Keväällä 2012 lähestyin kirjeitse kreivi Carl Gustaf Mannerheimiä kysyäkseni lupaa Mannerheim-nimen käyttämiseksi hirvijahdin yhteydessä. Meillä oli syntynyt ajatus ryhtyä vaalimaan myös Mannerheimin metsästäjäperintöä. Se oli jäänyt – toki aivan aiheellisesti ja syystäkin – hän sotilasuransa varjoon, mutta kun tämäkin puoli hänen elämässään oli ollut mittava ja arvokas, niin ajattelimme, että haluaisimme sitäkin kunnioittaa ja perintöä ylläpitää.
Toukokuun 6. päivänä 2012 Carl Gustav Mannerheim vastasi minulle Kauniaisista kirjeitse. Kirje on ainutlaatuinen ja olen lukenut sen kaikkien jahtiemme yhteydessä aina mukana olleille. Niin tein tänäänkin. Liitän tuon arvokkaan kirjeen tähän myös mukaan ja poikkeukselliseksi sen tekee myös se, että suvun vanhin kuoli pian tämän kirjeen lähettämisen jälkeen 26.9.2012. Insinöörinä toiminut Carl Gustaf Mannerheim oli siis aatelismies ja yksi tasavaltamme harvoista kreiveistä, Mannerheim-suvun kreivillisen haaran päämies isänsä jälkeen ja Suomen marsalkan Carl Gustaf Emil Mannerheimin veljenpojanpoika. Hänet tunnettiin pitkään Suomessa suvun puhemiehenä ja näin hän myös tämän Mannerheim-nimen käyttöluvankin kohdalla toimi. Ja teki sen arvokkaasti pohdiskellen miten marsalkka Mannerheim olisi pyyntööni ja kysymykseeni suhtautunut. Pohdinta tuli siis myönteiseen lopputulokseen toisin kuin tilanne missä marsalkka Mannerheimiltä oli aikanaan lounaspöydässä kysytty, että ”Saako marsalkan pöydässä tupakoida?”. Mannerheim oli vastannut, että ”hän ei tiedä, sillä kukaan ei ole koskaan sellaista kysynyt”.
Sain luvan ja tätä lupaa ja sen myötä syntynyttä velvollisuuttammekin olemme tämän jälkeen vuosittain vaalineet yhdessä ystäväni Raimo Karjalaisen ja Kari Kuparisen johdolla. Perinteikkään jahdin isäntänä on toiminut alusta alkaen vanha Suojeluskuntain Ase- ja Konepaja eli nykyinen Sako ensin Karjalaisen johdolla ja nykyisin hän uuden toimitusjohtaja Juha Alhonojan kanssa.
Mutta itse marsalkka Gustaf Mannerheim siis oli tunnettu ja innokas metsästäjä. Hän metsätsi nuoresta lähtien, oppien metsästystapoja myös Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellessaan. Hänen metsästysharrastukseensa kuuluivat aikanaan erityisesti ratsain suoritetut jahtimuodot, kuten par-force-metsästys, mutta teki hän myös jahtimatkoja Intiaakin. Toisella Intian matkallaan 1936-37 Mannerheim toteutti suuren haaveensa ja sai kaadettua neljä tiikeriä. Yksi näiden tiikereiden taljoista on muuten tänään Lappeenrannassa Upseerikerholla. Mannerheimhän oli Uudenmaan Rakuunarykmentin kunniakomentaja. Sitä milloin Mannerheimin tiikerin talja Lappeenrantaan tuli ei tarkkaan tiedetä, mutta sen ”taikavoima” on hyvin tiedossa. Rakuunoiden keskuudessa levisi tieto, että tiikerin talja toimii rakkauden taikakaluna ja naisellisen viekkauden välikappaleena. Vanhan uskomuksen mukaan nainen, joka sekoitti seurassansa olleen miehen juomaan tiikerin viiksikarvan sai miehen rakastumaan itseensä tulisesti. Mene ja tiedä, mutta tänään talja on ainakin turvassa vitriinissä ja näin myös me miehet.
Historia kertoo, että 1930-luvuilla Mannerheim metsästi myös Keski-Euroopan riistamailla mm. kauriita ja hirviä. ”Samaan sarjaan liittyi puolustusneuvoston puheenjohtajana käyntejä Hermann Göringin metsästysalueilla, mm. Itä-Preussissa, kalustohankintaneuvottelujen yhteydessä”.
Sotavuosinamme Mannerheim osoitti jatkosodan aikana suurta kiinnostusta kenraalimajuri Erkki Raappanan mainintaan 14.D:n lohkolla Itä-Karjalassa esiintyvistä hirvistä, ja tästä syntyikin sitten idea
lahjoittaa marsalkalle 75-vuotislahjaksi metsästysmaja. Suomessa Mannerheim oli usein mukana hirvijahdeissa, mutta osallistui myös jänisten, kettujen ja metsälintujen metsästykseen. Tänään tämä Marsalkka Mannerheimin metsästysmaja sijaitsee Lopella. Mannerheim Hirvijahtikin sijoittui siis tälle seudulle juuri Marskin Majan, mutta myös Vanajanlinnan ja Kytäjän kartanonkin johdosta. Kaikkien näiden alueilla Mannerheim itsekin metsästi.
Eilen illalla kokoonnuimme jo 14. kerran Vanajanlinnaan Mannerheimin jalanjäljissä jahtiviikonloppua varten. Hieno illallinen samassa talossa missä Mannerheimkin jahtiensa aikaan majoittui ja illasti ja sitten aamusta Kytäjän kartanon vanhoille riistamaille. Tapio oli tänään anteliaalla tuulella ensilumen myötä ja saimme Kartanon Riistan havuille aika upean saaliin. Havuilla lepäsi niin upea kasipiikkinen hirvisonni kuin upea kaurispukkikin ja myös kaksi muflonia peurojen seurana. Tällä kertaa emme villisikoja nähneet emmekä kuusipeuroja saaliiksi saaneet, mutta muuten upea saalis. Itsekin pääsin ampumaan ja eräksi yksi valkohäntäpeuran vasa.
Nyt kello 19.20 ja kotona takaisin. Hieno jahtiviikonloppu takana ja huomenna vapaapäivä.