Tänään jahtipäivä Mannerheim Hirvijahdin parissa. 13. kertaa kokoonnuttiin tutuille jahtimaille marsalkka Gustav Mannerheimin metsästäjäperintöä vaalimaan. Perinnehän syntyi aikanaan, kun ystävälleni Kari Kupariselle tällaisesta jahti-ideasta puhuin. Kari innostui ja myös Sakon Raimo Karjalainen ja näin jahtimme sai aikanaan alkunsa. Jahdille sain myös kirjallisen luvan Mannerheimin suvun vanhimmalta aivan ainutlaatuisella ja kaunokielisellä kirjeellä, jonka olen perinteen mukaan lukenut jokaisen jahdin illallispöydässä.
Tänään elämäni toinen mufloni Kytäjältä. Ja aika upeasarvinen kaveri olikin.
Mannerheimhan oli myös innokas ja osaava metsästäjä ja tätä perintöä vaalimaan jahtimme syntyi. Ja miksi tänne ja miksi ideastani? No, siksi, että täällä Mannerheim myös itse aikanaan metsästi. Hänen Metsästysmajansa sai sodan jälkeen uuden paikkansa meiltä Lopelta, Hämeenlinnan Vanajanlinna silloinen Vanajan Kartano oli myös Mannerheimille tuttu jahtipaikka omine huoneineen ja myös Kytäjän kartanonkin maat olivat tuttuja herralle.
Kolmen Mannerheim-kohteen kolmio.
Mannerheim jahdista olen täällä kirjoittanut usein aiemminkin ja ne kirjoitukset löytyvät täältä blogistani aiemmilta vuosilta. En samoja nyt tänne toistele, mutta sen toistan, että hieno jahtipäivä ja sitä edeltänyt jahdin illallinen Vanajanlinnalla. Hienoja hetkiä ystävien kanssa, mutta myös hienoja hetkiä metsällä.
Ja niitä jahtipäiviähän ei lasketa elettyihin – ne tulevat siihen päälle.
Tänään Tapio antoi varsin paljon antejaan. Kolme isosarvista muflonia, pari peuraa ja yksi hirvikin. Ja Kytäjähän on sisämaamme ainoa kohde missä villilampaat ovat levittäytyneet myös jahtimaillemme.
Lämmin kiitos Sakolle perinteen vaalimisesta ja jatkamisesta ja iso kiitos kaikille metsälle tänään osallistuneille.