Uusi päivä ja paljon jo taas ehtinyt tapahtuakin. Aamusta ensin pieni palaveri ja sitten valiokunnat ja nyt jo takana myös tapaaminen ja palaveri Hämeen Kokoomuksen tulevaisuudesta ja tulevista asioista. Ennen täysistuntoa olen vielä lupautunut puhumaan hieman Varsinais-Suomen Kokoomusnuorille eli vauhtia siis riittää.
Hei kiitokset teille kaikille jotka olette lähettäneet minulle palautetta liittyen kantoihini mediamaksusta ja Ylen julkisenpalveluntehtävästä, peruskouluasioista ja myös tekijänoikeuslain työsuhdeolettama-suunnitelmista. Tänään viimeksi palaveerasimme tuosta tekijänoikeuslakikysymyksestä ja näyttää siltä, että järki on siinä voittamassa eikä asia asia tule tuolla valmistelulla ja tuollaisina esityksinä etenemään. Näin uskon jo vankasti, mutta varmistellaan vielä.
Yksi sellainen iso asia jonka parissa nyt myös teemme työtä on perusopetuksen tuntijaon uudistaminen. On tärkeää, että saamme jälleen tasapainon tuohon tuntijakoon eri oppiaineiden välillä ja saamme myös lisättyä hieman liikuntaa kouluihin ja painopistettä taito- ja taideaineiden suuntaan. Sen aikanaan demari opetusministeri laittoi pahan kerran metsään. Nyt kuitenkin korjausliikkeitä olemme tähänkin tekemässä.
Opetushallitus on avannut myös aihetta varten omat sivut kommentointia varten eli toivon, että tekin annatte oman pakoksenne tähän työhön: Kommentoi peruskoulun tuntijaon uudistusta. Voitte myös minulle suoraan laittaa palautetta aiheeseen liittyen ja mielelläni aiheen parissa myös tapaankin. Tulemme myös järjestämään Kokoomuksen Osaamisen ja Sivistyksen verkoston kanssa seminaarin aiheesta vielä helmikuun 2010 alussa eli sinnekin teistä kaikkia peruskoulunasioista kiinnostuneita odotan. Lisäilen päivän kalenteriin kun se tänään tai huomenna varmistuu. Nyt kuitenkin eteenpäin. Varsinais-suomalaiset odottavat jo…
….
Mukava joukko varsinais-suomalaisia. Kävimme hieman läpi politiikan syksyn tapahtumia ja tulevaakin mm. opintotuen kehittämistä ja sen kokoomuslaisia painopisteitä. Puolituntinen meni kertakaikkiaan hetkessä ja hetkessä myös täysistuntokin missä tänään vain muutama äänestys ja mietintöjen pöydällepano. Nyt jälleen jo kotona Lopella. Riihimäellä piipahdin nopeasti hoitamassa kotimatkalla asioita ja nyt ajattelin ottaa vain rennosti. Vapaailta viikon jälkeen ja kello vasta varttia yli viisi. Tuntuupa hyvältä.
Viikolla saimme lukea uutisista, että kollegani keskustasta Hannakaisa Heikkinen kertoi jättävänsä kansanedustajan uransa tähän yhteen kauteen. Uutinen oli yllättävä, sillä Hannakaisa on ollut erittäin aktiivinen ja pidetty ja ahkera kansanedustaja ja tätä kautta myös monissa tulevaisuuskeskusteluissa ja -pohdinnoissa mukana. Ehkä osittain siksikin, eli tunnollisuuttaan, hän kertoi nyt luopuvansa eduskunnasta ja keskittyvänsä perheeseen ja kotiin mikä kasvaakin kuulemma kesällä toisella lapsella. Ymmärrän erittäin hyvin Hannakaisan ratkaisun ja kunnioitan sitä kovasti. Olen lukuisia kertoja kuunnellut eduskunnassa muidenkin nuorten äitien tuskaa siitä miten edustajantyö koittelee äidin tunnollisuutta ja jaksamista. Lapset odottavat usein koko viikon maakunnassa kodissa äitiä joka tekee tärkeää työtä Helsingissä ja tilanne ei varmasti ole helppo. Mutta tiedän myös miten tämä työ on raskasta myös monelle isälle. Samoja omatunnon tuskia saa kärsiä moni isäkin, kun lapset ja perhe kotona odottaa ja monella ei yksinkertaisesti viikolla mitään mahdollisuuksia edes matkata perheen luo. Ja heillä kenellä siihen mahdollisuuksia niin päivät venyvät entistä pidemmiksi. Muistan tapauksiakin, joissa hyvä ystäväni, nuori isä, matkasi kotiin vain saadakseen olla tunnin illalla lapsiensa kanssa ja matkatakseen aamulla jo ennen kuutta takaisin Helsinkiin. Kunnioitan suuresti.
Oma kotini on niin lähellä Helsinkiä, että työmatkaan ei kulu kuin vajaa tunti – tunti – mutta monella kollegalla matkaa ensi kentälle Helsingissä odotuksineen tunti, sitten tunnin lento ja vielä kentällä monella toistasataa kilometriä ajoa kotiin. Ne on kovia juttuja. Rankoja. Kunnioitan suuresti heitä jotka tekevät tuollaisilla matkoilla tätä työtä, mutta olen myös valmis tukemaan ja ymmärtämään heitä kovienkin ratkaisujen edessä. Tiedän, että riittämättömyyden tunne voi usein olla kova paikka.