Kiitollista kaatuneitten muistopäivää.
Vuonna 1940 talvisodan päätyttyä Suomessa päätettiin ottaa käyttöön uusi kunnioituksen ja kiitollisuuden muistopäivä. Kaatuneiden muistopäivän vakiinnutti puolustusvoimain ylipäällikkö Gustav Mannerheim, ja nykyisin sitä vietetään näin toukokuun kolmantena sunnuntaina kaikkien sotiemme ja myös kansainvälisissä tehtävissä kuolleiden ja rauhanturvaamistehtävien uhrien kunniaksi.
Mannerheim määräsi päiväkäskyssään talvisodan jälkeen keväällä 1940 toukokuun kolmannen sunnuntain vietettäväksi ”nyt päättyneessä sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä”.
Tätä ennen puolustusvoimat oli viettänyt lippujuhlapäiväänsä toukokuun 16. päivänä.
Alkuvuosikymmeninä Suomen lippua pidettiin kello päivällä neljä tuntia kymmenestä kahteen suruliputuksen tapaan puolitangossa, muun osan päivästä aamu ja ilta tangon huipussa. Kun toisen maailmansodan päättymisestä vuonna 1995 tuli kuluneeksi 50 vuotta, ohjetta muutettiin niin, että liputetaan normaaliin tapaan koko päivän laskematta lippua välillä puolitankoon. Muistan lapsuudestani miten puhutteleva tämä päivän erityinen liputuksen toiminta oli. Sinänsä harmi, että siitä luovuttiin.
Minulle tämä toukokuun 17. on yksi vuoden tärkeinmistä päivistä. Olen usein saanut osallistua myös päivän hyvinkin ainutlaatuisiin muistohetkiin ja myös sankarihautajaisiinkin kyseisenä päivänä. Ne muistan aina.
Myös tänään kaksi sankarivainajaa pääsee vihdoin Isänmaan multiin. Kaiken kaikkiaan 1 650 sodissa kentälle jäänyttä suomalaissotilasta on saatu kotiutettua, mutta edelleen yli 9 000 sankarivainajaa on edelleen kateissa.
Ruotuväki kertoi kuinka ”
Sankarivainajat haudataan heidän synnyinseuduilleen Tyrvännön sekä Hattulan kirkon sankarihautausmaille.
Toinen sankarivainajista, Tyrvännössä 1921 syntynyt sotamies Matti Olavi Kovalainen, kaatui Aunuksen Karjalassa vetäytymistaistelussa 29. kesäkuuta 1944. Hän palveli 5. Divisioonan Jalkaväkirykmentti 44:n 3. Komppaniassa.
Venäläinen etsintäryhmä löysi Kovalaisen jäänteet vuonna 2021 Suurimäeltä Aunuksen piiristä.
Jäänteet saatiin tuotua Suomeen samana vuonna, ja vainaja tunnistettiin DNA:n avulla marraskuussa 2025.
Hattulassa 1918 syntynyt sotamies Otto Vilhelm Elin kaatui Karjalankannaksella Kärstilässä 22. kesäkuuta 1944. Elin kuului 3. Prikaatin viestikomppaniaan.
Venäläinen etsintäryhmä löysi hänen jäänteensä vuonna 2020 Mustalahdelta Kärstilänjärvellä. Jäänteet kotiutettiin 2021 ja Elinin henkilöllisyys varmistui DNA-tutkimuksella vuoden 2025 marraskuussa.”
Tänään juhlistan tätä kiitollisuuden ja kunnioituksen muistopäivää ulkomailla. Se tuntuu myös jotenkin erityiseltä. Ja pitää muistaa, että maamme vapauden edestä on kaatunut myös suuri määrä ulkomaalaisiakin sotilaita. Kiitos heillekin!
Kiitos ja kunnia!
….
Yön pettymys vielä mielessä. Linda ja Pete olisivat kyllä Euroviisuvoittonsa ansainneet. Huikean upea finaaliveto ja hieno kappale ja täydellistä heittäytymistä. Kiitos!
Aurinkoinen aamu täällä Suomenlahden eteläpuolella. Upea tulla kerta toisensa jälkeen myös tänne vapaaseen Viroon. Hieno ja tärkeä naapurimaamme.