Mielenkiintoisen elokuvan ensi-ilta.
Pääsin katsomaan Suomen ensi-illassa yhdysvaltalaisen laulaja ja poptähti Michael Jacksonin elämänkertaelokuva Michaelin. Elokuva kertoo yhden historiamme kaikkien aikojen merkittävimmän artistin elämästä ja perinnöstä. John Loganin käsikirjoittaman ja Antoine Fuquan ohjaaman elokuvan Michaelin pääosassa nähdään uskomattoman roolisuorituksen tekevä, Jacksonin veljenpoika, Jaafar Jackson. Setänsä esittäminen on Jaafarin ensimmäinen päärooli. Ja täytyy sanoa, että ehkä Jacksonia ei olisi voinutkaan näytellä kukaan muu kuin Jackson. Jotenkin tuli sellainen olo, että Jaafar ei vain näytellyt setäänsä vaan hän muuttui elokuvassa sedäkseen. Jaafar roolisuoritus on jokaista ilmettä ja ennen muuta tanssiliikettä myöten vakuuttava.
Michael -elokuva on kyllä katsomisen arvoinen, mutta hieman vaivaannuttavan olon se lopulta jättää, kun elämänkerta loppuu siihen, mistä olisi pitänyt myös uskaltaa jotain kertoa ja näyttää. Michael elokuva jää siis silottelevaksi ja pelkkää tähtipölyä sisältäväksi hieman jopa kliseiseksi fanielokuvaksi vaieten kokonaan syytöksen hyväksikäyttötapauksista.
Elokuva kertoo Michael Jacksonin tarinan seuraten hänen matkaansa perheen legendaarisen The Jackson 5:n uskomattoman lahjakkaasta, nuoresta keulahahmosta aina visionääriseksi artistiksi, jonka kunnianhimoinen tavoite oli tulla maailman suurimmaksi tähdeksi. Elokuva alkaa jo Michaelin lapsuudesta ja siitä miten hän oli jo ainutlaatuinen – erikoinenkin – lapsesta lähtien. Elokuva kuvaa hienolla tavalla pienen pojan vaikeankin lapsuuden. Juliano Krue Valdi näyttelee nuorta Michael Jacksonia elokuvan alkuvaiheessa ja hänkin on roolissaan lähes ilmiömäinen. Pieni Michael on jo outolintu ja hiomaton timantti, mitä periksiantamaton ja julmakin isä Joseph ”Joe” Jackson pakottaa ja piiskaakin sanan varsinaisessakin merkityksessä. Isä teki lapsistaan tähtiä hinnalla millä hyvänsä. Joe kuoli vuonna 2018 Los Angelesissa haimasyöpään 89 vuoden iässä. Mutta elokuvassa tuodaan koruttomasti esille Joen julmuus ja ahneuskin. Colman Domingo tekee ison roolin myös vakuuttavasti, kuten myös perheen äitiä Katherine Jacksonia näyttelevä Nia Long´kin. Äitinsä suojiin pieni Michael pelastautuu ja vielä aikuisenkin paikka löytyy rakastavan ja ymmärtävän äidin kainalosta ikuisen pikkupojan halutessa katsoa sohvalla suosikkielokuviaan Charlie Chaplista lähtien.
Joen julmuushan ei tullut tietenkään yllätyksenä. Tästä muistan jo kirjoitetun aikanaan, mutta sitä mietin, että mikä oli isän remmin ja väkivallan sekä painostuksen ja kaiken muun lähes sadistisen menestykseen pakottamisen hinta Michaelin elämässä? Juteltiin tästä myös elokuvan ensi-illassa mukana olleen lapsuuden ystäväni ja kaverini Riitankin kanssa.
Se on kiistaton tosiasia, että Michael Jackson oli uniikki lahjakkuus ja ehkä kiistaton tosiasia on sekin, että ilman köyhän perheen isän päättäväisyyttä ja sitoutumista ei perheen lapsista olisi tähtiä tullut ja Michaelista yhtä historiamme suurinta pop-tähteä, mutta varmasti julmuudella ja sillä, että Michael ei saanut elää lapsuuttaan lapsena oli väistämättä jotain vaikutuksia myös tulevaan?
Michael -elokuvan tarina keskittyy osaltaan myös Michaelin elämään konserttilavojen ulkopuolella ja erityisen upeasta soolouran alkuaikojen kuuluisimpiin esiintymisiin. Elokuvateatterin penkissä pääseekin seuraamaan eturivistä Jacksonin elämää ennennäkemättömällä tavalla. Välillä tuntuikin siltä, että musiikin soidessa konserttien voimakkuuksilla ja valkokankaan kuvan tukiessa tätä tunnelmaa, niin tuntui, että aika ajoin olisi ollutkin Jacksonin konsertissa. Hienosti elokuvan ohjaaja Antoine Fuqua siirtelikin meitä katselijoita teatterin penkissä tunnelmista toisiin. Välillä siis tuntui kuin olisi ollut popin kuninkaan ensimmäisillä keikoilla tai legendaarisimmilla keikoilla paikalla ja välillä taasen elokuva toi upeasti paikalle Jacksonien kotitaloon ja muualle. Kuten Riitta leffan jälkeen totesi, että hyvin amerikkalainen tämä elokuva oli ja olen kyllä samaa mieltä.
Vaikka elokuva kertoo Michael Jacksonin tarinaa myös musiikin ulkopuolelta, niin lopulta se sivuuttaa valitettavasti yhden ison kysymyksen kokonaan; Jacksonin kohtaamat seksuaalirikosväitteet. Elokuvaanhan suunniteltiin minusta alunperin jo suoraan kahta osaa ja nyt tämä käsikirjoittaja John Loganin elokuva päättyy juuri siihen, mistä eteenpäin ei enää halutakaan elokuvaa tehdä? Mielenkiintoista onkin nähdä saada elokuva jatko-osaa sillä olisihan Jacksonin elämässä tämänkin leffan viimeisen biisin jälkeen vielä paljon kerrottavaa, mutta varmasti myös paljon sitä, mitä ei ainakaan suku halua valkokankaalle tuoda?
Itseasiassa leffanhan piti alunperin pitää sisällä näistä synkistä casesta se ”myönnetyin” eli vuoden 1993 syytökset. Michael Jacksoninhän väitettiin tuolloin käyttäneen seksuaalisesti hyväksi vasta 13-vuotiasta Jordan Chandleria. Yli kolmekymmentä vuotta sitten syytökset sovittiin siviilikanteen ulkopuolisella sovinnolla ja noin 20 miljoonan dollarin korvauksella. Lopulta Logan poisti tapauksen käsikirjoituksestaan ja viralliseksi syyksi kerrottiin Chandlerin tapauksen sopimukset, joissa tällainen käsittely dramatisoituna olisi sovittu kielletyksi. Mene ja tiedä mikä sitten oli totuus, mutta ehkä ainakin yksi syy elokuvasta poistamiselle oli myös se, että Jacksonin perikunta lopulta ns. siunasi Michael -elokuvan tekemisen. Ymmärrän perheen lähestymisen ja myös sen, että elokuvia voidaan tehdä erilaisista tulokulmista, mutta ehkä elämänkertaelokuvassa olisi ollut hyvä edes lyhyesti näihinkin syytöksiin viitata, vaikka ottamatta sitten kantaa niiden todenperäisyyteen tai muuhunkaan? Mutta, kun elokuvan lopetti juuri ennen tätä, niin ei tarvinnut käsitellä eikä myöskään selitellä, miksi ei.
Lopputulemana kuitenkin iso elokuva ja mielenkiintoinen tarina alusta tuohon pisteeseen asti tuotuna. Kliseinen? Ehkä ainakin vähän? Ja totta, että hittejä oli paljon, mutta musiikkinsahan takia Michael Jacksonista tulikin popin kuningas.
Saksan Berliinissä elokuva sai ensi-iltansa. Berliini oli kuulemma Jacksonille tärkeä kaupunki, mutta olikohan sille myös jokin muukin syy, että ensi-iltaa ei jenkeissä nähty? Tapasimme leffan jälkeen yhden Berliinissä olleista suomalaisista ja siellä toki tunnelma oli ollut käsittämätön. Suuri areena oli muuttunut leffateatteriksi ja väki lauloi leffan
aikana mukana, tanssikin ja elämää katsomossa oli riittänyt muutenkin. Ehkä sellaiseksi kokemukseksi tämä elokuva olikin juuri tehty.
Mutta sitten se arvosana?
Ei ihan helppoa. Ei leffa nyt suurimpien leffakokemusteni joukkoon noussut. Elämänkertaelokuvana hyvä – vaikkakin rajallinen – ja myös ohjauksellisilta ideoiltaan kliseisen oivaltava. Nuorena tykkäsin Jacksonin musiikista ja fanielokuvaksi tämä varmasti onkin onnistunut. Mutta minulta elokuva saa hieman hyvää paremmat tähdet eli ***/5.
Kiitos siis kutsusta ja kiitos myös nuoruudesta asti ystävänäni olleelle Riitalle. Paaranluolassa jo Michaelia kuuntelimme – minä soitin dj:nä ja Iitu veti jo silloin parhaat muuvit. Ystävyys.
….
Lauantai 25.4.
Siitepölyt ja katupölykin saavat nyt vähän kyytiä. Hieman kevään lämmöt tulleet nyt jo vappulämpöjä kohden ja muutaman vesipisarankin pilvet antaneet.
Tänään liikkeelle jo aamusta. Ajattelin avata päivän kahvin jälkeen aamujuoksulla ja sitten Karkkilaan Leinon kevätmarkkinoille. Taas mennään.