Maailma tarvitsee esikuvia
Eilen Hämeenlinnan Verkatehtaalla ensi-iltansa sai Tom of Finland -musikaali. Täytyy heti alkuun todeta, että varatkaa lippunne nopeasti, sillä tämä esitys myydään loppuun pian, kun viesti ja tarina leviää.
Tom of Finland on Tuomas Parkkisen kirjoittama ja Jussi Vahvaselän sekä Jori Roosbergin säveltämä musikaali Touko Laaksosesta (8.5.1920–7.11.1991), hänen taiteestaan, maailmankatsomuksestaan, ilosta ja ylpeydestä. Musikaali mikä on nähtävä. 
Nyt siis vuonna 2017 Turun kaupunginteatterissa kantaesitetty Tom of Finland -musikaali palaa yhdeksän vuoden jälkeen näyttämölle päivitettynä tähän aikaan, jossa yhteiskuntamme polarisoituminen ehkä vain entisestään korostuu. Hämeenlinnan versio onnistunut, puhutteleva ja ravistelevakin. Itse en Turun kantaesitystä aikanaan nähnyt, mutta he, jotka olivat nähneet ja näkivät myös nyt Hämeenlinnan version, niin viesti oli Verkatehtaalla selvä: Parempi, rohkeampi ja puhuttelevampi.
Musikaali kertoo siis kaarinalaisen opettajaperheen lahjakkaan, erityisen ja ainutlaatuisen pojan tien yhdeksi maailman tunnetuimmaksi suomalaistaiteilijaksi – Tom of Finlandiksi. Touko Laaksonen tuotanto vaikutti aikanaan merkittävästi 1900-luvun lopun homokulttuuriin. Hän itseasiassa piirsi ensin salassa ja sitten julkisiksi omat fantasiansa niin tosiksi ja samaistuttaviksi, että miljoonat miehet löysivät itsensä ja seksuaalisuutensa ja enemmänkin. Joku joskus kuvasikin Laaksosen työtä ja vaikutusta jopa niin, että…
Tomin piirrosten kautta he saivat syyn avata silmänsä aamulla.
Ja meistä monille hänen työnsä taasen raottivat verhoa maailmaan, joka siihen asti oli tuntematon ja varjoissa ja monessa mielessä jopa kielletty ja pitkään myös rangaistavaa. Verkatehtaan musikaali kertoi myös silmiä avaavasti historiaa miten elämä meni sota-ajan Helsingissä ja Helsingin puistoissa, mutta myös miten tällaiset aiheet rikkoivat jopa isä-poika ja kokonaisia perhesuhteita. Olen varma, että monen silmäkulma eilenkin kostui näiden vaikeiden ja monelle yleisöstä varmasti itsekokemienkin tunteiden ja tapahtumien myötä. Touko Laaksosen rohkeus loi siis Tom of Finlandin, nahkamiehen ja antoi monille oikeuden hengittää ja rakastaa. Eilen mietin katsomosta pois kävellessämme, että maailma todellakin tarvitsee esikuvia.
”1930-luvulla Kaarinassa asuva opettajaperhe kannustaa nuorta Touko-poikaa tämän piirustusharrastuksessa. Pian syttyy talvisota, johon Toukokin joutuu. Touko itse on vartuttuaan sinut homoseksuaalisuutensa kanssa, toisin kuin hänen elämänkumppaninsa Veli.”
Aikanaan Turun kaupunginteatterin näytösten esittelytekstissä todettiin, että Tom of Finland ”musikaali haastaa katsojat ajatusleikkiin, että Tom of Finland ja hänen taiteensa ovat olleet maailmanlaajuisesti eräs suurimmista vaikuttajista homojen vapautumisessa -verrattavissa Martin Luther Kingiin mustien oikeuksien puolestapuhujana”.
Touko Laaksosen eli Tom of Finlandin roolissa nähdään Olli Rahkonen. Rahkonen siis palasi näin Touko Laaksosen rooliin lähes vuosikymmenen jälkeen ja hän kuvasikin paluuta harvinaiseksi mahdollisuudeksi näyttelijälle. Suoritus olikin mykistävän taitava. Rahkonen sanoi hyvin lavalle Tom of Finlandina palatessaan, että..
Näiden teemojen puolustamista tarvitaan enemmän kuin koskaan. On tärkeää muistuttaa yhä uudelleen, että jokainen saa rakastaa ketä haluaa ja olla oma itsensä.
Olli Rahkonen on roolissaan loistava. Joko rooli meni monessa mielessä myös näyttelijän tunteisiin tai sitten hän vain ne kaikki aivan loppukohtauksenkin puhuttelevat hetket näytteli mestarin lailla. Loistava kokonaisuus ja hyvää laulua. Kymmenen plus, olisi antanut entinen opettaja Heinonen ja antoikin.
Kakkosena nostan esille Toukoa nuorena näytelleen Rasmus Koskisen. Rasmus on häikäissyt taidoillaan aiemmin minut mm. Valkeakoskella ja tekee sen nyt jälleen Verkatehtaalla. Iso ja tärkeä rooli nuorena salaisuuksiensa kanssa eläneenä Toukona ja sitten puolenkymmentä muuta pienempää roolia tukkijätkästä Seslonki-Iidaan. Nuori ja taitava ja aina varma. Jokainen ilme, liike ja katse tarkkaan mietitty ja myös silloin, kun hän tietää, että isoin osa katsojista katsoo lavalla jotain ihan muuta hetkeä.
No Toukojen jälkeen haluan nostaa isosti esille Lauri Ketosen alias Markus Palinin. No häh! Huikea roolisuoritus ja vakavaan aiheeseen hyvää pilkettä ja vähän kainoja ja ujoja hymyjäkin. Lauri lavalla loistava. Ehkä tämän koko näytöksen vakuuttavin vaativassa ja tarinan kannalta tärkeässä roolissa.
Toukon elämänkumppania Veli Mäkistä esittää Antti Lang. Vahva suoritus myös Langilta ja vaikean oman tunne-elämän tuonti käsinkosketeltavasti lavalle. Ja Toukon sisaren Kaija Laaksosen roolissa loistaa yksi näiden aikojen suosikkini Natalil Lintala. Kesällä jo ihastelimme häntäkin jälleen Valkeakosken Apianniemessä laulajalegenda Katri Helenan roolissa. Lintala onkin noussut viime vuosina vahvasti esiin suomalaisessa musiikkiteatterissa.
Blogi 2.7.2026: Jos yhden kesäteatterin kesään valitset, niin Valkeakoski on vahva ehdokas – Katri Musikaali Katri Helenan elämästä on huikea
Touko Laaksosen tunnetuinta fiktiivistä piirroshahmoa, Kakea, esittää Severi Saarinenja musikaalin muissa rooleissa nähdään mm. Marko Maunuksela, Aleksi Seppänen ja Jonas Saari sekä lisäksi vierailevina näyttelijöinä Pablo Ounaskari, Jaakko Wuolijoki ja Samuli Pajunen sekä Sara Soikkeli, Rasmus Koskinen ja Mikko Matikka. Loistavia kaikkia. Hämeenlinnan Teatterin oma ensemble on myös mukana kokonaisuudessaan eli Henna-Maija Alitalo, Katariina Kuisma-Syrjä, Jyri Ojansivu, Liisa Peltonen ja Lasse Sandberg. Upea kattaus ja todella taidokasta tekemistä.
Ja aivan omat tähtensä – viisi sellaista – ansaitsee Tom of Finlandin live-bändi. Monipuolinen ja hieno musiikki ja virheetöntä tekemistä. Ja haluan kyllä samat viisi tähteä antaa myös lavastuksesta vastanneelle Teemu Loikkaalle. Todella onnistunut lavastus puvustuksen rinnalla. Hienoja oivalluksia ja tyylikkäästi toteutettuja ratkaisuja.
En yhtään ihmettele, että näytökset on myyty jo isolta osin loppuun.
”Tomin fantasioiden huumori, ylpeys, röyhkeys ja häpeämättömyys ovat väkivallatonta vastarintaa. Ilo on ihmisen vahvimpia aseita, sillä se jättää henkiin.”
Käsikirjoitus, laulujen sanat, ohjaus: Tuomas Parkkinen
Sävellys: Jussi Vahvaselkä & Jori Roosberg
Kapellimestari: Jussi Vahvaselkä
Koreografia: Jukka Haapalainen
Lavastussuunnittelu: Teemu Loikas
Videosuunnittelu: Alex Hautamäki
Pukusuunnittelu: Tuomas Lampinen
Valosuunnittelu: Juha Rouhikoski
Kampaus- ja maskeeraussuunnittelu: Petriina Suomela
Iso kiitos vielä kerran eilisestä. Hienosti tehty ja koskettava tarina vaikeasta ja pitkään vaietusta aiheesta. Eilen tuli katsomossa mieleen myös jälleen kerran ystäväni Ike. Ilkka Kanerva kysyi aikanaan minulta, että ”Timo, mitä mun pitäisi äänestää tässä tasa-arvoisessa avioliittolaissa? Mitä sä teet?”. Vastasin Ikelle, että ”mä kyllä äänestän puolesta” ja jatkoin, että ”Ei se ole meiltä ja sulta pois”. Ike vastasi, että ”totta” ja äänesti myös puolesta.
Rakkaus kuuluu kaikille.
Jutustelu Iken kanssa jatkui. Voin kertoa joskus, jos livenä kysytte mistä. Muistot elävät.