Torstaina vietimme Marsalkka Gustav Mannerheimin syntymäpäivää. Kesäkuun 4. päivästä tuli lopulta myös Puolustusvoimain Lippujuhlapäivä vuonna 1944. Kävin myös perinteisesti torstaina Mannerheimin ratsastajapatsaalla. Se on yksi minun ehdottomia suosikkejani toki sen takia, että Mannerheimiä arvostan suuresti ja hänen uhrauksiaan maamme vapauden ja itsenäisyyden eteen, mutta myös siksi, että hänet ikuistettiin juurikin hevosensa selkään.
Historia kertoo, että ajatus Mannerheimin ratsastajapatsaasta syntyi jo 1930-luvulla. Nämä suunnitelmat eivät kuitenkaan johtaneet toivottuun lopputulokseen – suurimpana syynä kuulemma vaatimattomaksi ryhtynyt Mannerheim, mutta myös sodat. Haaveesta ei kuitenkaan luovuttu ja Mannerheimin kuoltua 1952 järjestettiin patsaasta suunnittelukilpailu, jonka ensimmäinen vaihe ratkesi 1954.
Helsinkiin Mannerheimin ratsastajapatsas näin saatiin ja ainakin minusta upea ja tyylikäs, vaikka Mannerheim ehkä itse olisi toivonut patsaansa tekijäksi toista? Mannerheimin hevosensa selkään veisti nimittäin lopulta kuvanveistäjä Aimo Tukiainen. Patsas paljastettiin Helsingissä hänen syntymäpäivänään vuonna 1960. Veistoskilpailun voittaneen ja toteutetun ehdotuksen nimi oli Suomen Marsalkka vapaaherra C. G. Mannerheim, mutta patsaan paljastus- ja vihkiäistilaisuudessa patsas nimettiin Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsaaksi, josta tuli sen virallinen nimi.
Mutta kenet Mannerheim olisi itse valinnut patsaansa tekijäksi?
Ehkäpä juurikin kuvanveistäjä Emil Cedercreutzin. Cedercreutz tunnetaankin hänen ratsastajapatsasluonnoksestaan vuodelta 1948. Kenraali Mannerheimin kerrotaan nimittäin todennee, että ”Kuka tahansa pystyy veistämään minut, mutta vain Emil Cedercreutz pystyy veistämään hevosen alleni”. Virallinen patsashanke kuitenkin venyi ja Cedercreutz ehti kuolla eikä hän näin ollen Mannerheimin ratsastajapatsasta päässyt toteuttamaan. Mutta tänäänkin voimme ihastella hänen kättensä jälkiä Varsapuistosssa. Sinne nimittäin jo vuonna 1928 valmistui yksi minun lempipatsaistani nimittäin ”Äidinrakkaus”. Varsapuisto löytyy siis Kaisaniemenkadun ja Unioninkadun kulmauksesta ja tuo ainutlaatuisen kaunis patsas kannattaa ehdottomasti käydä paikan päällä katsomassa.
Cedercreutz ehti kuitenkin työhönsä ryhtyä, mutta urakka jäi kesken kesällä 1948 ja kerrotaan. Kerrotaan, että pääasiassa työhevosia veistäneelle Cedercreutzille Mannerheimin hevonen olisi ollut ensimmäinen rotuhevonen, minkä hän veisti. Patsas ei kuitenkaan Helsingistä paikkaansa löytänyt, mutta nyt sekin löytyy Emil Cedercreutzin museon veistospuistosta. Ei aivan oikeassa koossa, mutta upeana kuitenkin. Pohdinkin, että tuo patsas olisi kyllä hienoa joskus saada johonkin myös aitona suurena patsaana toteutetuksi?
Aimo Tukiaisen Mannerheimin ratsastajapatsas siis lopulta toteutui. Helsingin Taimemuseo kertoo sivuillaan, että: ”Kahden jatkokilpailun jälkeen muistomerkin toteuttaminen annettiin Aimo Tukiaiselle (1917-1996). Tukiaisen ratsastajapatsaasta tuli yksityiskohtainen ja realistinen. Kun patsas paljastettiin juhlallisesti 1960, sen tyyli koettiin taidemaailmassa vanhanaikaisena ja Tukiainen oli itsekin muissa samanaikaisissa töissään etääntynyt realismista. Suomen marsalkan ratsastajapatsas otettiin kuitenkin myönteisesti vastaan ja se on kestänyt hyvin ajan kritiikin.”
Ja ihan mielenkiintoinen yksityiskohta tässä Mannerheimin ratsastajapatsashankkeessa oli sekin, että Lahti ehti patsaansa kanssa ensin. Suunnittelukilpailuun osallistunut ja kunniamaininnan saaneen lahtelaisen Veikko Leppäsen suunnittelema ratsastajapatsas nimittäin ehdittiin julkistaa puolta vuotta aiemmin 19.12.1959 Lahden rautatientorille. Upea patsas sekin ja aina katseen kääntää ja kiinnittää, kun Lahteen tulee.
Ja itseasiassa tämä Helsingin Mannerheimin patsas oli järjestyksessään vasta neljäs. Aiemmin ennen Lahden patsasta oli kuvaveistäjä Lauri Leppäsen Mannerheimin patsas paljastettu Seinäjoella samaisena kesäkuun 4. päivänä, mutta jo vuonna 1955 ja sitten vuotta myöhemmin Tampere oli saanut omansa, kun Evert Porilan legendaarinen jo vuonna 1939 veistämä Mannerheimin patsas julkistettiin 4.6.1956. Ja vielä ennen näitä kaikkia vuonna 1955 oli paljastettu Mannerheim-obeliski Sveitsin Montreux’n kaupungissa, Genevenjärven rannalla. Ja myöhemminhän Mannerheim on saanut omat patsaansa myös mm. Mikkeliin ja Turkuunkin.
Nyt uusi aamu Jyväskylässä. Kansallinen Kokoomus jatkaa puoluekokoustaan. Tänään pääministeri Petteri Orpo (kok) valitaan jatkamaan puolueemme puheenjohtajana ja tämän kauden myötä hän nousee Ilkka Suomisen rinnalle Kokoomuksen kaikkien aikojen pitkäaikaisimmaksi puheenjohtajaksi.
Isänmaa.