”Kikkailu kilpailutusten kiertämiseksi loppuu”
Näin totesi Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen, kun pääministeri Petteri Orpon (kok) hallitus esitteli uuden hankintalain.
Iso muutos on se, että sidosyksiköitä eli ns. inhouse-yhtiöitä koskevaa sääntelyä tiukennetaan niin, että hankintayksikön eli esimerkiksi kunnan tulee jatkossa omistaa vähintään 10 prosenttia yhtiöstä, jolta se tekee inhouse-hankintoja. Nykyisin terveen ja avoimen kilpailutuksen vaateita on kierretty härskisti jopa vain yhden osakkeen nimellisillä omistuksilla. Tällaisessa kikkailulla on erilaisista kilpailutuksista pelattu ulos paikallisia pieniä ja keskisuuria yrityksiä ja hankinnat on tehty joltain maamme sadoista inhouse-yhtiöistä, jotka on jopa vain perustettu sitä varten, että palveluita ei tarvitsisi kilpailuttaa ja jotka toimivat täysin samoilla markkinoilla pienten yksityisten yritysten kanssa. Kuntien lisäksi mm. hyvinvointialueet ovat hankkineet inhouse-yhtiöiltä mm. tukipalveluita ilman kilpailutuksia ”vain prosentin murto-osien omistuksella”.
Tällaisessa kikkailulla ja lain kiertämisellä on rikottu lain henkeä ja vähät välitetty veronmaksajien rahoista. Hankinta on tehty ”omalta” inhouse-yhtiöltä kilpailuttamatta hintaan mihin hyvänsä, vaikka tarjolla olisi ollut edullisempiakin ja paikallisia palveluita.
Hankintalakiin teemme myös muutamia muita muutoksia. Esimerkiksi julkiset kilpailutukset tulee jatkossa aina uusia, jos ensimmäisellä kierroksella saadaan vain yksi tarjous. Nykyisin kilpailutuksista jopa 40 prosenttiin osallistuu enintään vain kaksi tarjouksen jättäjää. Lisäksi EU-kynnysarvot ylittävät hankinnat tulee jatkossa pilkkoa eli jakaa osiin ja ratkaisusta valittaminen mahdollistetaan. Lisäksi hankintojen läpinäkyvyyttä ja myös tietynlaista valvontaa parannetaan sillä, että hankintayksiköt eli mm. kunnat ja hyvinvointialueet velvoitetaan tekemään aina jälki-ilmoitukset myös suorahankinnoista ja kaikista sopimusmuutoksistakin. Näillä muutoksilla uudistamme hankintalakia myös pk-yritysten näkökulmasta parempaan suuntaan.
Lisäksi uudistusta tulee myös siihen, että jatkossa ennen kilpailutuksen käynnistämistä tulee yleensä tehdä markkinakartoitus. Markkinakartoituksessa pienet paikalliset yritykset pääsevät kertomaan esimerkiksi kunnalle omista ratkaisuistaan ja hinnoittelumalleistaan jo ennen kuin edes varsinainen tarjouspyyntö laaditaan. Jatkossa ei siis tarjouspyyntöjä voida enää tehdä ns. sammutetuin lyhdyin joulun alla tai loma-aikana eikä ne enää voi tulla ns. yllätyksinä yrittäjille, jolloin vain harvat ovat osanneet tai ehtineet niihin osallistua.
Lakiuudistuksesta vastannut työministeri Matias Marttinen (kok) totesikin eilen, että hankintalain uudistus tulee lisäämään kilpailua julkisissa hankinnoissa ja tuo pidemmällä aikavälillä satojen miljoonien eurojen säästöjä, vaikka kustannukset voivat alkuvaiheessa nousta.
Isoja ja merkittävä muutos millä suitsikaan markkinahäiriköintiä ja laitetaan veronmaksajien rahat suu säkkiä myöten käyttöön. Inhouse -yhtiöiden omistusrajauksella siis haluamme ennen muuta varmistaa sen, että kunta tai hyvinvointialue tosiasiallisesti käyttää in house -yhtiöissä määräysvaltaa eikä vain mitättömällä omistusosuudellaan kierrä kilpailutusta esimerkiksi taloushallinnossa, jätehuollossa, kiinteistönhoidossa, ICT-palveluissa tai ruokahuollon palveluissa.
Tässä on kyse isoista rahoista. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan julkisia hankintoja tehdään noin 38 miljardilla eurolla vuodessa.
Avoimilla ja reiluilla kilpailuilla tiedämme mitä palvelut maksavat, jos ne hankintaan ulkopuolelta esimerkiksi paikalliselta kiinteistönhoitoyritykseltä tai jos ne tuotetaankin jatkossa kunnan omana työnä.
Mutta sen haluan vielä loppuun todeta, että tärkeää on myös seurata miten laki toimii uudistuksen jälkeen. Onko paikkoja tai aloja missä ei kilpailua synny eikä ole riittävää tarjontaa tai toisaalta esimerkiksi pienille kunnille ei löydy yksin tai edes kaksinkaan osaavia tekijöitä, jos kyseistä palvelua ei voidakaan hankkia enää isommalta yhteisyritykseltä. Mutta itse uskon, että tarjoajia löytyy ja avoin ja reilu kilpailu luo myös uusia tekijöitä. Esimerkiksi jätehuollossa ja sakokaivojätteissä on kuntien jäteyhtiöt synnyttäneet itselleen monopolin ja kilpailutuksilla syöneet pois kaikki ne pienet ja hyvät palvelevat paikalliset yritykset. Sama on käynyt myös tienpidossa ja teiden talvikunnossa pidossa. Minusta tärkeää olisi nämäkin kilpailutukset jatkossa pilkkoa sellaisiin alueisiin, että paikalliset yrittäjät pystyvät myös tehtäviä tarjoamaan. Olen varma, että siinä voittaa niin asiakas kuin kuntakin – valtiokin.
Vanhan kivijalkakaupan liiketila voi ajaa koko talon konkurssiin
Eilen lyhyesti kirjoitin tuosta asunto-osakeyhtiölain tilanteesta. Tapasin lahtelaisia yrittäjiä ja liikehuoneistojen omistajia eduskunnassa ja tehokkaan ja hyvän palaverin jälkeen vielä myös asiasta vastaavaa oikeusministeri Leena Merta. Kyse on siis aikanaan syntyneistä asunto-osakeyhtiöiden vastikekertoimista. Talojen alakertoihinhan 60-90-luvulla rakennettiin usein liiketiloja kivijalkakaupoille. Ylempiin kerroksiin tulleisiin asuntoihin laitettiin vastikkeen kertoimeksi yksi ja liiketiloille, kun tuottoisaa bussinesta kaupat siellä tekivät 2-4 -kertaiset vastikkeet. Syntyi jopa tilanteita, missä asukkaille ei esimerkiksi Helsingissä tullut lainkaan vastiketta, kun alakerroissa oli tuottoisia liiketiloja. No, nyt kivijalkakaupat ovat isolta osin kadonneet ja korvaantuneet kauppakeskuksilla ja valitettavasti myös postimyynnillä ja temutuksillakin. Monet liiketilat ovat tyhjentyneet ja niiden vastikkeet nousseet pilviin vesi- ja viemäri-, sähkö- ja julkisivuremonttien kustannusten myötä. Nekin siis jyvittyneet näille 2-4-kertaisina. Tiedän tapauksia missä pienen kadunvarsipaikan vastike on noussut 1000-1500 euroon, kun vastaavan tilan vuokrahinnan tulisi tällaisessa kunnassa tai kaupungissa olla mieluumminkin 500 euron luokkaa. Omasta tilasta on tullut loukku. Kukaan ei tilaa halua enää ostaa eikä myöskään siinä toimivaa yritystä.
No, osassa vastikkeita on saatu korjattua tai siis purettua näitä 2-4-kertaisia korotuksia. Mutta tällaiset ratkaisut tarvitsevat yhtiössä 100 prosenttisen yksituumaisuuden. Eli yksikin asukas on voinut ja voi edelleen muutoksen estää. Yleensä tämä tapahtuu tietämättömyyttä ja ymmärtämättömyyttä ja vanhassa ajassa eläen. Ja lopputulos voi olla se, että alakerran liiketilaan ei löydy enää toimijaa, sitten ei tule yhtiölle vastikkeita ja kertyy rästejä ja lopulta tila konkurssin tai muun kautta siirtyy yhtiölle. Ongelma ei silläkään ratkea vaan vain paisuu ja kasvaa.
Välillä ratkaisua on haettu myymällä tila eurolla jollekulle, jolla ei ole edes mitään tarkoitustakaan maksaa vastikkeita tai tuoda mitään toimintaa tilaan. Yhtälö on sama ja lopputuloskin eli velka kasvaa ja yhtiön ongelmat paisuvat. Pahimmillaan tällainen voi ajaa koko taloyhtiön sellaiseen kriisiin, missä ei enää rahoitusta saada ja pian edessä voi olla konkursseja isossakin kuvassa.
Nyt siis olisi tärkeä saada pian muutos asunto-osakeyhtiölakiin siitä, että tällaiset muutokset vastikkeiden kertoimista voitaisiin tehdä yksituumaisuuden sijaan esimerkiksi 2/3 -enemmistöllä. Suurimman osan siis pitäisi muutosta jatkossakin kannattaa, mutta enää yksi yksiön omistaja ei vääjäämätöntä ja välttämätöntä muutosta voisi estää. Minusta tämä olisi järkevää ja tärkeää.
Mehän teimme aikanaan jo vastaavanlaisia muutoksia mm. hissiremonttien päätösten mahdollistamiseksi ja myös purkupäätösten tekemiseksi. Lainsäädännön tulisi elää ajassa ja mahdollistaa kiinteistöjen järkevä käyttö ja myös elinmahdollisuudet muuttuvassakin maailmassa. Ja oma juttunsa tässä on myös liiketilojen käyttötarkoitusten muutosten sujuvoittaminen. Isoissa kaupungeissa ei keskusta-alueilla tietenkään tällaista tarvita, mutta monissa pienissä kaupungeissa ja taajamissa vanhojen liiketilojen muuttamista asuntokäyttöön olisi järkevää edelleen sujuvoittaa.
Maailma muuttuu. Haluamme tai emme.
….
Kello 21.38 ja kotona. Tänään vielä eduskunnassa hyvä monttukuuleminen puolustusministeri Antti Häkkäsen (kok) johdolla sitten valtiovarainvaliokunnan kokous ja lopuksi perjantain lyhyt täysistunto. Eduskuntaviikko näin paketissa ja viikonloppu nyt edessä. Ja ensi viikolla sitten Italiaa kohden.