Politiikka on vahvasti mielikuvia.
Tässähän usein käy niin, että joku saa viestinsä läpi myös mediaan ja sitä sitten iloisesti sielläkin toistellaan. Faktoihin perustuvalla politiikalla ei siinä tilanteessa ole mitään osaa eikä sijaakaan.
Vasemmisto-oppositio yhdessä keskustan kanssa levitti ja levittää edelleen esimerkiksi kuvaa siitä, että nykyinen hallitus ei olisi pystynyt päätöksentekoon nyt elokuun budjettiriihessä ja aika olisi mennyt vain rasismikeskusteluun. No, sehän ei pidä paikkaansa. Hallitus kävi normaalisti riihen ja kahdessa päivässä kokonaisuus saatiin valmiiksi ja vielä miljardin lisäsäästötkin. Sellaista päätöksentekokykyä. Ja vuoden 2026 talousarvio tulee eduskuntaan aivan normaalissa aikataulussa ja vahvistetaan myös aikataulussa. Tämän syksyn budjettiriihi siis kestää vertailun hyvin menneisiin ja tuleviinkin budjettiriihiin ja uskallan sanoa, että päätöksentekokyvyssään oli myös esimerkillinen.
Samaan aikaan vihervasemmisto ja heidän masinoinnin myötä myös media unohti tyystin millaista meno oli pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallituksessa ja keskustalaisten valmistellessa valtion talousarvioita. Marinin hallituksen kaudella kehysriihin kesti muistaakseni yhdeksän päivää – kyllä 9 päivää -, eikä vieläkään kukaan tiedä mitä siellä keskusteltiin, kun pohjaesitys ei juurikaan muuttunut. Päätöksentekokyky oli siis heikkoa. Yhdeksän vuorokauttako pelkkää kiurua?
Kuva Jukka-Pekka Flander / SDP
Yksi esimerkki, ainakin vielä toistaiseksi onnistuneesta myös mediankin sumuttamisesta, on SDP:n ja Antti Lindtmanin ”talousvaihtoehto”. SDP ei nimittäin ole kuitenkaan yhdessäkään keskustelussa kuluvan vuoden aikana tuonut esille uskottavaa – faktoihin perusturvaa —vaihtoehtoa nykyiselle pääministeri Petteri Orpon (kok) hallituksen säästö- ja taloustoimille. Kun SDP:n tekemien vaihtoehtojen vaikutuksia esimerkiksi työllisyyteen on kyselty, niin vastaus on ollut Tytti Tuppuraisen (sd.) ylimielinen heitto, että ”Älkää nyt saivarrelko”. Näin SDP siis salasi oman vaihtoehtonsa puolueettoman tietopalvelun tekemät vaikutusarvioinnit ja kaikki tietävät miksi.
No nyt viimeksi viime lauantaina Ykkösaamussa SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtmanilta kysyttiin, että mitkä ovat SDP:n vaihtoehdot Orpon hallituksen sopeutuksille? Lindtmanin vastaus oli lisätä menoja 1,5 miljardia euroa ja perua tehtyjä sopeutuksia. Siis tilanteessa missä arkirealismissä joudutaan etsimään miljardisäästöjä, niin gallupkärjessä keikkuva puolue esittää lisää menoja +1,5 miljardilla eurolla? Lindtman kertoi mm. SDP:n peruvan korkovähennysoikeuden poistamisen. Se yksin maksaisi valtiolle jo miljardi euroa. Ja lisäksi Lindtman ja SDP peruisi tehtyjä rakenteellisia uudistuksiakin. Joku voisi sanoisi, että ”Hei, hyvää päivää. Herää Antti!”
SDP:n ainoat säästökohteet olivatkin Ykkösaamun haastattelussa yritystukien ja maataloustukien leikkaukset. SDP olisi siis valmis leikkaamaan näistä eli mm. kotimaisesta ruuantuotannnosta 200 miljoonaa euroa. Ainiin, nostihan Lindtman esille myös teollisuuden sähköistämisen tuen poiston, mutta unohti kertoa tai ei ei tiennyt, että se ei enää olisi uusi säästö, sillä sen on jo Orpon hallitus päättänyt tehdä.
No niin, Lindtman leikkaisi siis yritystukia 100 miljoonaa ja demarileikkuriin joutuisivat myös mm. T&K -tuet, jotka muuten aidosti vahvistavat talouskasvua.
Mielenkiintoista onkin nähdä millaisen vaihtoehtobudjetin SDP Antti Lindtmanin johdolla tekee tänä syksynä? Sisältääkö se SDP:n toissa keväänä esittelemän 3,4 miljardin euron veronkiristykset? Silloinhan SDP esitti lisää veroja mm. yrittämiseen, suomalaiseen omistamiseen, palkansaajille ja kotitalouksille. Tätä jäämme odottelemaan ja mielellään nyt ilman salailuja.
No sitten tämä velkaantuminen. Nyt on kysytty ja puhutaan koko ajan ottaako pääministeri Petteri Orpon hallitus enemmän velkaa kuin pääministeri Sanna Marinin hallitus. No, tilastot ovat tässäkin lahjomattomia. Marinin hallitus otti vuonna 2020 +18,3mrd euroa lisää velkaa, 2021 +3,7mrd ja sitten taas 2022 +12,7mrd ja viimeiselle vuodelleen 2023 +14,2mrd. Nyt nykyisen hallituksen kaudella velkaa on otettu +12,6mrd, 13,2mrd ja ensi vuonna +8,7mrd. Eli Lindtman puhui tästäkin siis totuutta säästellen.
Ja kyllä tällä velanotolla on myös hintansa. Pääministeri Sanna Marinin demari-keskusta-pohjaan nojannut hallitus jatkoi velkaelvytystä koronapandemian varjolla vielä kauan aidon tarpeen jälkeenkin. Velkaa otettiin yli 10 miljardia kaikkeen muuhun kuin terveys- ja turvallisuuskriisien hoitamiseen. Näiden menojen kanssa nyt myös nykyisen hallituksen on elettävä. Lisäksi tuolloin ”ilmaiselle” velalle on nyt tullut hinta: korkokuluja maksetaan tänä vuonna 3,2 miljardia euroa ja vuonna 2029 lasku kasvaa 5 miljardiin. Se on pois kaikesta muusta.
Pääministeri Sanna Marinin vihervasemmistohallituksen valtakaudella valtiokonttori solmi lisäksi johdannaissopimuksia, jotka nostavat velkojen korkokustannuksia hurjasti. Aiheesta kirjoitti Helsingin Sanomat 12.10.2023 ja totesi mm. ” Valtio sai koronapandemian aikana historiallisen edullista lainaa markkinoilta. Valtiokonttori kuitenkin muutti pitkäaikaisten miljardilainojen varmoja miinuskorkoja vaihtuvakorkoisiksi. Nyt korot ovat nousseet jyrkästi. Veronmaksaja kuittaa laskun.” Sillä lailla.
Suomen julkisen talouden alijäämän keskeisinä syinä onkin kasvaneet korkomenot, hyvinvointialueiden rahoitus ja puolustusmenojen kasvu. Siinä missä Orpon hallitus on tarttunut toimeen velkasuhteen taittamiseksi ja päättänyt 10 miljardin sopeutuksista, Marinin hallitus sai vain vaivoin aikaan 300 miljoonan euron säästöt. Ja jos jo edellinen hallitus olisi miljardien eurojen menolisäystensä sijaan aloittanut vastuullisen taloudenpidon ja sopeuttanut julkisia menoja, ei tällä hallituksella olisi näin mittavaa sopeutusurakkaa. Nyt talouden rakenteita vihdoin korjataan, mutta eivät vaikutukset näy heti. Ja hyvä on huomata ja muistaa sekin, että jos olisimme jatkaneet SDP:n ja keskustan edellisen hallituksen talouslinjalla, velkaa otettaisiin nyt 4 miljardia euroa enemmän vuodessa ja velkasuhteen kasvukäyrä olisi kestämätön.
Mutta vielä tätäkin olennaisempaa on se, että mikä ja mitkä eri hallitusten tekemät toimet vahvistavat julkista taloutta pitkällä ajalla ja tässä on muuten valtava ero Orpon ja Marinin hallituksen välillä Orpon hallituksen hyväksi. Marinin hallitus siis vain lisäsi velanottoa. Orpon hallitus on tehnyt merkittäviä säästöjä ja rakenteellisia uudistuksia. Voisi sanoa, että vihdoin ja viimein meillä on näitä nyt tehty, mitkä muissa Pohjoismaissa tehtiin jo ajat sitten esimerkiksi työmarkkinoiden ja sosiaaliturvan rakenteelliseksi uudistamiseksi.
SDP:llä olisi nyt mahdollisuus osoittaa sitoutumisensa velkasuhteen korjaamisen velkajarrun avulla. Olemme nyt tarjonneet vastuullisen, ylivaalikautisen talouspolitiikan työkaluksi velkajarrua, jolla Suomen velkasuhde ja julkisen talouden alijäämä saatettaisiin kestävälle tasolle tulevien vuosikymmenten kuluessa. Toivomme tähän laajaa parlamentaarista sitoutumista tulevien sukupolvien tähden. Valitettavasti SDP:n kielteinen linja ei yllätä. SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman on perustellut tyrmäystään sillä, että 50 vuoden päähän ulottuvat tavoitteet eivät hänen mielestään luo todellista ohjausvaikutusta.
Velkasuhteen laskeminen pohjoismaiselle tasolle ei tapahdu parissa vuodessa, eikä edes parissa vuosikymmenessä. Se vaatii etenkin seuraavilta hallituksilta määrätietoista ja vaikeaakin sopeuttamistyötä, johon sitoutumista SDP vaikuttaa pelkäävän. Parempia aikoja on luvassa kun – ja vain kun – saamme velkasuhteen lasku-uralle ja talouskasvun käyntiin.
Mutta…
Kurjuuteen emme ole tuomittuja, mutta uusia velkajuhlia ei ole näköpiirissä. Se pitää demareidenkin hyväksyä.
….
Kello 20.19 ja pitkä päivä pakettiin. Illalla vielä Järvenpäässä salibandya katsomassa, mutta sitä ennen kokousten tiistai. Aamulla ensin Hämeen kansanedustajien tapaaminen, sitten vieraana Hämeen Kauppakamarin hallitus ja päivällä olympiakomitean tapaaminen ja perään vielä täysistunto. Kotimatkalla kävin vielä Benia moikkaamassa Synapsia-talossa. Hyvin mies siellä toipuu, mutta ottaahan tuollaista toipuminen aikansa. Mutta sieltä tullaa takaisin.