”Me toivomme, että venäläiset pääsevät kiinni samoihin vapauksiin, jotka Suomessa ovat olleet arkea jo pitkään”
Näin totesi ulkoministerimme Elina Valtonen Iltalehdessä jouluaatonaattona 23.12.2024 Venäjän suurlähettiläs Sergei Beljajeville. Tuo ulkoministerimme haastattelu kannattaa kaivaa vielä esiin ja lukea huolella ja ajatuksella.
Siinä Valtonen alleviivasi, että ”Meille Venäjä ei ole vihollinen. Se, että Venäjä muodostaa merkittävän sotilaallisen uhan koko läntiselle liittokunnalle ja meikäläiselle elämäntavalle, on tosiasia, joka pitää
sanoa ääneen” ja, että ”me emme ole minkäänlainen uhka Venäjälle. Nato ei laajene väkivalloin, vaan Nato laajenee, kun vapaat ihmiset demokratioissa haluavat ja päättävät liittyä kyseiseen puolustusliittoon. Ja avainsana on puolustusliitto. Nato puolustaa itseään. Se ei hyökkää”.
Venäjän suurlähettiläs Sergei Beljajevhan oli kyseenalaistanut venäläispropagandassaan meidän itsenäisyyden. Emme kuulemma ole enää ”sama itsenäinen Suomi”, vaan ”ensisijaisesti Naton jäsenmaa, sen jälkeen Euroopan unionin jäsenmaa”. Naurettavaa. Ja tämän Valtonen kuittasikin tyylilleen sopivasti:
– Suomi on aidosti ja varauksettomasti vapaa länsimaa, ja nyt se on sitä enemmän kuin koskaan. Ja me toivomme, että venäläiset – toivottavasti ei edes niin kauhean pitkällä tulevaisuudessa – pääsevät samoihin vapauksiin kiinni kuin mitkä meillä täällä Suomessa ovat olleet ihmisten arkea jo pitkään.
Itse uskon, että valtaosa venäläisistä sydämissään toivoo näin. Nythän maan kansa on painettu hiljaiseksi pelolla ja raakuuksilla. Maa on aivan erilainen Tšetšenian sodan aikaan vuonna 1994. Silloin vielä Sotilaiden äidit eli Союз комитетов солдатских матерей России, (Sojuz komitetov soldatskih materej Rossii), uskalsi nostaa esille poikiensa tilanteen. Samoin teki vuonna 1989 perustettu järjestö, kun vuonna 1993 Japaninmeren Ruskij-saaren koulutusleirillä oli kuollut neljä varusmiestä nälkään. Nyt äiditkin on vaiennettu ja kukaan ei uskalla puolustaa ja sanoa Venäjälle ääneen, että sadat tuhannet nuoret on menetetty aivan turhaan ja vain Putinin järjettömyyttä sodassa Ukrainassa. Putinin toimesta Sotilaiden äidit -järjestö, joka oli viidentoista vuoden vuoden ajan osoittanut epäkohtia ja laatinut korjausehdotuksia Venäjän armeijalle leimattiin terrorismin kannattajaksi. Koko kansalaisyhteiskunta vaimennettiin ja tukahdutettiin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Vahvimmat oppositiovoimat laitettiin vankiloihin ja tapettiin siellä. Kansa ei uskaltanut sanoa mitään.
Iltalehdessä ulkoministeri Elina Valtonen totesikin vielä, että ”Me emme mitään muuta toivo kuin sitä, että Venäjä paitsi palaa noudattamaan kansainvälistä oikeutta ja itse allekirjoittamiaan sopimuksia, niin tietysti vetäytyy Ukrainasta ja hylkää sotaisat haaveensa”.
Ulkoministerillämme oli myös tärkeä viesti Venäjän hiljaiseksi painetulle kansalle. Valtonen totesi, että ”Meillä on kaikki intressi aloittaa uusi kanssakäyminen Venäjän kanssa silloin, kun nämä kriteerit täyttyvät.”
Iltalehti kirjoittikin, että Valtosen sanoissa kaikui viitteitä Helsingin hengestä 50 vuotta sitten. Tuolloinhan maamme isännöi ETYK:n eli Euroopan turvallisuus- ja yhteistyön konferenssia. Valtonen jatkoi:
”Kun lukee Helsingin periaatteita, niin se on aika kovaa kamaa. Jos niitä ei olisi silloin 1975 kirjoitettu, niin nehän pitäisi kirjoittaa nyt”.
”Nimenomaan sen kautta, että ihmisille tulisi taas toivoa. Ja sen kun ihmisillä on toivoa, niin se on semmoinen voima, että sitä ei mikään panssari jyrää”
Kuluva vuosi kääntyy kohti loppuaan. Ensi vuonna Helsingin kokouksesta tulee kuluneeksi 50 vuotta. Uskoisin, että moni tuolloin vuonna 1975 ei osannut edes ajatella millaisessa tilanteessa maailmamme on nyt 50 vuotta myöhemmin? Uskoisin, että moni toivoi, että 1940-luvun tapahtumat olisivat olleet lopullisesti taakse jäänyttä elämää, mutta mitä vielä.
….
Also starring 🙂
MTV:llä on pyörinyt nyt joulukuun ajan uusi Aku Louhimiehen Konflikti -sarja. Tarkkasilmäisimmät ovat bonganneet tutun hahmon myös komentokeskuksen pöydästä. Oikein. Lokakuun 5. päivä 2023 olin päivän seuraamassa kotimaisen suurtuotannon kuvauksia ja pieneen rooliinkin jouduin. Tai myönnetään, että pääsin. Olihan se sellainen pikkupojan unelma ja aika hyvin se täyttyikin, vaikka loppumetreillä leikkauspöydällä yksi kuvaamamme kohtaus lyhenikin reilusti ja sen myötä myös repliikkini. Ihan kauheasti ei Heinosen repliikeistä voinut leikata eli kun ainoan leikkasi pois niin yhtään ei jäänyt 🙂
No, pääjuttu minulla oli siis seurata kotimaisen suurtuotannon tekoa. Päivä reilun vuoden takaa olikin antoisa ja oli hienoa nähdä miten tällaisia sarjoja ja elokuvia voidaan ja osataan myös meillä tehdä ja toisaalta myös päästä näkemään, mikä merkitys on erilaisia tuotantotuilla ja kumppanuuksilla näiden teossa. Konflikti-sarjassakin isossa ja voisi sanoa, että täysin ratkaisevassa roolissa oli yhteistyö puolustusvoimiemme kanssa ja hienosti se homma sujuikin. Ja arvostusta lisäsi se, että pv koko ajan valvoi ja seurasi tekemistä ja myös varmisti ja auttoi, että kaikki olisi mahdollisimman ns. oikein.
Ohjaaja Aku Louhimiehen kansainväliseen levitykseenkin menevä Konflikti-suursarja on kerännyt runsaasti kiitosta ja minusta aiheestakin. Osalle toki aihe ollut turhankin iholle tuleva tässä maailman ajassa ja vaikkapa siltäkin osin, että samalla viikolla kun Louhimies esitti kohtauksen missä helikopterein ja erikoisjoukoin laiva otetaan haltuun Itämerellä, niin samalla merellä tapahtuu oikeasti vastaavanlainen operaatio. Onneksi ilman laukausten vaihtoa kuitenkin.
Konfliktia on päästy seuraamaan nyt yksi jakso viikossa MTV:llä ja loppuhuipennus lähestyy. Aku Louhimiehen yhdessä Andrei Alénin, Helena Immosen ja Jari Olavi Rantalan kanssa käsikirjoittama sarja lähtee sitten kansainväliseen levitykseen. Sarjan luovana johtajana toimi Oscar-ehdokkaanakin ollut Heather Loeffler ja päärooleissa on nähty mm. Sara Soulié, Pirkka-Pekka Petelius, Peter Franzén ja Jukka Puotila.
Hauska ja opettavainen kokemus ja täysin uudenlainen ”yritysvierailu” minulle tällä kertaa elokuvanteon maailmaan. Itse uskon, että tälläkin saralla maallamme on paljon annettavaa niin erilaisten omien tuotantojen kotimaana, mutta myös kuvaus- ja tapahtumapaikkana kv-tuotannoillekin. Tälle saralle on luotu mm. Av-tuotantokannustin, mikä on enintään 25 prosentin maksuhyvitys meillä toteutetun tuotannon kustannuksista. Kannustimen avulla on pyritty siis houkuttelemaan ulkomaisia audiovisuaalisen alan tuotantoyhtiöitä toteuttamaan tuotantoja meillä ja edistämään myös kotimaisten hankkeiden kansainvälistä rahoitusta. Ensi vuonna tavoitteenamme onkin saada entistä suurempia työkokonaisuuksia toteutettaviksi Suomessa ja vauhdittaa vientitulojen kasvua. Alkavalle vuodelle varasimme audiovisuaalisen tuotantokannustimeen käytettäväksi 10 miljoonaa euroa. Se vivuttaa muuten paljon enemmän.
Erityisesti kotimainen draamatuotanto on kasvanut av-kannustimen myötä ja kun tämä siis edellyttää aina myös ulkomaista rahoitusta, jolloin myös kansainvälinen jakelu varmistuu. Muun muassa rikossarjat Sorjonen, Kaikki synnit ja Ivalo ovat levinneet jo laajalti maailmalla ja elokuvista voisi mainita ainakin Jalmari Helanderin ohjaama Sisun joka sai miljoonien yleisön, ja sen innoittamana Utsjoelle on tullut myös uudenlaisia matkailijoita.
Elävää kuvaa.
Nyt vuoden viimeisiä päiviä. Toivotaan, että olisivat ihan vain sellaisia normaaleja.
….
Kello 20.18.
Tänään päätimme, että pidämme ylimääräisen puolustusvaliokunnan kokouksen heti uudenvuoden alkajaisiksi. Käymme läpi puolustusvaliokunnan vinkkelistä tämän Itämeren tapahtumasarjan ja myös hieman tulevaakin. Perjantaina 3.1.2025 kokoonnumme eduskunnan suojatiloihin eli ns. monttuun ja näin voimme käydä kokonaisuuden läpi myös luottamuksellisten ja salaisten tietojen osalta. Paikalla on laajakattaus asiantuntijoita tapahtumasarjan ympäriltä mm. keskusrikospoliisista, Rajavartiolaitokselta,
puolustusministeriöstä, ulkoministeriöstä ja Pääesikunnasta. Kuuleminen ja kokous punaleimainen, mutta olemme sopineet, että asiantiimoilta olemme myös valiokuntana mediankin tavattavissa perjantaina kokouksemme jälkeen.