”Jotka osaa, ne tekee mitä vaan. Jotka ei, ne ryhtyy opettamaan.”
Tasan 30 vuotta sitten aloitimme tällä upealla porukalla opettajaopinnot Hämeenlinnan OKL:ssä. Tampereen yliopiston opettajakoulutuslaitos toimi silloin tutussa seminaarissa Hämeenlinnassa ja olikin oikein oiva ja hyvä paikka opiskelulle. Opettajaksi saimme opiskella aidossa kouluympäristössä, missä sisäpihan muodostivat harjoittelukouluna toiminut Hämeenlinnan Normaalikoulu ja sitten opettajakoulutuslaitoksen omat rakennukset auditoriosta jumppasaliin ja hallintorakennuksesta OKL:n eri oppiaineiden ja kurssien luokkiin.
Olen monessa paikassa kertonut, että minusta tuli hieman vahingossa opettaja. Alunperinhän oli suuntaamassa toimittajan tielle ja hainkin Helsingin yliopistoon lukemaan tiedotusoppia ja paperit olivat sisällä myös Laajasalon Kristilliseen Opistoon, mikä oli silloin ja nykyisinkin hieman eri nimellä yksi radiotoimittajiemme opinahjoista. Treffit vähän sekoittivat sitten tätä opintopolun avausta ja lopulta huomasin, että opettajankoulutuslaitos eli kasvatustieteen linja oli enää ainoa mihin pystyin paperit sisään laittamaan. Vaikka se vähän tuli ns. yllättäen niin ei se sinänsä ollut yllätys. Olin tehnyt aika paljon töitä lasten ja nuorten parissa niin Lopen kunnan nuoriso- ja liikuntapuolella ja myös Lopen seurakunnassakin isosena ja leirien apuopettajana. Ja olihan rakas, nyt jo edesmennyt, isänikin opettaja. Tiesin ja tunsin tämän maailman ja lapset ja nuoret koin enemmänkin kuin omakseni.
Hämeenlinnan OKL:n pääsykokeet menivät lopulta hyvin. Paperien perusteella kirjakokeeseen, siitä rimaa hipoen yli näkemättä ko. kirjaa vielä tänäkään päivänä kertaakaan, ja sitten toiseksi vai kolmanneksi parhailla pisteillä sisään. Edellä oli ainakin OKL-aikana parhaaksi opiskelukaveriksikin tullut Kai Nihti ja ehkä joku muukin? Mutta haastattelut ja soveltuvuus jutut vedettiin priimasti ja sisään ja opettajaksi opiskelemaan.
Sen muistan, kun tuota pääsykoekirjaa en koskaan saanut mistään ja en ehtinyt näin ollen lukemaan, niin tämän kirjallisen vaiheen jälkeen en uskaltanut tuloksia eli muistaakseni 2/5 rajaa mistään etukäteen varmistaa, vaan soveltuvuuskokeen päivänä astelin vain Kaurialaan seminaarille ja sitten ikkunasta varmistin, että pääsinko jatkoon. No pääsin ja muistaakseni juurikin sillä kakkosella.
Opinnot Hämeenlinnan OKL:ssä alkoivat vauhdilla. Sain asunnon Palokunnankatu 36:sta se legendaarinen A15, minkä omisti maailman paras vuokraisäntä Matti Kallio, ja siitä ne yliopisto-opinnot sitten lähtivät liikkeelle. Meillä oli aivan mahtavan hyvä porukka ja siksi tänäänkin oli mukava kokoontua yhteen. Mulla ei silloin 95 ollut mitään pohjaopintoja alla, mutta kun vähän koin yksinäisyyttä kämpillä – aikaan kun tv-kanavia oli muistaakseni vain kolme ja kännyköitä meille tavallisille tallaajille ei vielä Keilaniemessä ollut keksitty – niin tuli opiskeltua aikalailla reippaalla vauhdilla. Seuraa sain myös vuosikurssia ylemmällä opiskelleista Mia Kuusjärvestä ja Taina Kokkosesta. Tango-Tainasta sain myös itselleni parhaan ATK-parin, kun tietojenkäsittelyn erikoistumisopintoja ryhdyin jo etunojassa opiskelemaan.
Omalta vuosikurssilta läheisimmiksi tulivat Kaitsu ja Ismo ja tietenkin mainiot Titta, Anu, Kaisa, Kristiina, Miia, Essi, Nina, Sari, Riitta, Miia ja monet muut. Mukavia muistoja niin OKL:n luokista kuin harjoitteluistakin ja myös tietenkin Seiskalta, Tiffanysta, Metropolista ja… Monet kerrat tuli iltaa istututta myös Oluthuone Birgerissä ja tietenkin etkoilla myös mun kämpillä, kuten monesti muutenkin.
Opinnot kuitenkin etenivät hyvin ja sain opintoviikot kasaan ja harjoittelut tehtyä 3,5 vuodessa. Kahden pakollisen sivuaineen lisäksi oli opiskellut vuotta ylemmällä olleiden kanssa tuon tietotekniikan sivuaineen ja muuten sitten vielä Martti Raekunnaksen opeissa luonnontieteen ja esi- ja alkuopetuksen erikoistumisopinnot Tuula Hyyrön johdolla. Ensimmäisen opettajavuoteni aikana Lopen Kissankellon erityiskoulussa toimiessani opiskelin vielä erityispedagogiikan sivuaineen yhdessä silloin avustajani toimineen Marjo Frimanin kanssa.
Muistan OKL:stä myös Kari Uusikylän, Eija Syrjäläisen ja Veli-Matti Värrin luennot ja monet muut. Hienoja muistoja jäi myös kuvataiteen opinnoista opettajina Juha Merta ja Jouko Pullinen, Heleena Lehtosen tunneilta, Martti Piiparin tietotekniikan maailmasta jne. Ja paljon muita.
Tänään sitten kokoonnuimme vanhalle Hämeenlinnan OKL:lle. Keväällä ryhdyimme tätä tapaamista kasaan kuromaan yhdessä ystäväni Titta Heleniuksen kanssa ja pian Whatsapp-ryhmä kasvoikin aina 47 jäsenen OKL-porukaksi. Ihan kaikkien numeroita ei siis listalla vielä ole? Muistaakseni meitä aloitti se 65 silloin 95? Ja tänään saimme kokoon meistä kolmanneksen, kivan porukan, entisiä opiskelukavereita ja olikin mukava nähdä pitkästä aikaa. Osaa olen aina silloin tällöin nähnyt ja Kaitsua enemmänkin. Osa on myös tuonut luokkiaan ja opekollegoitaan vierailuille eduskuntaankin ja osan kanssa on pidetty aika-ajoin yhtä somen kanavissa. Mutta tänään sitten päästiin paiskaamaan kättä, halaamaan ja vaihtamaan kuulumisia livenä. Olipas vahan tunteikas ja tunnelmarikas päivä.
Ensin entisen Hämeenlinnan OKL:n tiloissa ja sitten syömässä uudistuneessa ja uuteen paikkaan muuttaneessa Popinossa.
Kiitos!
Olipas hieno ja tärkeä päivä.
Ja täytyy kyllä näille entisille opiskelukavereille nostaa hattua. Vaikka Juice aikanaan noin lauloikin ja taisin sitä itse lainata myös Aholan Ladolla pitämieni valmistujaisjuhlien kutsuunkin, niin kovaa ja hienoa työtä suomalaiset opettajat tekevät. Ja onhan tämä maailma aika paljon näiden 30 vuoden aikana myös muuttunut eikä ainakaan kaikessa parempaan suuntaan. Siksi tänäänkin kiitin jokaista kolleegaani, joka tätä maailman tärkeintä työtä tekee.
Tämä päivä jää sydämeen. Hyvään paikkaan.