SDP:n kannatus romahti ennätysrajusti -2,9%-yksikköä – Suomalaiset eivät hyväksy turvallisuuspolitiikalle politikointia

Blogi, maanantaina 08.07.2024

SDP politikointi turvallisuuspolitiikalle kostautuu nyt kovalla kädellä. Viime viikolla julkaisussa Ylen gallupissa SDP kannatus sukeltaa rajusti. Kuukaudessa demarit menettävät kannatuksestaan peräti -2,9%-yksikköä. Se on raju pudotus ja muiden puolueiden kohdalla se olisi jo otsikoitu Ylellä ”romahdukseksi”. Aiemmissa gallupeissa myös Iltalehdelle Kokoomuksen 2,3 prosenttia oli ”romahdus”, mutta demareilla vain ”laski selvästi” 2,9 prosenttia.

No nyt kokoomus palaa ykköseksi. Kokoomuksen kannatus kesäkuulta on 21,2 prosenttia ja SDP:n tuorein luku nyt 20,1 prosenttia. Maaliskuusta lähtien SDP oli pitänyt kärkisijaa, mutta putosi nyt toiseksi.

Kansa ei näytä katsovan hyvällä SDP:n politikointia itärajan tilanteelta ja maamme turvallisuudella. Ymmärrän tämän hyvin, sillä historiallisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ei ole otettu poliittisten irtopisteiden keräilyn pelikentäksi. Tässäkin toki voi olla enemmän kyse SDP:n sisäisestä valtapolitiikasta? SDP:n Timo Harakka on haaveillut pitkään puolueen puheenjohtajuudesta ja nyt Antti Lindtman (sd.) on tiellä ja pitäisi saada kammettua mahdollisimman pian syöksykierteeseen ja sitä kautta vaihtoon. Myös Krista Kiuru haaveilee edelleen demarien puheenjohtajuudesta ja hänen tapansa tunnetaan hyvin eduskunnassa ja myös demarien sisällä. Ja siihen sitten rinnalle muutamia ministeripestin haaveilijoita, niin demaripakka onkin iloisesti sekaisin. Ja mikä surullisinta ulko- ja turvallisuuspolitiikalla.

Itse uskon, että fiksut SDP:n edustajat asettuvat tällä viikolla tukemaan rajaturvallisuuslain voimaan saattamista. Mutta riittääkö sekään lopulta isossa salissa 5/6 enemmistöön? Voi mennä tiukaksi ja jos SDP nyt rajaturvallisuuslain kaataa, niin vastuu on massiivinen. Siinä voi tapahtua maassamme mitä  vaan ja myös demareissa sen jälkeen sisäisesti. Katsotaan.

Kokoomus nousi ykköseksi, vaikka meidänkin kannatuksesta suli prosenttiyksikkö. Perussuomalaiset ovat kolmantena 15,3 prosentin kannatuksella ja nyt persujen kannatus jälleen nousussa.

Neljäntenä on keskusta ja viidentenä vasemmistoliitto, jonka kannatus nousi 2,1 prosenttiyksikköä. Keskusta ei juurikaan nostetta uudesta puheenjohtaja Antti Kaikkosesta (kesk) näytä ainakaan heti saaneen ja taasen vasemmiston kannatusnousu saa puhtia supersuositusta puheenjohtaja Li Andersonista (vas). Andersson kuitenkin jättää tehtävänsä ja eikä ainakaan toistaiseksi vassaririvistä näytä löytyvän vastaavaa pystytään mantelinperijää?

Tällä viikolla eduskunta jatkaa työtä ja teemme kaikkemme, että maamme koskemattomuus ja turvallisuus saadaan taattua myös Venäjän aggressioiden edessä.

Ylen toimeksiannosta Taloustutkimus haastatteli 2 481 ihmistä. Virhemarginaali on suurimmillaan 1,9 prosenttiyksikköä suuntaansa.

Ranskassa ei enää tarvitse seurata vain gallupeja, vaan sieltä olemme saaneet nyt parlamenttivaalien toisen kierroksen tuloksiakin. Kakkoskierros on yllättävä. Hieman kaksijakoisin tuntemuksin vaalitulosta olen tässä tutkinut; ensiksikin olen tyytyväinen ja onnellinen, että venäjämyönteinen laitaoikeisto ei pärjännyt toisella kierroksella ensimmäisen kierroksen tapaan. Itseasiassa kakkoskierros toi Ranskaan kolme aikalailla tasavahvaa ja voimakasta ryhmittymään. Näin ollen yksikään ryhmittymä ei päässyt lähellekään ns. suoraa enemmistöä 577-paikkaisessa kansalliskokouksessa.

Vasemmistolainen sosialistien ja vihreiden Uusi kansanrintama -koalitio nousi kakkosella suurimmaksi. Nopeasti koottu uusi koalitio keräsi 182 paikkaa. Presidentti Emmanule Macronin keskustaoikeistolainen Yhdessä-koalitio jäi vihervasemmistosta muutamia paikkoja saaden 168 paikkaa uuteen parlamenttiin. Ykköskierroksen voittanut laitaoikeistolainen Le Penin Kansallinen liittouma jätettiin lopulta 143 paikallaan kolmanneksi. Kansallisen liittouman paikkamäärä kuitenkin siis kasvoi aiemmasta eikä tulosta missään tapauksessa voi sanoa laitaoikeiston tappioksi, vaan jonkinlaiseksi myrskyvaroitukseksi – edelleen.

Mitä tämä sitten tarkoittaa Ranskan arjessa? Tärkeimpänä oma arvioni on, että vaalitulos varmisti ainakin Ukrainan tuen jatkumisen. Laitaoikeistohan oli Le Penin johdolla kertonut lopettavansa tuen Ukrainalle, jos se valtaa parlamenttivaaleissa olisi noussut. Voisi siis sanoa, että tässä mielessä kansa halusi Ranskassa toisin.

Mutta millainen hallitus sitten kolmen blokin kanssa voisi syntyä?

Itse en usko, että presidentti Macron nimittäisi kuitenkaan maan pääministeriksi suurimman koalition kärkeä Alistumaton Ranska -puolueen puheenjohtaja Jean-Luc Mélenchonia. Macronin oma keskustakoalitiokaan ei yksin siis hallitusta kasaan saa ja se tarvitseekin tuekseen jotain muuta, mutta mitä? Jos koalitiot pysyvät kasassa tiukasti, niin peli voi olla umpikujassa. Yksi vaihtoehto voisi olla, että Macron saisi mukaan vasemmistokoalition riveistä joitain maltillisempia voimia? Tällaisia voisivat olla esimerkiksi vihreät ja sosialistit? Mutta aivan helppoa tämäkään ei tule olemaan, sillä Ranskassa ei tällaisten sixpackien, viisikoiden, punamultien, sinipunien ja sateenkaarihallitusten kasaamiseen ole totuttu. Taisi Times kirjoittaa, että koalitiohallituksista maalla ei ole kokemusta kuin 1950-luvulta.

Tai sitten homma menee solmuun ja pysyy siinä aina vuoden 2027 presidentinvaaleihin asti? Ja mikä on silloin laitaoikeiston Le Penin kansansuosio niin se onkin sitten isomman huolen paikka.

Seurataan tilannetta.

Leikkasin myös kesäparran pois. Palaan töihin.

 

 

 

Kommentit