Tänään lauantaina lähdemme pikkuretkelle hotellimme läheiseen pikkukylään. Paikallista turkkilaista elämänmenoa siis luvassa ja hyvää paikallista ruokaakin. Sääkin näyttää suosivan.
Tämän maan historia tarjoaakin valtavasti nähtävää ja koettavaa. Luonnossa myös omia hienouksia helteisen kesän lisäksi. Ja vaikka mitä. Tuntuu siltä, että Turkki vie sydämen. Katselimme jo eilen uutta lomaa tänne ensi vuonna.
Näyttää siltä, että monet muutkin ovay löytäneet Turkin. Tosin meidän hotellissa vain kolme suomalaista. Eli meidän perhe vain. Mutta sen sijaan paljon väkeä Saksasta, Hollannista ja Belgiasta. Ruotsistakin jonkin verran. Moni siis näyttää vaihtaneet Kreikan ja Rhodokset ja muut Turkin uusiin ja palveleviin kohteisiin. Väki täällä onkin aivan superystävällistä ja iloista. Paikalliset ihmiset toivottavat meidät todellakin tervetulleiksi maahansa ja haluavat, että me rakastumme tähän heidän aurinkoiseen maahan. Ja niin todella helpolla tapahtuukin. Jotenkin toisenlainen fiilis kuin esimerkiksi Rhodoksella viime vuonna ja kertoihan yksi tuttava miten Rhodoksen kentän lennonjohto seisotti heidän konettaa kentällä maksimiajan. Lennon henkilökunta kertoi syyn olleen se että kone oli suomalaisten. Juuri kun maksimiaika ilman sakkomaksuja täyttyi kone oltiin päästetty ilmaan. Niinpä.
No me nautimme nyt Turkin auringosta. Ja varmasti Kreikastakin vielä kun siellä elämänmeno muuttuu ja ymmärtävät että syyllisiä oman maansa huonoon tilaan ovat Kreikan maan omat poliitikot. Emme me jotka heitä nyt pakon edessä joudumme auttamaan.
Mutta laitan vielä illansuussa muutaman kuvan tulemaan täältä kylävierailulta.