Hakkaa päälle pohjan poika, ettei Ruotsi meitä voita!
Näin muistan kannustuksen kaikuneen lapsuudessani. Kisa Ruotsia ja ruotsalaisia kohtaan oli kovaa. Jollekin Pariisin olympialaisissa hymyillen totesinkin, että piti Heinosen elää melkein 50-vuotiaaksi, että se iloitsi ja juhli ruotsalaisen menestyksen. Kyse oli siis tuosta mainiosta yleisurheilukenttien 
Armand Duplantisista alias Mondosta. Olihan se hurja temppu taas.
Mutta tänään sitten taas kisattiin legendaarinen Ruotsi-ottelu. Maaottelu maittemme välillä yleisurheilussa oli ohjelmassa jo 80. kerran, kun ensi kerran kisat järjestettiin vuonna 1925 Helsingin Eläintarhan kentällä. Tuolloin kentällä kilpailivat vain miehet ja naiset tulivat mukaan samaan maaotteluun vasta vuonna 1964. Vuonna 1925 ensimmäisen kerran järjestetty maaottelu on 2000-luvulla mahdollisesti ainoa säännöllisesti järjestetty kahden maan välinen yleisurheilukilpailu. Nyt legenda pitää sisällään naisten, miesten, mutta myös nuorten alle 18-vuotiaiden poikien ja tyttöjen omat maaottelut.
Suomi-Ruotsi -maaottelu, Ruotsi-ottelu, Finnkampen ja Sverigekampen.
Rakkaallaa lapsella on monta nimeä.
Maaottelu on pääsääntöisesti kisattu aina vuorovuosin maittemme olympiastadioneilla, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Ruotsissa kisa käytiin vuosituhannen taitteen aikaan Göteborgin Ullevilla, kunnes vuonna 2013 palattiin jälleen Tukholmaan olympiastadionille. Meillä kisapaikkana on luonnollisesti ollut Helsingin Olympiastadion lukuunottamatta sen korjausvuosia 2016-2020, jolloin kisattiin pisteistä Tampereella Ratinan stadionilla.
Historian saatossamaaottelut ovat olleet tasaisia. Molemmilla mailla on ollut omat vahvat lajinsa tiettyinä ajanjaksoina ja tilastoissa Suomen miehet ovat kaataneet Ruotsin 46 kertaa ja Suomen naiset ovat olleet Ruotsin naisia parempia 25 kertaa.
Kisojen historia vie siis jo lähes 100 vuoden taakse. Historian kirjat kertovat, että päätös Suomi-Ruotsi -maaottelusta syntyi tasan satavuotta sitten elokuussa 1924 Helsingin Esplanadin Kappelissa. Pöydässä istui silloin kolme urheilumiestä eli SVUL:n puheenjohtaja Aksel Ek, SFI:n kunniapuheenjohtaja Uno Westerholm ja Ruotsin urheilun valtakunnanliiton varapuheenjohtaja Gösta Malmgren. Takana oli jo meidän maaottelu Ranskaa vastaan kesällä 1923 ja nyt syntyi sitten ajatus, mistä kasvoi lopulta elävä legenda. Kisaa ideoimassa ollut Aksel Ek totesikin myöhemmin, että…
»Suomi ja Ruotsi ovat Pohjolan voimakkaimmat yleisurheilumaat ja keskinäinen voimanmittaus tulee muodostumaan jännittäväksi.»
Ja näin se vuosi toisensa jälkeen aina tapahtunut. Yleisurheilun Suomi-Ruotsi -maaottelu on historiansa aikana lunastanut yhä uudelleen ja uudelleen paikkansa meidän, mutta myös ruotsalaisen urheilukansan sydämissä. Voi hyvin todeta, että tämä on kiistämättä maailman paras maaottelu.
Tuo lapsuudestani muistama kannustushuuto oli tuttu jo 1930-luvulla. Silloin se kaikui jo muodossa: ”Hakkaa päälle Suomen poika, naapurit ei meitä voita. Kiitos pojat, eilisestä. Tänään ei nyt Ruotsi kestä”. Toinen legendaarinen huuto kuului…
”Tehkää päivän suuri työ,
ettei Ruotsi meitä lyö.
Sisu luja, tahto suuri,
siinä Suomen suojamuuri.”
Hieno kilpailu jälleen! Ja muutaman vuoden tauon jälkeen ehdin itsekin maaottelun katsomoon. Ja olihan se hienoa, että jälleen kentällä nähtiin myös kotikunnankin väriä, kun meidän Emmi Hietanen kisasi naisten kolmiottelussa.