”Kiitos, että sain äänestää.”
Näin minua onnitteli eilen Riihimäellä kaupassa eräs vanhempi mies. Tilanne herkisti molemmat. Se oli kauniisti sanottu. Ainutlaatuisesti.
Jäin miettimään miehen sanoja ja niissä piilesi isompikin viesti. Hän oli kiitollinen, että sai äänestää juuri minua, mutta ajattelin itse, että suurempi onnellisuuden aihe tämän päivän maailmassa oli se, että ylipäätään sai äänestää ja äänestää vieläpä vapaasta tahdosta, itse päättäen ja maassa missä jokainen ääni on ratkaisevan tärkeä.
Demokratian juhlaa.
Eilenkin nimittäin Euroopassa käytiin sotaa demokratian puolesta. Ukraina on käynyt puolustussotaa Venäjää vastaan yli vuoden. Panoksena heillä Ukrainan olemassaolo, vapaus ja myös läntisten demokratioiden puolustaminen. Ukraina ei siis käy sotaa vain itsensä puolesta vaan koko läntisen maailman ja demokratioiden puolesta. Ja myös siksi on tärkeää, että me kaikki seisomme heidän tukena tässä taistelussa ja annamme myös kaiken mahdollisen tuen heille. Jos Ukraina tämän sodan häviää niin seuraava kohde voi olla esimerkiksi Ruotsi.
Kuvituskuva.
Ja tosiasia on sekin, että ei tätä sotaa käytäisi ilman Venäjää ja Putinin hulluutta. Sota loppuu heti, kun Venäjä lopettaa taistelun. Jos taasen Ukraina lopettaa taistelun, niin Ukrainaa ei enää ole. Tämä sota tekee Ukrainasta kansakunnan kansakuntien joukossa.
Vastasin miehelle Riihimäellä, että ”kiitos, että sain olla ehdolla”. Ja kiitin saamastani hänen äänestä ja luottamuksesta. Lupasin olla jatkossakin luottamuksen arvoinen.
Tänäänkin aurinko nousi. Kauniisti muuten täällä Loppijärven rannalla nousikin. Pitkäperjantain varhainen aamu. Hyvää huomenta Suomi!