Vuonna 2022 loppuunmyyty ja Vuoden taide-elämyksenä Kulttuurigaalassa 2023 palkittu CircOpera 2.0 teki tänä syksynä odotetun paluun Kansallisoopperan näyttämölle. Maailmanluokan sirkustaiteilijoiden esitykset yhdistettynä Kansallisoopperan täysimittaiseen orkesteriin ja laulajiin luovat maagisen kokonaisuuden, mikä saa haukkomaan henkeä ja lumoaa taitavuudellaan ja myös siis taituruudellaan. CircOpera 2.0 yhdistää siis nerokkaasti, taidokkaasti ja tyylikkäästi nykysirkuksen ja oopperan maailmat.
Eiliselle saimme vihdoin meille ostettua lippuja ja torstai-ilta menikin ystävien kanssa Kansallisoopperan parvella. Oopperaklassikoita ja toinen toistaan vaikuttavampia sirkusnumeroita sisältävä spektaakkeli oli jokaisen saamansa arvostelun ja arvion arvoinen ja ei jättänyt epäselväksi, miksi nämä näytökset toinen toisensa perään myytiin hetkessä loppuun.
CircOpera 2.0 ei ollut vain näytös päälavalla, mutta paljon muutakin. Elämys alkoi jo ennen kuin edes istuuduimme paikoillemme ja itseasiassa ensimmäiset waut ja huokaukset kuultiin jo Oopperatalon lämpiötiloissa väen vasta tullessa taloon. Taide-elämys oli siis kokonaisvaltainen ja koko illan mittainen.
“Yleisö reagoi esitykseen voimakkaasti, pidätti hengitystä ja huokaili, kunnes repesi raikuviin aplodeihin ja huutoihin. Tunnelma pysyi yllä läpi esityksen ja suosionosoituksia kuultiin paitsi numeroiden lopussa, myös kesken numeroiden.”
Näin arvioi esitystä Helsingin Sanomat ja täytyy sanoa, että sama oli tunnelma eilenkin. Ja tilannekin. Välillä aplodit seurasivat toisiaan ja rytmittivät huikeita esityksiä. Toki aika-ajoin hieman peittäen upean musiikin.
Ohjaaja Jere Erkkilä on siis todellakin tehnyt jotain ei vain kokemisen arvoista vaan ainutlaatuista taidekentällä. Ja kyse ei ole tälläkään kertaa vain ohjauksesta, vaan kiitokset ja kehut ansaitsevat niin lavastuksesta vastaava Mark Väisänen, puvustuksen suunnitellut Erika Turunen. Pukuloisto on upea ja myös tarinoiltaan hieno. Turunen on kierrättänyt esitykseen monia itse suunnittelemiaan pukuja, joista monet ovat siis tuttuja Oopperan ja Baletin yleisölle vuosien varrelta. Uusimmat ovat vuoden 2022 Koko Karita -esityksestä ja vanhimmat 2000-luvun alusta, esimerkiksi Tero Saarisen koreografiasta Georgia (2003) ja Jorma Uotisen teoksesta Colours (2006). Sirkusmaailmassa nähtiin myös asuja vuonna 2017 nähdyistä teoksista Kalevalanmaa, Valse Triste, Cantus Arcticus ja Breaking the Fury. Valaistus on myös tärkeässä roolissa ja kokonaisuudessa tunnelmaa luotiinkin usein valoin ja myös siihen nivoutunein kuvin. Valaistuksesta vastasi Mikko Linnavuori. Ja kun lavalle tuodaan myös perinteistä sirkusta, niin isossa roolissa oli myös sirkuskoreografiasta vastaava Sanna Silvennoinen. Erillisinä esityksinäkin jo henkeä salpaavat upeat ja hurjatkin esitykset oli nivottu taidokkaasti osaksi kokonaista taideteosta musiikin, valon ja jatkuvan liikkeen kautta. Ja tietenkin tanssin ja kaiken yhdistäjänä toimi musiikki, josta vastais Nick Davies.
Ja lavalla siis nähtiin ja kuultiin maamme johtavia oopperalaulajia ja kotimaisia ja ulkomaisia sirkustaiteilijoita. Jotenkin täydellistä.
Kokonaisuudesta on vaikea nostaa esille jotain yhtä kohtaa tai edes omaa suosikkia. Minua jotenkin eniten ihastutti nimittäin juuri se, että tunnelma elettiin hurjista strapetseista hetkessä herkkiin tanssikohtauksiin ja toisinpäin. Ja kun kyse on Kansallisoopperamme suuresta näyttämöstä, niin nähtävää riitti samaan aikaan monella eri puolella lavaa ja usein katse kiinnittyi hetkeksi johonkin ei pääkohteeseen ja sekin sykähdytti.
Ja haluan vielä tässä esille nostaa tekijät, jotka eivät itse olleet valoissa vaan mustissaan taustalla. Yhden strapetsi esityksen kohdalla esimerkiksi jäin pitkään katselemaan näiden tekijöiden työtä. Toinen varmisti huomaamattomana seinä vieressä, mutta toisen tehtävä olikin kiivetä ja kavuta seinää ylös alas varmistaen, että sirkustaiteilija pääsi esityksessään juuri oikealla hetkellä yläilmoihin ja oikealla hetkellä ja oikealla vauhdilla alas. Ammattilaisia. Olisi tehnyt mieli antaa yhdet niistä lukuisista väliaplodeista heillekin ja mielessäni sen myös tein.
CircOpera keräsi vuonna 2016 ylistäviä arvioita ja jatko-osa CircOpera 2.0 jatkoi siitä. Upeaa taidetta mikä myös madaltaa ja murentaa toivotusti ehkä joitain ennakkoluulojakin. Matalankynnyksen huippuluokan taidetta – sirkusta ja klassista musiikkia.
Jos ette ole vielä käyneet ja lipun – vaikkapa peruutuspaikan – vielä saatte, niin menkään. Lupaan, että ette pety. Yhden iskun sydän voi jättää välistä ja pari hengenvetoa keuhkotkin.
….
Perjantain aikainen aamu. Tänään eduskunnassa aloitellaan puolustusvaliokunnan kanssa, kuten monena muunakin aamuna.
Mukavaa päivää ystävät hyvät.
….
Kello 22.24 ja nyt sitten jo mukavaa iltaa ystävät. Pitkä päivä takana ja saatiin kaikki jiiriin. Illansuussa vielä karhumerkki Lopen Ampumaurheilukeskuksessa ja vähäksi aikaa ehdin vielä kytin rakennuspuuhiinkin. Ja työt kaikki niitä ennen.