Hyvät abiturientit. Ylioppilastutkintolautakunnan antamalla valtuudella julistan teidät ylioppilaiksi ja kehotan teitä sen merkiksi painamaan päähänne ylioppilaslakin.
Kesäkuun alussa 1994 painoimme ylioppilaslakit päähämme Riihimäen Lukiossa rehtori Matti Huvisen kehotuksesta. Se kevät oli meidän.
Riihimäen Lukion kevään 94 abeja tänään 10-kerroksessa juhlistamassa 30-vuotiaita ylioppilaslakkejamme.
Tänään kokoonnuimme Tiinan johdolla Helsinkiin juhlistamaan valkolakkiemme kolmekymppisiä. Mukava ryhmä saatiin kokoon ja illassa riitti niin iloa ja naurua, kuin hieman kyyneliäkin. Enemmänkin. Elämä on joskus yllätyksellistäkin.
Tänään juhlistamamme ylioppilakki otettiin maassamme käyttöön jo 1810-luvulla, mutta varsinaisesti sen käyttö vakiintui nykyiseen muotoonsa vasta 1870-luvulla. Malli lakkiin saatiin Uppsalasta ja keväällä 1865 pieni joukko Helsingin yliopiston opiskelijoita tilasi ompelija Maria Grapelta valkoiset lakit. Ensimmäisiä ylioppilaslakkeja varsinkin vanhoillisemmat nimittivät maitolakeiksi.
Ensimmäinen maininta suomalaisesta valkomustasta ylioppilaslakista, toki vielä pikeekankaisesta, on peräisin Turusta jo toki vuotta aiemmin vuodelta 1864, mutta suomalaisen ylioppilaslakin virallisena syntymävuotena pidetään kuitenkin nykyään tuota vuotta 1865.
Historia kertoo, että maamme ensimmäinen naisylioppilas oli keisarin erikoisluvalla kirjoittanut Maria Tschetschulin vuonna 1870. Hän ei toki saanut käyttää ylioppilaslakkia, vaan hänen piti tyytyä pelkkään lyyraan. Tschetschulin kiinnittikin lyyransa kampauksessa valkoiseen rusettiin. Maria oli muutaman vuoden maamme ainoa naisylioppilas, kunnes seuraavana vuonna 1873 ylioppilaaksi kirjoitti Emma Irene Åström. Åsträm uhmasi sitten ylioppilaslakkikieltoa ja painoi lakin päähänsä. Hänen toimintaansa paheksuttiin, mutta perinne oli syntynyt.
Aina 1950-luvulle asti ylioppilaslakkia oli muuten tapana pitää päässä koko yliopiston kesäloman ajan vapusta syyskuulle. Ei me sentään siihen tänään päätetty palata, mutta päätettiin ainakin riemuylioppilasjuhlia sitten aikanaan viettää, kun lakkimme 50 vuotta täyttävät vuonna 2044. Toivottavasti saamme silloin kutsun omaan opinahjoomme Riihimäen Lukioon.
Kerran rilulainen, aina rilulainen.
Mukava ilta tänään lukiokavereiden kanssa. Osan kanssa ystävyys ollut tiiviimpää, mutta täytyy sanoa, että olipa mukava tavata monia taas ns. pitkästä aikaa. Kolme tiivistä vuotta Rilussa teki paljon.
Kesken illan sain pysäyttävän uutisen. Juuri sillä kellonlyömällä, kun istuimme lukiokavereiden kanssa samaan pöytään oli yksi meistä nukkunut pois. Hyvä lukioystäväni, ystävämme, veljeni, Jussi Hannula, oli nukkunut pois. Viime viikolla soittelimme ja Jussi oli väsynyt. Kysyi vielä, että koska kokoonnumme. Kerroin, että 6.6.2024. Jussi vastasi: ”En taida jaksaa enää tulla”. Tänään Jussi lähti. Nostimme maljan. Pidimme hiljaisen hetken.
Pysäyttävä hetki iltaan. Silmäkulma kostui. Muistelimme.
Onnea meille! Riihimäen Lukion ylioppilaille vuosimallia 1994!
Ja onnea vielä tänäänkin myös kaikille tämän kevään ylioppilaille! Pitäkää valkolakeistanne hyvää huolta.
Miten se Anssi Kela näitä nuoruuden tuntoja niin onnistuneesti sanoittikaan…
”Kristian
Kerran teki Jumalan
Luokan kattoon nuuskallaan
Se näköjään yrittää vieläkin viiksiä kasvattaa
Susannaa
Taisin joskus rakastaa
Mut se ei halunnut olla mun kaa
Ajoi kaljuksi päänsä
Naisen kanssa asustaa
Nummelin
Poika etupulpetin
Nuo samat rillit vieläkin
Istuu nurkassa yksin ihan niin kuin ennenkin
Ihailin
Silloin Roopea kadehdin
Hänen elämänsä halusin
Tanssilattialla sen housut putoo nilkkoihin
Meidän piti muuttaa maailma
Meistä tuli muurareita
Taksikuskeja, suutareita
Yksinhuoltajaäitejä, autokauppiaita
Meistä tuli lääkäreitä
Virkamiehiä, vääpeleitä
Ja tänään voidaan hetki olla kuninkaita
Nurminen
Pallon kosketus kultainen
Olisi ammattilainen
Jos ei ois kännipäissään pudonnut louhokseen
Kaunis Jasmin
Se aikoi malliksi Pariisiin
Hyvältä näyttää vieläkin
Taas kertoo kuinka pääsi Miss Lohja -finaaliin
Meidän piti muuttaa maailma
Meistä tuli muurareita
Taksikuskeja, suutareita
Yksinhuoltajaäitejä, autokauppiaita
Meistä tuli lääkäreitä
Virkamiehiä, vääpeleitä
Ja tänään voidaan hetki olla kuninkaita
Kun lakit päähän vedettiin
Kaikesta kaikki tiedettiin
Mitä vanhemmiksi vartutaan
Sitä tyhmemmiksi muututaan
Enkä minä ainakaan
Mistään tiedä paskaakaan
Eilen kun kotiin palasin
Avain ei sovi lukkoihin
Ikkunasta vaatteitani lentää
Meidän piti muuttaa maailma
Meistä tuli muurareita
Taksikuskeja, suutareita
Yksinhuoltajaäitejä, autokauppiaita
Meistä tuli lääkäreitä
Virkamiehiä, vääpeleitä
Ja tänään voidaan hetki olla kuninkaita
Vuorinen
Ystävä takaa vuosien
Ennen meni tunteja jutellen
”Oli kiva nähdä”, nyt muuta sanoa osaa en”
…
Kyllä, melkeinpä voisin meidän rilulaisista tähän lauluun jokaiseen kohtaan, jonkun tyypin vaihtaa. Upeita muistoja.
Kello 23.35 ja kämpillä.
Oli kiva nähdä, nyt muuta sanoa osaa en.