24. helmikuuta.
Päivä, joka on monessa mielessä merkityksellinen. Vaikeakin.
Eduskunnan työhuoneessani on kaksi taulua. Ne muistuttavat. Ja myös tuo Valkoinen ruusu muistuttaa. Se on Ruusu ystäväni Ilkka Kanervan eduskunnan muistoasetelmasta. Otin sen muistoksi, kun kukat olivat pois joutumassa.
Tänään tulee kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun Venäjä laajensi, vuonna 2014 aloittamansa, sodan Ukrainassa täysimittaiseksi hyökkäys- ja valloitussodaksi. Tähän päivämäärään sisältyy merkittävällä tavalla myös olympialaiset ja se miten Venäjä kerta toisensa jälkeen diktaattori Vladimir Putin ja Kreml odotti yli olympialaisten ja aloitti sitten sotansa. Ensin omien surullisten Sotshin kisojen jälkeen ja sitten 2022 Pekingin olympialaisten jälkeen. Eikä nytkään Milano Cortinan olympialaisten aikaankaan Venäjä tunnustanut enää olympiarauhaa, vaan jatkoi vähät välittäen siviilien ja muiden tappamista Ukrainassa. Ja surullista sekin, että kansainvälinen Olympiakomitea vielä antoi ymmärrystään Venäjälle ja nyt seuraavaksi Paralympiakomitea päästää Venäjän hyökkäyssodassa haavoittuneet kisaamaan Milano Cortinan Paralympialaisissa jopa ukrainalaisia vastaan. Surullisen hiljaa tästä on on ollut muut maailman maat. Hiljaisuus sattuu korviin.
Tänään Ukraina on siis taistellut neljä vuotta vapauden ja itsenäisyytensä puolesta ja onneksi maailma on pääasiassa sen rinnalla ollut. Toki enemmänkin olisi voinut auttaa ja aiemminkin, mutta pääasia, että Ukraina on saanut tukea siihen, että maa on itsenäisenä säilynyt. Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin toteamus siitä, että osa on auttanut heitä enemmän ja osa vähemmän, mutta osa on jopa yrittänyt estää muiden halun auttaa Ukrainaa, on puhutteleva ja surullinen. Mutta toivottavasti tämä tuki myös jatkuu ja Ukraina säilyttää itsenäisyytensä. Tänäänkin Ukraina taistelee omasta vapaudestaan ja itsenäisyydestään, mutta samaan aikaan myös läntisten demokratioiden ja sääntömääräisen maailman puolesta.
Tänä vuonna tämä päivä on myös historiallinen. Tänään 24. helmikuuta 2026 Suomi on nimittäin ollut pidempään itsenäinen kuin aikanaan olimme osa Venäjää. Venäjän valtaanhan jouduimme 17.9.1809 Suomen sodan jälkeen Haminan rauhan myötä. Venäjän valta maassamme kesti siis 39 526 päivää, kunnes lokakuun vallankumouksen myötä Venäjä luhistui vuonna 1917. Joulukuun 6. päivänä samana vuonna
Eduskunta muisti Ukrainan uhreja hiljaisella hetkellä täysistunnossa perjantaina 24. helmikuuta 2026. Hiljainen hetki pidettiin Venäjän aloittaman täysimittaisen sodan syttymisen neljännen vuosipäivän johdosta. Diplomaattilehterillä Ukrainan Suomen-suurlähettiläs Myhailo Vydoinyk.
Kuva: Hanne Salonen / Eduskunta
itsenäistyimme. Tänään tuosta hetkestä 6.12.1917 on kulunut 39 527 päivää. Olemme olleet päivän pidempään itsenäisiä kuin olimme Venäjän sortovallan alla.
Historioitsija ja sanomalehtimies Adolf Ivar Arwidsson (1791–1858) totesi aikanaan 1820-luvulla hyvin, että ””Svenskar äro vi inte längre, ryssar vilja vi inte bli, låt oss alltså bli finnar” eli ”Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia”. Toteamus yhdistetään perinteisesti Arwidssoniin, mutta todellisuudessa se on J.V. Snellmanin vuonna 1861 esittämä tiivistelmä tai jonkinlainen kärjistys Arwidssonin julkaisemista poliittisista kirjoituksista, joissa hän vaati suomalaista kansallistuntoa. Joka tapauksessa lause kiteyttää hyvin Suomen suuriruhtinaskunnan alkuajan hengen, kun maamme oli siirtynyt Ruotsin vallan alta Venäjän vallan alle, ja maassamme etsittiin uutta omaa suomalaista identiteettiä. Se on hyvä toteamus tänäänkin.
Mutta tänään muistamme ennen muuta siis Ukrainaa ja Ukrainan kansaa. Kiitämme heitä taistelusta ja lupaamme tukemme jatkuvan.
Helmikuun 24. päivä on myös minulle erittäin tunnelmallinen henkilökohtaisestikin. Aikanaan veljeni meni talvella 24.2.2007, Matin päivänä, naimisiin Vanajanlinnassa. Samana iltana sai myös pysäyttävän viestin, että ystäväni, ja kollegani vasta 17-vuotias nuori, Iida, oli menehtynyt auto-onnettomuudessa paluumatkalla Leviltä. Iidaa muistan joka vuosi tänä päivänä.
Iso ja merkittävä päivä. Päivämäärä.
…
Tänään eduskunnassa pidimme hiljaisen hetken Ukrainassa kuolleiden muistoksi ja tueksi Ukrainan kansalle. Puristin myös käteni Iidalle. Elämä on joskus enemmänkin kuin epäreilua.
…
Lupasin vielä lyhyesti palata eilisen illan kotikunnankin valtuustoon. Kokous saatiin teknisten ongelmien jälkeen käyntiin myöhässä, mutta onneksemme saimme.
Kokouksen alussa minulla oli erityisen mieluisa tehtävä ensin julkistaa tieto siitä, että Lopen kunta oli saanut Unicefin Lapsiystävällinen Kunta -tunnustuksen ja sitten ojentaa valtuutettu, yrittäjä ja ystävälleni Jarmo Laukkaselle tasavallan presidentti Alexander Stubbin 6.12.2025 myöntävä Suomen Leijonan ritarikunnan ansioristi. Jarmon slogan vaaleissa on ollut aina ”Tekijämies” ja se kyllä parhaalla mahdollisella tavalla kuvaa tätä miestä. Uskomaton energiamäärä ja tekemisen tahto ja täytyy kyllä hattua nostaa monessa. Ja kuten eilenkin totesin niin Lopen yrittäjien ja yritysten keskuudessa Jarmo on se tekijä, joka on aina paikalla ja ollut myös keskeisin esimerkiksi tuon Silmänkannon työpaikka-alueenkin yritysten sinne tulossa ja kotiutumisessa. Uskomaton määrä kontakteja ja yhteydenottoja ja sitä tekemistä.
Paljon onnea vielä täällä tänäänkin Jarmolle ja onnea ja kiitos myös Jaana-puolisolle! Usein he tekevät myös yhdessä, kuten oman perheyrityksensäkin kanssa.
Toisena sitten tuo Lapsiystävällinen kunta -tunnustus.
Lopen kunta on tehnyt vuodesta 2019 töitä Unicefin Lapsiystävällinen kunta -mallin mukaisesti. Nyt Unicef on myöntänyt Lopelle Lapsiystävällinen kunta -tunnustuksen. Tunnustuksen otti vastaan eilen työtä johtanut nyt jo ex-kunnanvaltuutettu Tiina Seppälä (kok) ja hyvinvointijohtajamme Sari Sortala.
Tiina Seppälä totesikin tunnustusta vastaanottaessaan, että ”Olemme saaneet paljon aikaan, mutta tämä työ on jatkuvaa. Tunnustuksen vastaanottaminen sisältää myös lupauksen siitä, että jatkamme työtä lasten äänen kuulumiseksi kunnassa, niin päätöksenteossa kuin päivittäisessä työssä”.
Lopen kunnan hyvinvointijohtaja Sari Sortala jatkoi, että ”Olemme iloisia saadessamme tämän arvostetun tunnustuksen. Tunnustus rohkaisee meitä jatkamaan määrätietoista työtä lasten asioiden edistämiseksi”.
Ja totta kai Suomen Unicefin erityisasiantuntija Onna Reinen sanat lämmittivät mieltä. Reinen totesi tunnustuksen matkassa, että ”Lopen kunnassa on tehty sinnikkäästi työtä lapsen oikeuksien edistämiseksi. Kunnassa on tehty rakenteellisia ja pysyviä toimenpiteitä, joilla varmistetaan työn jatkuminen myös tulevaisuudessa. Lapsiparlamentin toiminnan käynnistäminen on hieno esimerkki siitä, miten lapsia osallistaen voidaan saada konkreettisia tuloksia aikaan. Hienoa jatkaa yhteistyötä”.
Lasten asioita edistetään yli organisaatiorajojen
Loppi sitoutui Unicefin Lapsiystävällinen kunta -työhön siis jo vuonna 2019. Lapsiystävällinen kunta -mallin edistämiseksi kuntaan perustettiin koordinaatioryhmä, jota johti kunnanvaltuutettu Tiina Seppälä ja jossa on edustajia eri puolilta kunnan organisaatiota, hyvinvointialueelta, seurakunnasta sekä kolmannelta sektorilta. Kunnan jokaisella toimialalla on nimetty vastuuhenkilöt, jotka edistävät lasten ja nuorten näkökulmaa päätöksenteossa. Lisäksi lapsivaikutusten arvioinnin kautta lasten näkökulma tulee esille päätöksenteossa. Lapsille ja nuorille suunnataan myös omat kyselyt niin kuntalaiskyselyssä kuin hyvinvointikyselyssäkin.
Lapsiparlamentti koostuu peruskoulujen oppilaista
Peruskoulujen oppilaskuntien edustajista koostuva lapsiparlamentti kokoontuu vuosittain kaksi kertaa, kerran keväällä etäyhteyksillä ja syksyllä lapsen oikeuksien päivänä 20.11 kunnantalolla. Kokoontumisissa on käsitelty muun muassa kouluruokailua ja Suomen harrastamisen mallin kerhoja. Käsiteltävät asiat tulevat lapsilta itseltään, ja lasten kysymyksiin on vastaamassa johtavat viranhaltijat. Lapsiparlamentin toiminnan tavoitteena on lisätä lasten osallisuutta ja vaikuttamista lapsia koskevissa asioissa.
Suomen UNICEF nostikin esiin nyt kuntamme pitkäjänteisen työn lapsen oikeuksien edistämiseksi. Lopen kunta on sitouttanut koko organisaationsa mallin toteutukseen kirjaamalla sen kuntastrategiaan sekä huomioimalla lapsen oikeudet lakisääteisissä suunnitelmissa, kuten tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusohjelmissa.
Lopen vakituiselle henkilöstölle ja luottamushenkilöille on järjestetty kattava perehdytys lapsen oikeuksista. Kunta on lisäksi vahvistanut lasten äänen kuulumista tekemällä palautteen keräämisestä lapsilta pysyvän osan palvelujen kehittämistä ja perustamalla lapsiparlamentin edistämään lasten osallistumismahdollisuuksia päätöksenteossa.
Turva- ja tunnetaitojen opetusta on lisätty perusopetuksessa, ja varhaiskasvatukseen on palkattu vakituinen lapsi- ja perheohjaaja tukemaan lasten tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Lopen monipuolinen harrastustoiminta toteutuu vakiintuneesti Suomen Harrastamisen mallin kautta, jota täydentää Liikkuva kunta -hanke matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksien lisäämiseksi.
Lapsiystävällinen kunta pähkinänkuoressa
Lapsiystävällinen kunta -malli auttaa kuntia tekemään lasten hyvinvoinnin kannalta oikeita ratkaisuja lasten arjen palveluissa ja kunnan hallinnossa. Malli perustuu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen. Lapsiystävällinen kunta -tunnustus on voimassa kaksi vuotta kerrallaan. Suomessa 59 kuntaa kehittää parhaillaan lapsiystävällisyyttään Unicefin mallin avulla. Lapsiystävällinen kunta -malli tavoittaa 55 prosenttia Suomessa asuvista lapsista.
Lähteenä tässä Lopen kunnan tiedote eiliseltä.
…
Eilisessä valtuustossa käsiteltiin myös mm. kuntamme laaja hyvinvointisuunnitelma ja -kertomus, hyväksyttiin historiallisen Salon Kartanon nykyisen The Terwan -kaava kunnan osalta ja käsiteltiin iso nippu erinomaisia valtuustoaloitteita mm. kylien elinvoiman vahvistamiseksi ja myös haja-asutusalueen varhaiskasvatuspalveluiden kehittämiseksi. Osaan palataan vielä tulevien budjettien laadinnan yhteydessä ja esimerkiksi haja-asutusalueiden tonttitarjonnan kehittämistä ja laajentamista esittänyt Jarkko Mikkolan (kok) aloite palautettiin uudelleen valmisteluun. Valtuustollamme oli 100% tuki sille, että kunnan tulee ottaa aktiivisempi rooli myös rakennuspaikkojen löytämiseksi ja tarjoamiseksi myös haja-asutusalueilta.
Kokouksessa jätettiin myös kolme uutta aloitetta. Valtuutettu Tiina Hervala (kok) esitti, että kunta tekisi tulevina talvina omana tai ostopalveluna retkiluisteluradan Loppijärvelle, valtuutettu Jarmo Laukkanen (kok) esitti Riihimäeltä tutun Kummiyritystoiminnan käynnistämistä myös Lopella ja valtuutettu Silja Saranen (kok) esitti, että jatkossa Lopen kunta palkitsee vuosittain myös oman Hyvinvointekotyön erillisille omalla palkinnolla. Erinomaiset aloitteet, joista itse allekirjoitin myös kaikki kolme.
Ja Siljan aloitteista voisi vielä esille nostaa nyt jo käsittelyssä olleen kouluruoka-aloitteen. Valtuusto hyväksyi eilen yksimielisesti Siljan ponsiesityksen, että seuraavassa kouluruokien kilpailutuksessa otetaan kotimainen ja lähiruoka paremmin huomioon. Olen samaa mieltä, että onhan se vähän ja enemmänkin hassua ja surullistakin, että Suomen parhaiden perunoiden kotikunnassa koululaisille pyttipannussa tarjoillaan belgialaista perunaa. Ei hyvä. Ja aloitteen tavoite ei siis tietenkään ollut pyttipannun poistaminen ruokalistalta, vaan nimenomaan pyttipannun pottujen korvaaminen kotimaisilla perunoilla.
Mutta lopuksi haluan vielä todeta, että aivan erityisen hyvää on kouluruoka meillä Lopella ja sitä lapset, nuoret ja aikuisetkin aina kehuvat. Ja hyvää ruokaa kaikki ansaitsevatkin.
Eikun syömään!