Kuusi mitalia.
Se oli olympialaisten virallinen mitalitavoite Milano Cortinaan ja se myös saavutettiin. Maastohiihto hieman alisuoritti ja yhdistetyssä taas rima ylitettiin reippaasti. Kaiken kaikkiaan joukkueellamme laskettiin olleen mahdollisuudet vajaaseen pariinkymmeneen mitaliin. Lopputulema oli siis kuusi mitalia ja Olympiakomitean datan mukaan urheilijoiden suoriutuminen omaan tasoonsa nähden oli aikalailla odotetulla tasolla eli 40 urheilijoistamme ylitti oman datan kautta tulleen tasonsa, 30 prosenttia kisasi ns. omalla tasollaan ja 30 prosenttia suoriutui alle odotusten. Milanon ja Cortinan talviolympialaisissa kilpaili kaiken kaikkiaa 103 suomalaista urheilijaa yhdekässä eri lajissa.
Jäimme ilman olympialaisten kultamitalia eli mitaleista kirkkain eli Ilkka Herolan ja Eero Hirvosen hopea yhdistetyn 2×7,5km yhdistelmäkisasta. Hirvonen nappasi toisen pronssin vielä normaalimäestä ja kympiltä ja Herola toisensa suurmäestä ja kympiltä. Ja muut pronssit toivat naisten viestijoukkue Johanna Matintalo, Kerttu Niskanen, Vilma Ryytty ja Jasmi Joensuu ja ampumahiihtäjä Suvi Minkkinen takaa-ajosta ja sitten leijonat miesten kiekosta. Antti Pennasen johdolla ja valmennuksessa leijonalaulamme ylitti odotukset ja oli lähellä pelata aina loppuotteluun asti.
Mitaleita ehkä odotimme myös maastohiihdosta ja pujottelusta sekä freestylesta ja parkista ja pipesta. Ja kyllähän naisten kiekkomitalia myös aikalailla varmana ennen kisoja pidettiin.
Ja yksi mielenkiintoinen vertailu on tietenkin Johannes Høsflot Klæbo kuudella kullallaaan. Se oli tasan kuusi enemmän kuin mitä meidän joukkueemme saavutti ja saman kerran mitä koko Ruotsin olympiajoukkue saavutti. Toki tällaisia klæboja ei taida syntyä kuin yksi sadassa vuodessa.
Mutta, virallinen tavoite saavutettiin rimaa hipoen ja hieman muutamissa lajeissa venyen. Pariisin kesäkisoissa kun jäimme kokonaan mitalitta, niin väistämättä tämä laittaa painetta nyt huippu-urheilumme harteille. Nythän huippu-urheilun rahoitusta on uudistettu ja siitä vastuun kantaa tällä hetkellä suoraan päätöksin aina vallassa oleva urheiluministeri. Sinänsä hyvä, että on selvästi tiedossa missä tai kuka päätökset mm. urheilijoille tulleista rahoista ja tuista on tehnyt.
Yksi paikka mihin itse kiinnittäisin nyt erityisesti huomiota on ne urheilijat, jotka ottavat menestystä nuorten arvokisoista. Sieltä löytyy mielenkiintoiset yhtälöt monestakin lajista niin yleisurheilusta talvilajeihin. Suomalaisurheilijat menestyvät hyvin näissä nuorten kisoissa – jopa Norjaa ja Ruotsia paremmin – mutta sitten, kun otetaan se steppi 
aikuisten eli ns. yleisiin sarjoihin, niin naapurimaat ajavat ohi. Joku tässä ratkaisevan tärkeässä vaiheessa meillä ontuu ja tänne pitäisi minusta ohjata nyt lisää panosta niin valmennuksen tukemiseen kuin itse urheilijoillekin. Tukien pitäisi mahdollistaa minusta paremmin itse urheilijan rinnalla myös ammattimaiden valmentajan toimiminen.
Ja varmasti kaiken kaikkiaan on välttämätöntä miettiä ja katsoa, että meneekö meillä rahaa liikaa rakenteisiin, seiniin ja hallintoon? Pitäisikö lajiliittojen rahasta isompi siivu saada ohjattua itse liikuntaan ja urheiluun? Minusta pitäisi. Ja toki katsoa myös lajikirjoa ja sitä mihin panoksia laitamme.
Ja itse toivon, että saamme vahvistettua myös olympiarahastoa. Minusta olisi järkevää jatkaa sen pääomien kasvattamista ja sitä, että saatu euro aina valtion toimesta tuplattaisiin. Tämä sitoumus olisi järkevää antaa ainakin ensi vuodelle ja mielellään vaikka koko loppuvuosikymmeneksi. Kun kasaan saataisiin isompi pääoma niin tuotoista löytyisi enemmän jaettavaa.
Ja myös verovähennysoikeus urheiluun ja liikuntaan tehtäviin lahjoituksiin on tärkeä ja mallit joilla saamme lisää myös yksityistä rahaa sporttiin.
….
Hiihtolomaviikko täällä Hämeessä nyt olympialaisten kanssa rintarinnan loppuun. Vielä jääkiekon finaali ja päättäjäiset. Ja täytyy sanoa, että hyvää teki tämä pari päivää myös perheen ja ystävien kanssa hiihtolomatunnelmissa Himoksella. Huomenna taas arki kutsuu.