Lupasin keväällä puhuessani Katajanokan Kasinolla Kenraalisalissa, että teen esityksen asekätkijöiden saamien tuomioiden kumoamiseksi. Kyse on jatkosodan jälkeisestä tapahtumasarjasta, missä syksyllä 1944 salaisessa operaatiossa piilotettiin aseita ja varusteita sissisotaa varten. Tavoitteena oli varautua mahdolliseen Neuvostoliiton miehitykseen. Suojeluskuntapiireihin nimetyt upseerit johtivat kätkentää ja siihen osallistui noin 5 000 suomalaismiestä. Heidän toimesta varastoitiin aseet ja tarvikkeet noin 35 000 sotilaalle ympäri Suomea.
SA-kuva
Aseiden määrä ja operaatio oli niin laaja, että sen salassa pitäminen oli vaikeaa. Lopulta aseita löytyi vahingossa ja tapaukset tulivat myös keväällä 1945 valvontakomission tietoon. Valvontakomissio vaati Suomen hallitusta selvittämään kätköt ja rankaisemaan syyllisiä. Määrättiin perustettavaksi erityinen Sisäasiainministeriön tutkintaelin ja lopulta jopa 2500 miestä joutui pidätetyksi.
Eduskunta teki vuosina 1947–1948 poikkeuslain, mitä vastustettiin kiivaasti perustuslakivaliokunnassa sen taannehtivuuden vuoksi, mutta sisä- ja ulkopoliittisen painostuksen alla eduskunta hyväksyi lain. Tammikuussa 1947 eduskunta päätti äänin 118 – 68 ottaa hallituksen esityksen käsittelyyn. Kokoomus vastusti lakia perustuslain vastaisena. Tämä johti maan historian suurimpiin poliittisiin oikeudenkäynteihin. Asekätkijöitä tuomittiin vankeuteen taannehtivasti säädetyillä laeilla.
Oma isoisäni, vaarini, kapteeni Paavo Heikkilä, osallistui myös tähän arvokkaaseen ja maamme itsenäisyyden säilyttämisen kannalta tärkeää operaatioon. Vaarini tuomittiin myös vankeuteen asekätkennästä. Muistan kuinka nuorukaisena sain mahdollisuuden haastatella jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothia Marsalkka Mannerheimin Metsästysmajalla Lopella. Kysyin vaariltani, että mitä kenraalilta olisi hyvä kysyä? Vaari pyysi kysymään, että ”Mitä mieltä hän on asekätkijöistä?”. Kenraali vastasi, että ”He olivat miehistä parhaita”. Se vastaus oli vaarilleni tärkeä.
Ehdin myös nuorena haastatella vaariani mm. Vapaussodan, mutta myös talvisodan ja jatkosodan tapahtumista c-kasetille. Suomen täyttäessä 100 vuotta digitoin nuo nauhat ja ne löytyvät nyt kaikki myös Youtubesta.
Mutta nyt täytän yhden lupauksen ja olen varma, että myös vaarini olisi tästä ja teostani ylpeä ja kiitollinen. Jätin siis eduskunnalle nyt lakialoitteen, missä esitän, että vuosina 1945-1950 asekätkennästä annetut tuomiot kumotaan.
Annoin myös kaikille 200 kansanedustajalle mahdollisuuden lakialoitteeni allekirjoittaa. En vielä tiedä kuinka moni sille lopulta tuen antoi, mutta se lakialoite kuuluu näin:
…..
LAKIALOITE
laiksi asekätkentään liittyvien vuosien 1945–1950 annettujen rikostuomioiden mitätöimiseksi
Eduskunnalle
ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Aloitteessa ehdotetaan, että ”Laki aseellisen toiminnan luvattoman valmistelun rankaisemisesta eräissä tapauksissa 35/1947” -lain nojalla annetut tuomiot mitätöidään.
PERUSTELUT
Jatkosodan jälkeen Suomessa toteutettiin laaja salainen aseiden hajavarastointioperaatio, joka tunnetaan nimellä asekätkentä. Sen tarkoituksena oli varautua mahdolliseen Neuvostoliiton miehitykseen ja turvata Suomen puolustuskyky sissisodan avulla.
Vuosien 1944–1945 asekätkentä oli luonteeltaan vapaaehtoinen operaatio. Se perustui tuhansien upseerien, aliupseerien ja sotilaiden oma- ja vapaaehtoiseen toimintaan, ja se toteutettiin päämajan nuorten upseerien johdolla. Kyseessä ei ollut virallinen valtion operaatio, vaan nimenomaan vapaaehtoinen maanpuolustusteko ja varautumistoimi tilanteessa, jossa Suomen turvallisuustilanne oli epävarma ja tulevaisuus avoin. Toiminnalla pyrittiin turvaamaan itsenäisyys pahimman varalta. Toimintaan osallistui kaikkiaan noin 5 000–10 000 henkilöä. Määrän summittaisuus johtuu siitä, ettei kaikkien toimintaan osallistuneiden osuus koskaan paljastunut. Eri puolille maata kätkettiin aseita ja tarvikkeita jopa 35 000 sotilaan tarpeisiin.
Asekätkentä paljastui, minkä jälkeen järjestettiin vuosina 1945–1950 laajat oikeudenkäynnit. Asekätkennän tutkintaa hidasti – paitsi jutun valtaviksi paisuneet mittasuhteet ja monien tutkijoiden taitamattomuus – ennen kaikkea se, ettei ollut olemassa lakia, jonka nojalla olisi voitu nostaa syytteet jutun vuoksi pidätettyjä henkilöitä vastaan. Asekätkijöiden tuomitsemiseksi laadittiin kuitenkin taannehtiva laki samaan tapaan kuin sotasyyllisistäkin. Pekkalan hallitus antoi vasta elokuussa 1946 eduskunnalle esityksen ”laiksi aseellisen toiminnan luvattoman valmistelun rankaisemisesta eräissä tapauksissa”. Yli 2500 ihmistä pidätettiin ja lähes 1500 tuomittiin vankilaan.
Tuomiot perustuivat poikkeukselliseen taannehtivaan erikoislainsäädäntöön. Oikeusvaltioperiaatteen näkökulmasta tällainen sääntely on ongelmallista, sillä ketään ei tulisi tuomita teosta, joka ei tekohetkellä ollut rangaistava.
Historiallisessa tarkastelussa asekätkentä nähdään osana sodanjälkeistä epävarmuutta ja puolustautumisen varautumista. Myöhemmin on arvioitu, että operaatio jopa esti maamme miehityksen, sillä sen ansiosta suomalaisten tiedettiin kykenevän tehokkaaseen sissisodankäyntiin. Toimintaan osallistuneita ei yleisesti pidetä rikollisina, vaan esimerkiksi jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin sanoin ”miehistä parhaimpina”, eli kansalaisina, jotka pyrkivät turvaamaan maamme itsenäisyydenvaikeassa tilanteessa.
Tuomioiden mitätöimisellä ei olisi oikeudellisia eikä taloudellisia vaikutuksia, sillä rangaistukset on jo kärsitty. Kyse olisi ennen kaikkea moraalisesta ja historiallisesta kannanotosta. Mitätöinti oikaisisi historiallista vääryyttä, palauttaisi myös juridisesti, tuomittujen henkilöiden kunnian sekä tunnustaisi heidän toimintansa osana Suomen selviytymistä sodanjälkeisessä tilanteessa.
Suomi säilytti itsenäisyytensä, eikä miehitystä koskaan tapahtunut. Asekätkentä kuvastaa kansalaisten vahvaa puolustustahtoa ja valmiutta toimia maan hyväksi.
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen
1.
Laki
asekätkentään liittyvien vuosien 1945–1950 annettujen rikostuomioiden mitätöimiseksi
Eduskunnan päätöksen mukaisesti mitätöidään ”Laki aseellisen toiminnan luvattoman valmistelun rankaisemisesta eräissä tapauksissa 35/1947” -lain nojalla annetut tuomiot.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
Helsingissä 23.6.2026
Timo Heinonen kok
….
Itse olen tätä aihetta pohtinut ja vähän tutkinutkin aina tuolta vaarini haastatteluhetkestä lähtien. Olen myös etsinyt asekätköjä ja myös yksittäisiä kätkettyjä aseita. Olen myös osaltani ollut auttamassa muutamien kätköjen osalta mm. aseiden saamiseksi museoihin ja kokoelmiin. Tämä nimittäin on kappale maamme historiaa, mitä ei pidä unohtaa vaan mitä pitää muistaa, kunnioittaa ja vaalia.
Toivon osaltani, että Suomessa käynnistetään myös lainsäädäntötyö vuoden 1946 sotasyyllisyystuomioiden kumoamiseksi. Historioitsijat ja monet oikeusoppineetkin pitävät sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä poliittisena näytösoikeudenkäyntinä, jossa syyllisiä haettiin ulkopoliittisista syistä, kuten oli asekätkennänkin osalta kyse.
Toivon, että molemmissa asioissa voidaan nyt edetä. Maamme hallitus ja eduskunta tehkööt osansa ja tarvittaessa esimerkiksi korkein oikeus ratkaisut kumoamisista.
Lakialoite siis nyt jätetty ja se saadaan eduskunnan täysistunnon lähetekeskusteluun toivottavasti heti syysistuntokauden alussa.
Kello nyt 6.54 ja availen tälle päivälle vielä tässä aamussa toisenkin blogi-sivun. Palaan siellä hieman eilisen tunnelmiin vielä.