miljardeilla pysyviä menoja valtion budjettiin, vaan me olisimme tehneet jo silloin valintoja ja myös säästöjä muista kohteista. Lisäksi neljä vaihtoehtobudjettiamme piti sisällä myös merkittävän määrän työllisyystoimia ja rakenteellisia uudistuksia ja jos niitä olisi tehty silloin, niin uskallan sanoa, että työllisyystilanteemme olisi nyt parempi ja EU:nkin syyttävä sormi olisi enemmän kannustavassa asennossa.
Siellä se keskusta seisoi vasemmiston keskellä opposition yhteisessä rintamassa pari viikkoa sitten valtiosalissa. Marin kakkosta siis taidetaan rakentaa Lindtmanin varaan nyt oikein tosissaan?
Mutta sitä voi jokainen itse pohtia ja kannustan lukemaan ja tutustumaan vielä nytkin meidän kolmeen vaihtoehtobudjettiin. Uskallan sanoa, että ne ovat VB-aikakauden rehellisimmät ja tarkkuudella tehdyt.
Mutta katsotaanpa sitten mitä tämän vuoden opposition vaihtoehtobudjetit pitävät sisällään. Raotan lyhyesti niistä osaa.
SDP peruisi talouskasvun kannalta kaikista parhaat uudistukset, ja esittää tilalle kasvun kannalta kaikista huonoimpia keinoja.
Pääoppositiopuolueen eli Antti Lindtmanin (sd.) johtaman SDP:n vaihtoehtobudjetti on yllättäen varsin vasemmistolainen vaihtoehto. SDP esittää mm. arvonnousuveroa, mikä tällaisessa tilanteessa olisi myrkkyä kasvupääomille, mutta demarit esittävät myös merkittävää yritysverotuksen kiristämistä pk-yrityksiltä, mutta myös marginaaliveroasteiden kiristämistä, perintöverojen kiristämistä, energiaverojen kiristämistä ja päälle vielä maankäytön muutosmaksua, joka olisi siis myös veroluonteinen maksu.
Tällaiset yrittäjyyden ja yritysverotuksen ja myös kasvupääoman verotuksen kiristämiset olisivat kyllä parhaita keinoja talouskasvun tukahduttamiseen. Maailman kireimpiin kuuluvien marginaaliveroasteiden pääministeri Petteri Orpon (kok) hallituksen nyt päättämän poistamisen SDP sen sijaan peruisi, vaikka juuri se on asiantuntijoiden mukaan yksi parhaimmista keinoista talouskasvun vauhdittamiseksi. Ja itseasiassa yksi niistä veromuutoksista, joka mikä suurimmalla todennäköisyydellä itse itsensä rahoittaisi. Ruotsissa esimerkiksi muutamassa vuodessa tällainen korkeimpien verojen -5%-yksikön leikkaus rahoitti itsensä 120 prosenttisesti. Eli pienemmällä verotuksella saatiin valtion kassaan kruunuja selvästi enemmän.
No SDP:n vaihtoehto siinä, missä yksityinen kasvupääoma verotettaisiin maastamme karkuun, korvattaisiin se veronmaksajien piikkiin valtion rahalla. Tesin kautta ehdotetaan peräti miljardia korvaamaan yksityisiä pääomia. Yleislinja demareiden Joona Räsäsen (sd) johtamassa vero- ja talouspolitiikassa vaikuttaa siis kuitenkin olevan lähempänä Marin-Mäkysläistä -talouspolitiikkaa eli yksityinen kasvupääoma verotetaan markkinalta pois ja laitetaan valtion raha tilalle. Työn verotuksessa entinen työväenpuolue himoitsee maailman kireimpiin kuuluvia marginaaliveroja.
Lopputulemana voisi siis todeta, että SDP peruisi talouskasvun kannalta kaikista parhaat uudistukset, ja esittää tilalle kasvun kannalta kaikista huonoimpia keinoja.
Vasemmistoliitto lisäisi työttömyyttä entisestään
No sitten SDP:n lähimmän kumppanipuolueen vasemmistoliiton vaihtoehtobudjetti. Sen arvovalinnat ovat käsittämättömiä. Korkeasta työttömyydestä meitä koko ajan arvosteleva ja syyttävä puolue siis puheenjohtajansa Minja Koskelan (vas) johdolla siis lisää vaihtoehtobudjetillaan työttömyyttä. Arvio perustuu eduskunnan riippumattoman tietopalvelun arvioon, jonka mukaan vasemmistoliiton vaihtoehtobudjetti lisäisi työttömyyttä 64 700 henkilöllä suhteessa nykyisen hallituksen esitykseen.
Lisäksi vasemmistoliitto esittää yhteensä 6,4 miljardin euron veronkiristyksiä. Vasemmiston verenkiristykset iskivät jo 4500 euron kuukausiansioihin. Tämä aiheuttaisi samaa kuin kumppanipuolue SDP:nkin toimet eli pääomapakoa ja osaajien maastamuuttoa.
Arvon Antti Lindtman, työntekoa ei kuulu verottaa kuin se olisi haitallista.
Ei jatkoon, eikä ainakaan samaan hallitukseen.
Vihreät peruisivat säästöjä 2,3 miljardilla eurolla
Kolmannen Marinin vihervasemmistohallituksen puolueen eli vihreiden vaihtoehtobudjetin maksajia olisivat työntekijät, yrittäjät ja eläkeläiset. Lisää rahaa suhteessa hallituksen budjettiin vihreät osoittaisivat opiskelijoille ja pitkäaikaistyöttömille. Kysyä pitää, että kumpikohan resepti tässä taloustilanteessa toimii paremmin?
Vihreiden politiikan keskiössä on siis peruuttelu ja veronkiristykset. Ymmärränkin hyvin, että Vihreät eivät ole lainkaan laskeneet, kuinka heidän vaihtoehtonsa vaikuttaisi maamme veroasteeseen.
Esityksellään Vihreät ottavatkin itselleen vasemmiston ykköspuolueen paikan. Vihreät ajavat siis vielä hullumpia ajatuksia verotuksen progression kiristämiseen kuin vasemmistoliitto.
Kahville voisin lähteä, en muualle.
No sitten edellisen vihervasemmistohallituksen tuki- ja pönkäpuolueen keskustan vaihtoehto. Tätä odotin mielenkiinnolla sillä halusin nähdä mihin seuraa Antti Kaikkonen omalla talouspolitiikallaan puolueensa on asemoimassa. Rakkaus vihervasemmistoon taitaa olla ikuista?
Mutta täytyy sanoa heti alkuun, että itse en olisi meidän vaihtoehdotbudjettityötä viime kaudella johtaneen ikinä kehdannut julkaista näin onnetonta paperia. Pahoittelut suorat sanat. Kaikkosen johtaman keskustan talouspoliittinen uskottavuus on heidän vaihtoehtobudjettinsa perusteella valitettavasti pyöreä nolla.
Keskusta vaihtoehtobudjetti on kaikin puolin täynnä ilmaa ja Kaikkosen-Kurvisen kepu-vaihtoehto johtaisi rajuun lisävelkaantumiseen.
Otetaan nyt muutama huomio esille vielä tästä Kepun vaihtoehdosta:
1) Keskusta kertoo rahoittavansa vuoden 2026 menolisäyksensä perumalla hallituksen kaavaileman yhteisöveron laskun. Okei, selvä. Mutta kun meidän hallitus vasta kaavailee laskevansa yhteisöveroa vuonna 2027 niin sen peruminen vuodelle 2026 on mahdotonta? Arvon keskustan yhteisöveron keventämisen perumisella ei ole ensi vuoden budjettiin mitään vaikutusta. Tämä murentaa linjan uskottavuuden ja on myös surullinen esitys suomalaiselle yrityskentälle. Temppunne on silmänkääntötemppu.
No toiseksi keskusta ei ole julkaissut oman vaihtoehtobudjettinsa vaikutusarvioita? Jokainen tietää, että miksi ei. Mutta tällainen pimittämisen linja on vastuutonta. Uskottavuus tältä osin myös pyöreä nolla.
Pettymyksekseni joudun toteamaan, että Kaikkosen keskusta ei tunnu ottavan julkisen talouden tilannetta tosissaan. Säästöpäätöksiä perutaan isossa määrin, velanottoa kiihdytetään ja yrittäjien verotusta kiristetään. Keskustan vaihtoehtobudjetti on kuin vastaus SDP:n ja Lindtmanin hallitustunnustelupaperiin. Keskustan vastaus on, että ”totta kai tulemme samaan hallitukseen ja meille käy vasemmistolainen talouspolitiikkaa ja velkarahaa osaamme varmasti jakaa”
Keskustan puheenjohtaja Antti Kaikkonen totesi vaihtoehtobudjetin tiedotustilaisuudessa, että kai niitä säästöjäkin joudutaan joskus miettimään, ja niitä on sitten tulossa myöhemmin. On ihmeellistä, miten käsitys julkisen talouden vakavasta tilasta on näin hutera. Keskusta on siis yhä tukevasti kiinni vasemmiston ikeessä.
Keskusta lisäisi siis valtion menoja ja keventäisi veroja karkeasti vähintään noin 7 miljardia euroa. Samalla sopeutustoimia esitetään vain 2,6 miljardin euron edestä. Velkaa Keskustan vaihtoehdossa tankattaisiin siis kuin Marinin hallituksen pahimpina vuosina. Tämä on erikoista velkajarruun ja muka julkisen talouden tasapainottamiseen sitoutuneelta puolueelta. Puheet ja teot eivät kohtaa.
Keskustan VB:ssä on mukana aiemmastakin tuttu 55 kohdan lista, jolla muka talouskasvu tuplaantuisi. Todellisuudessa hallitus on näistä toimenpiteistä tehnyt jo yli puolet ja loppujen toteuttamisessa ei ole järkeä.
Entinen opettaja jättäisi luokalle.
Yhden huomion haluan nostaa vielä esille keskustan vaihtoehdosta. Keskusteluissa ja niissä minun esillä pitämistä ns. juhlapuheissa yrittäjille usein vilautellaan ja yrittäjiä kosiskellaan ns. Viron veromallilla. Viron veromallista on syntynyt sellainen hyvän yritysverotuksen kielikuva, mutta totuus on toki tässäkin tarua ihmeellisempää.
Keskusta siis esittää Viron veromallia, jossa yrityksen sisälle jätettäviä voittoja verotettaisiin kevyemmin ja ulos omistajille jaettavia kireämmin. Tosiasiassa tämä kuitenkin tarkoittaisi osinkoverotuksen kiristymistä jopa yli kahdella miljardilla eurolla ja syrjisi uutta pääomaa ja täten heikentäisi kasvun edellytyksiä.
Toimella olisi siis kallis hintalappu sekä negatiiviset vaikutukset talouskasvuun. Jotain positiivisia puoliakin voisi toki olla tässä. Tässä veromallissa siis yrityksen sisään jätettäviä voittoja verotettaisiin 15 % kannalla ja ulos jaettavia voittoja sitten taas kääntäen kireämmin. VM:n arvioin mukaan järjestelmä olisi fiskaalisesti erittäin kallis tai veronkorotus tuntuva. Osinkoverotusta tulisi kiristää vähintään noin 2,1 miljardia yritysten sisälle jätettävien voittojen matalamman verokannan kompensoimiseksi (veron alennus 20%=>15% ja yhteisöveron yksikkötuotto 410ME <=> 5%*410ME). VATT on aiemmin arvioinut, että tällaisessa mallissa ulos jaettavien voittojen verokantaa tulisi korottaa 32 prosenttiin saman verotuottovaikutuksen saamiseksi. Sikäli kyllä malli siis kannustaisi investoimaan yrityksen sisällä uuteen kasvuun, mutta samalla se myös syrjisi uutta osakepääomaa, mikä voisi toisaalta vaikeuttaa innovaatioiden rahoittamista ja hidastaa yritysten kasvua. Korkea verokanta olisi haitallinen kasvuyritysten ja startuppien rahoituksen saannille sekä heikentäisi ulkomaisten yritysten kannusteita sijoittua Suomeen. Lisäksi malli toisi verojärjestelmään vahvan kannustimen muuntaa ansiotuloja osakeyhtiön kautta saaduiksi osingoiksi. Malli voisi myös estää yritysten kansainvälistymistä ja luoda uusia verosuunnittelumahdollisuuksia, sillä se poikkeaa varsin selvästi kansainvälisesti muista veromalleista. Siksi pääministeri Petteri Orpon keskustaoikeistolainen hallitus haluaa keventää kaikkien yritysten yhteisöveroa, josta hyötyy selvällä tavalla aivan jokainen yritys.
Sellaisia vaihtoehtoja tälle syksylle.
Ajattelin vielä nostaa muutaman huomion tästä paljon julkisuudessa olleesta VTV:n asiantuntijaraportista liittyen SDP:n ja keskustan vihervasemmistohallituksen talouspolitiikkaan ja rahanjakamiseen koronan varjolla.
Raportin ydinviesti on selvä ja kestävä: Rahaa käytettiin miljardeja pysyviin menoihin koronakriisin varjolla.
Tämä tosiasia ei muutu miksikään vaikka tarkastelun aikajännettä haluaisi venyttää ja yksittäistä lukua pyörittää.
Raportti siis alleviivaa minusta ennen muuta sitä ja tekee sen myös hyvin, että pääministeri Sanna Marinin hallitus olisi voinut halutessaan koronakriisin ja myös Venäjän hyökkäyssodan alettua arvioida uudelleen hallitusohjelmansa menolisäyksistä ja myös pysyviä menolisäyksiään. Tämä olisi mahdollistanut kriisien välttämättömien menojen kattamisen vähemmällä velanotolla. Näin me siis kokoomuksessa toimimme: Hyväksyimme akuutit ja välttämättömät menot koronakriisiin ja esitimme muuten jossain tilanteessa myös enemmän ja ennen muuta nopeampiakin toimia, mutta niiden vastinpariksi esitimme joka kerta vastuullisen vaihtoehdon silloisissa vaihtoehtobudjeteissamme muille menoille ja myös aina suuren määrän rakenteellisia uudistuksia.
Olisi siis riittänyt, että pääministeri Sanna Marinin hallitus olisi vain pitänyt kiinni omasta hallitusohjelmastaan, missä se oli linjannut, että jos hallitusohjelman menolisäykset eivät tuota toivottua kasvua ja työllisyyttä ja siten rahoita itse itseään, menolisäyksiä vastaavat säästöt etsitään muualta. Mutta ei tietenkään etsitty. Se olisi vaatinut työtä ja tekemistä – tai sitten kokoomuksen vaihtoehtobudjetteihin tutustumista ja niiden toteuttamista.
Marinin hallituksella olisi siis ollut kaikki mahdollisuudet palata yhden koronavuoden jälkeen noudattamaan menojen kasvua rajoittavaa menokehyssääntöä, mutta se päättikin hallituksen kasassa pysymiseksi toimia ilman menokehyksiä koko loppukauden. Tätä nimenomaan VTV omassa raportissaan ruoti ja teki sen erittäin ansiokkaasti.
Marinin hallitus ummisti siis korvansa mm. Kansainvälisen valuuttarahaston suosituksilta eikä toiminut esimerkiksi Tanskan tapaan eli poistaen menokehyssäännöt vain koronaan tai turvallisuuteen liittyvien menojen osalta, mutta pitänyt muilta osin kehyssäännöt voimassa. Ja halutessaan Marinin hallitus olisi voinut päättää, että mitään uusia määrärahalisäyksiä koronakriisin, turvallisuuden ja hallitusohjelmakirjausten päälle ei tehtäisi, mutta toisin kävi. Uusia menolisäyksiä tehtiin, joka kerta, kun kenkä hallituspöydän alla kiristi. Tällainen toimintamalli opetti jokaisen Marinin hallituksessa olleen puolueen käyttämään tilannetta aina omassa tilanteessaan hyväksi ja rahaa jaettiin vuorotellen jokaiselle.
Mutta olen myös pohtinut sitä, että miksi SDP nyt häpeää tietoista ja puolueen kantojen mukaista politiikantekoa, kun sen esille nosti VTV omassa raportissaan? Päätös oli Marinilta ja hänen hallituksen valtiovarainministereiltä mm. Matti Vanhaselta (kesk) ja Annika Saarikolta (kesk) tietoinen valinta. Jos kerran päätettiin tehdä vasemmistolaista politiikkaa ja kasvattaa kaikkia ja myös pysyviä menoja, niin kai sen nyt voi ääneen myöntää?
Politiikka on mielenkiintoista. Aika pitkä aamunavaus tänne tällä kertaa tuli, mutta joskus totuutta pitää rapsutella vähän syvemmältäkin.
Nyt aamulla töitä työhuoneessa ja sitten puolustusvaliokunta, Ylen Politiikkaradio ja vähän liikenneasioita iltapäivää ennen täysistuntoa. Ja illalla vielä kotiseuran Lopen Kokoomuksen syyskokous.
….
Kello 23.38 ja vielä Lopelta takaisin sitten työpäivän ja syyskokouksen jälkeen takaisin töihin eli eduskuntaan. Istunnossa jatkui vielä vaihtoehtobudjettien käsittely ja käytin vielä pari puheenvuoroa mm. siitä miten vasemmistoliitto haluaisi päätöksiensä kautta edelleen ja vieläkin lisätä työttömyyttä ja miten vihreät ajoivat vaihtoehdollaan vielä verotuksessa ja monessa muussa vassareistakin ohi. Ja oli kyllä ihan pakko hieman kommentoida demareiden työllisyystoimiakin ja myös sitä miten Marinin hallitus ei tehnyt kuin oikeastaan yhden työllisyystoimen eli poisti eläkeputken. Sitä tekemättömyyden laskua maksamme nyt monessa.
Illalla siis Lopen kokoomus kokoontui syyskokoukseen Aromäen tilalle ja sain jatkaa – edelleen – Lopen kokoomuksen puheenjohtajana. Arvaatteko monesko vuosi alkamassa?