Jo joutui armas aika, ja suvi suloinen…
Tänään raikui Suvivirsi ja lapset, nuoret ja tuoreet ylioppilaat ja ammattiin valmistuneet riensivät kesälaitumille. Iso päivä monelle ja myös pienemmille koululaisille, kun taas yksi 190 koulupäivän urakka oli takana. Ja onhan se kesä tuossa iässä vielä todella pitkä ja loma todellakin ansaittua.
Tänään valkolakin päähänsä painoi noin 24 700 uutta ylioppilasta. Tämän kevään tuoreilla ylioppilailla on takana rankat korona-ajan opiskeluvuodet – valtaosan taisivat lukiostaan käydä etänä ja erilaisin poikkeusjärjestelyin? Ja sama koskee myös tänä keväänä ammattiin valmistuneita nuoria. Ei voi kuin hattua nostaa ja onnitella.
Itse kävin aamulla LYK:n eli Lopen Yhtenäiskoulun Kevätjuhlassa ensin jakamassa perinteisen Kunnon Kaveri -palkintoni. Pitkä perinne ja pian olen jo saanut jakaa tämän tunnustuksen koulumme yhdelle kuudesluokkalaiselle 30 vuoden ajan. Tämän kevään Kunnon Kaveri oli järjestyksessään jo 27. Onnea paljon!
Alakoulun puolelta sitten Lopen Lukion lakkiaisiin ja sitten juhlistamaan omien lasten päättynyt kouluvuotta ja alkanutta kesälomaa.
Ja sitten illansuussa vielä Renkoon. Nuorten tiimistäni ystäväni Mari Pinomäki kirjoitti tänä keväänä ylioppilaaksi ja oli ihana saada osallistua Marin juhlapäivään. Paljon onnea Mari ja kiitos valtavan isosta työstä myös lukion rinnalla kaikkien yhteisten asioittemme hoidossa. Sinun päivissäsi taitaa olla ylimääräisiä tunteja – vähintään? Onnea ja onnea myös eteenpäin. Sinulla on edessä upea tulevaisuus ja nauti siitä, mutta sitä ennen nauti myös tästä yhdestä elämäsi keväästä!
Vielä kerran paljon onnea kaikille nuorille! Se on kesä! Elämänne kesä!
1.
Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.
2.
Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa.
Puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs, Jumala,
ihmeitäs julistaapi
se vuosi vuodelta.
3.
Taas linnut laulujansa
visertää kauniisti.
Myös eikö Herran kansa
Luojaansa kiittäisi!
Mun sieluni, sä liitä
myös äänes kuorohon
ja armon Herraa kiitä,
kun laupias hän on.