14. huhtikuuta 2022.
Tuo päivä oli pysäyttävä. Ystäväni ja politiikan mentorini Ike siirtyi ajasta ikuisuuteen. Aika ennen lähdön hetkeä oli raskasta. Salaisuus piti pitää ja sen pidin. Ike halusi lähteä rauhassa ilman, että ihmiset häntä olisivat säälineet tai huolta ”turhaan” kantaneet.
Valtaosalle suurmiehen lähtö tulikin shokkiuutisena. Moni eli käsityksessä, että sieltä se Ike takaisin tulee. Ei tullut. Kutsu tuli.
Perjantaina viime viikolla tuli vuosi tästä hetkestä. Ikävä on ollut syvä. Miestä olisi monessa tarvittu. Ja kyllähän sitä huumoria ja pilkettä on ollut myös ikävä. Ja myös sondeeraamista ja resuneeraamista.
Tänään sain Ikeltä muiston. Aikanaan nuorena kansanedustajana ihastelin hänen upeaa käsintehtyä 100% nahkaista pukupussia. Herrasmies. Tänään sain tämän pukupussin Ikeltä. Ilkan rakas Elina toi pukupussin eduskuntaan ja voimme kahvit. Ikeä muistelimme.
Eduskunnassa tänään täysistunto valitsi minut jatkamaan puolustusvaliokunnassa ja aakkosellisesti toisena tarkastusvaliokunnassa. Nämä siis siirtymäajan valiokunnat ja tilanteet ja paikat vielä muuttuvat, kun hallitus muodostettu jne.