Ken tuntee historian, osaa myös rakentaa uutta.
Näin aloitin tänään avajaispuheeni Lopen Salon Kartanossa. Vuosituhansia ihmisiä ihastuttanut paikka sai tänään uudet isännät ja emännän, kun historiallinen salo eli vanha saari ja vuosisatainen vanha kartano Salon kartano avasi ovensa Terwana.
Näillä alueilla on eletty pitkään.
Kalevala Korun Lopen Krapusolki on pronssia. Tämän krapusoljen esikuva on Lopelta Salon kartanon mäeltä 600-luvulta.
Aikanaan siis salossa eli suuressa saaressa. Totesikin, että ”Jos suljette silmänne niin voitte nähdä kuinka tuossa läheiselle kumpareella -saaressa – salolla seisoo ihmisiä. He peittävät kivin hautaa.”
Meillä täällä Hämeessä röykkiöhauta tunnettiin nimellä kääppänä. Kääppä on siis kantana sanassa kääpiö – siis kääpän asukas eli haltija. Toiset kutsuivat röykkiöhautaa hiidenkiukaaksi ja jotkut kruunuksikin. Kuka kivien alle viimeisen leposijansa sai? Sitä emme tiedä. Mutta maan uumeniin joutui myös naisen mukana koru, joka myöhemmin löytyi yli 1300 vuotta myöhemmin.
Röykkiöhaudan kivien suojasta löytyi siis muistoja näistä hautajaisista 600-luvulta. Nykyisen Terwan, aiemmin mm. Salon Kartanona tunnetun paikan Makasiininmäeltä löytyi siis rautakautinen Lopen Krapu-solki. Tällainen krapusolki on yksi varhaisimmista leimallisesti suomalaisista korutyypeistä.
Tänään minulla oli pukuni taskussa tällainen Lopen Krapusolki. Kalevalan Lopen löydöstä tehty toisinto. Ojensin sen Salon uusille omistajille toivoen, että tämä Krapu on aina kulloinkin paikan tärkeimmän naisen rinnassa. Muistuttamassa alueen pitkästä historista, mutta myös Naisistamme.
Tänään tämä paikka ei enää ole Salo sanan vanhassa merkityksessä eli saari. Elämää täällä on ollut sen jälkeen aina. Tänään tämä alue rajoittuu Kaartjärveen ja Kaarlampeen.
Tuo vahvan naisen jälkeen – myöhemmin samalla alueella asteli myös mm. Helsingin kaupungin pormestari Lårens Håkansson.
Kuningatar Kristiina oli lahjoittanut hänelle tämän tilan ja tällöin täällä elettiin 1650 -lukua. Täältä 370 vuoden takaa juontaa ensimmäiset tiedot itse Salon kartanosta. Tilasta tuli säteriratsutila.
Kaksi sataa vuotta myöhemminkin täällä asteli jälleen herra. Nyt lippujunkkari Adolf Sohlman yhdessä rakkaansa Fredrica Laurentsin kanssa. Elettiin jo 1800-lukua.
Sohlman perusti tänne Rautakoskenruukin löydettyään kartanon järvistä järvimalmia. Vanha rautateollisuus on jättänyt jälkensä ympäristöön, vaikkei varsinaisia tehdasrakennuksia enää olekaan. Täällä on lukuisia sysimiilujen ja tervahautojen jäännöksiä.
Kartanokeskus laajeni Hangas ja Haala torppien läheisyyteen 1840-luvulla. Syntyi kartano nimeltään Storgård eli nykyinen Leppäniemi. Johan August Lindberg osti säteritilasta kolmanneksen parikymmentä vuotta myöhemmin ja näin syntyi Salmio. Näin Salon kartano jakautui kolmeksi lähes samansuuruiseksi kartanoksi: Salo, Leppäniemi ja Salmio.
Elämä täällä jatkui ja viime vuosisadan ensimmäisen puoliskon tätä hienoa paikkaa isännöi Solmu Toivo Matias Helle. Aina kuolemaansa asti. Sen jälkeen paikkaa isännöi Riihimäen kaupunki Riihisalona ja arvokkaan ennallistamis- ja peruskorjaustyön täällä teki Louhintahiekka Oy Mika Jokelan johdolla. Se oli kulttuuriteko. Se oli historiateko.
Tänään Salon kartanolle palasi ainakin kuvainnollisesti terwan tuoksu. Kaartjärven rannalle – vanhaa jo kadonneeseen Salon saareen – avautui nyt uusi suomalainen matkailu- ja kokouskohde The Terwa – Nordic Hideaway, joka tarjoaa jatkossa siis premium-tasoisia palveluita yritysvieraille, johtoryhmille ja kaikille ylellistä luonnonrauhaa kaipaaville.
Tämä Terwan kokonaisuus vastaa tämän hetken nouseviin matkailutrendeihin, joissa painottuvat kestävä kotimaanmatkailu, viihtyisät kokousympäristöt ja premium-luontoelämykset.
Salon historiallisen kartanon uusi elämä Terwana on Lopelle upea juttu ja rajaton mahdollisuus. Meidän ainutlaatuinen luontomme ja myös eri kohteet ovat kaivanneet tällaista aivan uuden tason kärkeä. Uskon, että tästä tulee hyötymään laajasti myös Lopen eri matkailukohteet Marsalkka Mannerheimin Metsästysmajasta ja Räyskälän lentokentästä ampumaurheilukeskukseemme, mutta uskon, että myös uniikit luontokohteemme Melkuttimen ja muiden johdolla.
Totesikin uudelle yrittäjä- ja sijoittajaryhmälle Ksri Järvenpään johdolla, että ”Olette tehneet jo suuren työn ennen tätä avajaistilaisuutta. Mutta teidän työnne on toki vasta alussa. Haluan tälle työlle toivottaa hyvää ja teille nykyisen naapurikartanon isännän sanoin, ”Kaikkea hyvää, mitä ihminen voi toiselle toivoa”.
”Lopen kunnanhallituksen puheenjohtajana, itse itselleni ottamin valtuuksin, haluan lopuksi antaa teille tämän avajaispäivän jälkeen myös luvan olla hetken ihan vain Lopen uupeita.”
Eläköön Salon Kartano! Eläköön Terwa!
….
Hieno tilaisuus Kaartjärven rannalla ja toivottavasti edessä alueen uusi kukoistus nyt matkailun suomalaisena helmenä. Itse uskon paikan mahdollisuuksiin ja myös menestykseen, mutta työtä se tulee vaatimaan ja paljon vielä tekoja; kaavoitusta, investointeja ja ideoita. Onneksi tätä tekemisen tahtoa ja päättäväisyyttä tältä ryhmältä kyllä löytyy.
Päivään mahtui tänään myös eduskunnassa Veikkauksen hallintoneuvoston kokous, valiokunnat ja paljon työtä ja tekemistä. Hyvä niin.
Niin ja tällä kertaa kieltäydyin kysymyksistä ja pyynnöistä liittyen puolustusvaliokunnan puheenjohtajuuteen. Näin tein kaksi vuottakin sitten ja tilanne ei nyt ollut muuttunut. Tehtävä olisi edellyttänyt monen nyt isosti kesken olevan työn jättämistä niin talouden ja verojen kuin myös liikunnan ja huippu-urheilunkin parissa ja katsoin, että nyt parempi tehdä keskeneräiset ensin kunnolla maaliin. Ja jatkan siis totta kai puolustusvaliokunnan jäsenenä 15. vuodelle eli turpo-asiat ovat jatkossakin isosti pöydälläni. Joskus on järkevä vain myöntää, että ”Kiitos ja ei kiitos” ja osata myös asettaa rajoja. Mutta työt jatkuvat. Hyvä niin.