Nyt meni kesän kesäteattereiden kärkeen tämä! Erittäin hyvä ellei täydellinen. Eilen kävimme katsomassa nimittäin Riihimäen Kesäteatterin Allinnan montussa ja täytyy heti alkuun todeta, että…
OPEHUONE -komediamusikaali on täydellinen ja naurettava
Niina Lahtisen käsikirjoittama Opehuone aloitti menestystarinansa heti kantaesityksestään 2. lokakuutta 2025 talvella Riihimäen Teatterissa. Loppumyydyt näytökset hurmasivat ja näin ne saivat jatkoa sitten myös kesäteatterin puolella. Sama suosio jatkui Allinnan montussa ja näytökset myytiin loppuun hetkessä. Jos siis, ette vielä ole tätä nähneet ja jostain lipun saatte, niin nyt kannattaa ehdottomasti omasta kalenterista tilaa raivata ja lähteä Riksuun.
Niina Lahtisen käsikirjoittamassa ja Jukka Kurosen ohjaamassa ja Katja Lapin säveltämässä komediamusikaalissa sukelletaan koulumaailmaan ja nimensä mukaisesti opehuoneeseen. Alkuun mietin, että toimiiko tämä muille kuin meille opettajille ja kouluissa työtä tehneille. Ja näytti toimiva. Ja miksipä ei, sillä onhan meistä jokaisella ainakin ne omat koulumuistot ja omat suosikkiopettajat ja ne opettajahahmotkin varmasti ikuisesti muistissa ja mielessä. Ja monella sitten myös ne omien lasten koulukokemukset. Koulu on siis koskettanut ja niin koskettaa tämä hersyvä iloittelukin.
Niina Lahtinen on käsikirjoittajana mestari ja oivaltaja. Olen aina ihaillut hänen älykästä tapaansa kirjoittaa ja myös armotonta kynäänsä. Yhteiskunnallinen satiiri on aina terävää ja osuvaa, ja aina enemmän saa vallassa olevat, kuten pitääkin. Nyt opettajain huoneen maailmaan sijoittuva tarina on yhtä aikaa oivaltava, tarkka ja piikikäskin. Käsittämättömän taitavaa tekstiä, sanoituksia, mutta myös oivalluksia ja juonta. Niin aito karikatyyri ja stereotypioiden iloittelu meidän opettajien opehuoneista, että jäin miettimään, että ”kuka tai ketkä ovat vuotaneet luottamukselliset tapahtumat ja tunnelmat” opehuoneistamme? Syyttävä sormi taitaa osoittaa taitaviin sormiin? Katja Lapin musiikki ja sovitukset ovat tuttua laadukasta lappia ja taisi siis Katjan opettajauran opehuonekokemuksetkin lavalla näkyä? Mene ja tiedä.
Mutta itsekin entisenä opettajana mieleen tuli näytelmän jokaisesta hahmosta, joku oman opettajauran The Hahmo. Oppilaat oli kirjoitettu ja ohjattu lavalle omissa karikatyyrissä ”pääluokissaan” ja yli-innokkaan uuden musiikinopettajan koelaulut toivat sitten lavalle loput luokkahuoneiden sankarit ja hiljaisetkin kulkijat. Toimi.
Opehuoneesta sitten löytyi ne kaikki opettajainhuoneen legendat. Ja Niina Lahtisen loistavassa tarinassa ne eivät jääneet vain hahmoiksi, vaan myös toimintatavoiksi, sanoiksi ja fraaseiksi, ja jopa ilmeiksi ja liikkeiksi. Voisi sanoa, että aikalailla kokonaisvaltaista tarkkasilmäisyyttä opettajanhuoneen luottamuksellisista tapahtumista 🙂
Ja kyllä mieleeni tuli myös oma rakas isänikin, joka teki myös opettajana työuransa. Heillä oli juuri sellainen oma valkoinen pyöreä pöytä yläasteen opettajahuoneessa. Sinne istui aina sama miesopettajien porukka isäni kanssa. Minä luulin, että pöydässä oli jopa nuo opehuoneessakin piikitelleen tarkat omat paikat, mutta näin ei kuulemma ollutkaan. Sain väliajalla kokemustietoa tästä pyöreäpöydästä Korhosen Harrilta, joka eilen oli samassa näytöksessä opehuoneen saloja nauramassa. Pöytään kuulemma sai tulla muutkin, mutta toki ei siellä muille tuoleja ollut. Ja tähän pyöreään miestenpöytään liittyi myös eilisillan teatterikaverinikin eli Joutsin Riitta, joka sitten nuorena yhdessä kaverinsa Taljan Jennin kanssa olivat tietämättään ”miesten pöytään” menneet. Oli kuulemma tilanne ollut yllättävä, mutta paikan sieltä nuorille totta kai oli löytynyt. Miksipä ei.
Isä.
Mutta ne eilisillan Opehuoneen tähdet. Näyttelijät kaikki olivat loistavia! Krisse Salminen, Niina Lahtinen, Cristoffer Strandberg ja Petrus Kähkönen jokainen omissa päärooleissaan täydellisiä. Opehuoneen stereotypioita alleviivasi hienosti Lahtisen ja ohjaaja Jukka Kurosen loistava oivallus laittaa eri näyttelijät vuoroin sopivissa raoissa esittämään tiettyjä samoja hahmoja liikunnanopettajasta koulun pikkupoikaan. Eli osaa rooleista ei ollutkaan roolituksessa annettu vain yhdelle samalle näyttelijälle, vaan nopean tapahtumajuoksutuksen välissä joihinkin rooleihin joutui vuoroin nelikosta kuka tahansa. Toivottavasti osasin tämän sanallisesti avata ja kuvata, mutta ainakin te, jotka olette nähneet, niin tiedätte mistä puhun. Toimi sekin.
Maamme ohjelmakapellimestareiden ja teatteri-, musikaali- ja komediamusikaalien säveltäjien ja sovittajien ykköseksi noussut Katja Lappi oli jälleen pannut myös parastaan. Riihimäeltä uransa aloittanut ja ensin kotikaupunkinsa revyy-lavat valloittanut Katja Lappi on nykyisin tuttu kaikista maamme ykkösohjelmista Putouksesta lähtien. Jos hänen ystävänsä Niina Lahtinen on nopea ja oivaltava kynänsä kanssa, niin Lappi on samaa mustien ja valkoisten koskettimiensa kanssa. Opehuoneen laulut soivatkin hyvin, musiikki toimi ja sanoituksetkin osuivat. Lahtisen käsikirjoituksissa laulut eivät olekaan vain tapa herätellä ihmisiä katsomosta tai kosiskella pitkästyttävälle ja hitaalle tarinalle edes hieman hymyjä ja kehuja, vaan hänen käsikirjoituksissaan perinteinen teatteri, upeasti sanoitetut laulut ja myös koreografiat ovat osa juonta ja tarinaa. Opehuoneen koreografioista vastaava Katrin Vaskelainen olikin oivaltanut tämän ja liike, myös tanssi, olivat osa opettajainhuoneen ilmapiiriä ja hahmojen persoonaa.
Neljä näyttelijää tekivät lavalle uskomattoman määrän eri rooleja. Omat pääroolit olivat estradilla lähes koko ajan ja aika-ajoin sivuroolien puvustus hoitui opehuoneen pöydän takana. Joku siellä lavankin takana teki mestarillisen työn puvustuksen ja ajoituksen kanssa, sillä ne osuivat joka kerta kohdalleen. Ja myös äänimies ja tekniikka ansaitsevat kiitoksensa ja jatkuvat kehut.
Mikään ei ollut niin kuin entisen opettajan tunnit, jotka alkoivat vähän miten sattuivat, mutta kyllä ne sitten aina ajallaan loppuivat.
Ehdoton ykkönen tälle kesälle! 10 ja entisen opettaja Heinosen tapaan pari plussaa päälle! Eli…
OPEHUONE 10++
Tästä esityksestä oli siis mahdoton löytää mitään moitteen sanaan eli kehutaan vielä myös paikkakin. Perinteikäs Riihimäen Harjulla sijaitseva Allinnan montun kesäteatteri remontoitiin vuonna 2023. Alueen vanhentuneet ja puutteelliset tilat saatiin silloin isolla peruskorjauksella nykyaikaisiksi, turvallisiksi ja yleisöystävällisiksi ja täytyy sanoa, että peruskorjaus- ja rakennustyöt onnistuivat hyvin. Jotkut rakentamisen ja suunnittelunkin lahtiset ja lapit tekivät hyvää työtä. Paikka on alueeltaan varsin tiivis, mutta sinne saatiin mahdutettua kaikki tarpeellinen Juomahuone Laitisen hienosta teatteriravintolasta lukusiin wc-tiloihin asti. Harjukylän kaunis puistomainen tunnelma on läsnä Allinnan montussa ja täytyy sanoa, että eilenkin vastaanotto oli jokaiselle loppuun myydyn katsomon katselijalle lähes henkilökohtaisen lämmin. Mainiot nuoret olivat ”jälki-istuntoaan” suorittamassa Opehuoneen -fanituotemyynnissä ja juomahuoneen terassiravintola tarjoili perinteikästä pullaa ja kahvia, mutta myös muutakin suolaista ja makeaa.
Jos vielä jostain lippuja saatte niin tämä kannattaa mennä katsomaan! Ja toivottavasti näytelmä saa jatkoa myös tulevaisuudessa muillakin teattereiden lavoilla! Opettajan upea työ tämän oodinsa ansaitsee!
Ja eilenhän se kesäkin illaksi palasi. Kiitos teatteriseurasta Iitu ja kiitos myös mukavista kesäillan kohtaamisista ja juttuhetkistä kesäteatterissa. Nekin aina näiden paikkojen juttuja.