EU:ssa on seurannut hämmentyneenä ja osittain jopa pelonsekaisin tuntein Marokon ja Espanjan hallinnoiman Ceutan erillisalueen tapahtumia. Osa EU-maista on tehnyt nopeita omia ratkaisujaan rajojensa suhteen ja vaateet Espanjaa kohtaa ovat tiukentuneet. Arvioiden mukaan jopa 60 000 ihmistä tunkeutui Marokosta luvatta Ceutan saarelle ja rajavartioston mukaan tilanne oli täydellisen kaoottinen. Samaa kertoivat kuvat ja videot tapahtumista.
Eilen jo Espanjasta kerrottiin, että suurin osa Ceutaan saapuneista ihmisestä olisi jo palannut vapaaehtoisesti Marokkoon. Toisaalta uutiset ja sosiaalisen median kanavat kertoivat, että Marokosta tulleita kulki edelleen alueen kaduilla?
Väistämättä tämä tapahtuma jälleen haastaa meidän koko EU:ta, sen yhtenäisyyttä, mutta ennen muuta turvallisuutta. Ja on aivan aiheellista pohtia tapahtuman yhtäläisyyksiä meidän itärajalla tapahtuneeseen 2023 ja myös tapahtumiin, missä Eurooppaan luvatta tulleet vaelsivat EU-maasta toiseen EU-maahan ilman, että sovitut järjestelyt tällaisia tilanteita varten olisivat toimineet. Ihmisiä käytettiin säälittä poliittisen painostamisen välineenä eikä tällaisen mahdollisuus ole minnekään poistunut nytkään.
Itse pohdin sitä, että Ceutan tapahtumat jälleen kerran osoittivat sen, että emme ole tällaisiin riittävän varautuneita? Ja toisaalta myös sen, että onko EU:lla tai sen yksittäisillä jäsenvaltioilla mahdollisuuksia tällaisia estää? Ja toisaalta myös nopeasti tunnistaa, että kyse on turvallisuuskysymyksestä tai jopa hybridioperaatiosta ja välineellistetystä maahanmuutosta? Tällaisiin tilanteisiin pitää jokaisella Euroopan maalla olla yhtenevät ja nopeat päätöksentekokanavat reagoida, ajantasainen lainsäädäntö puuttua ja toisaalta myös riittävät kyvykkyydet tapahtumat estää.
Espanjan sisäiset tapahtumat ovat olleet omiaan ruokkimaan tätä. Espanjassa tuore tuomioistuimen päätös rajoittaa nopeita palautuksia oli selvä viesti myös salakuljettajille. Ceutan tilanteessa todennäköisesti kyse suuremmastakin kuin vain salakuljettajien operoinnista, mutta nekin tilannetta hyväkseen käyttävät. Espanjalta tuleekin nyt edellyttää toimia oman lainsäädäntönsä päivittämiseksi ja toimintakykynsä palauttamiseksi ja tehostamiseksi. Espanjan suhteen muun EU:n tulee olla nyt tarkkana ja varmistaa vaikka väliaikaisin tai pysyvämminkin toimin tilanne, kunnes Espanja saa oman maansa toimimaan. Vastuuta on myös laitettava Marokon valtiolle ja vaatia siltä myös riittäviä toimia rajan omalla puolellaan. EU:n tulee tässä toimia päättäväisesti ja riittävän kovin ottein ja sanktioin.
Ja tässä kokonaisuudessa on myös tärkeää tunnistaa sekin, että kysymys ei ole tällöin vain yhden maan asiasta, vaan EU:n yhteisestä ulkorajasta. EU:lla pitää olla myös yhtenäinen poliittinen valmius, mutta myös nopea kyky reagoida tällaisiin. Eilenhän Italia esimerkiksi jo toimi itse ja sulki oman meri-, mutta myös ilmarajansa Espanjansa kanssa ja keskeytti myös maiden välisen Schengen-yhteistyön. Jos EU:lla ja sen jokaisella jäsenmaalla ei ole toimivaa järjestelmää estää tällaista niin tulemme näkemään enemmän Italian kaltaisia ratkaisuja ja se ei ole EU:lle lainkaan hyvä asia. Ja minusta on täysin selvää, että Schengen-alueeseen ei voi kuulua yksikään sellainen maa, joka ei omaa tehtäväänsä pysty hoitamaan. Tämä vaade koskee myös Suomea ja siksi meilläkin pitää toimia niin pysyvän raja-aidan, mutta myös teknisenvalvonnan ja tiedustelunkin osalta tehostaa ja jatkaa ja toisaalta kehittää myös toimia pysäyttää tällainen tapahtumakulku, jos sellainen uusiutuu esimerkiksi itärajallamme. Totta kai isoon rooliin nousee aina kyseisen maan omat toimet ja resurssit, mutta ulkorajojen kohdalla myös Frontex. EU:n rajaturvallisuusviraston tulee olla riittävän vahva ja ketterä toimimaan tällaisissa ja toisaalta myös varautunut erilaisiin turvallisuusuhkiin.
Tällaisia toimia voidaan siis käyttää poliittisen painostamisen keinona. Venäjä on tätä tehnyt ja myös Valko-Venäjä ja myös nyt jälleen ajankohtainen Marokkokin.
Kuvaavaa on se, että Espanja ei saanut tilannetta Ceutassa hallintaansa ja maan kansalliskaartin rajavartioita edustavan järjestön puheenjohtaja Rachid Sbihin kuvasi maan rajaan ”täysin romahtaneeksi”. Tällaiset toimet aiheuttavat koko EU:lle vakavan ja konkreettisen turvallisuusuhan. Ja haluan vielä alleviivata sitä, että vaikka painetta pitää laittaa Espanjalle, että se laittaa oman pesänsä kuntoon, niin tällaisessa tilanteessa ei tapahtumien kohteeksi joutunutta EU-maata pidä myöskään jättää yksin. Ja jos joku nyt toteaa, että ei se kuulu Suomelle mitä Espanjassa tapahtuu, niin kannattaa muistaa, että meillä on yli 1300 kilometriä EU:n ulkorajaa aggressiivisesti käyttäytyvän ja täysin epävakaan ja arvaamattoman Putinin Venäjän kanssa. Toivottavasti meitäkään ei jätetä yksin selviämään, jos seuraavan välineellisestyn maahanmuuton ja hybridivaikuttamisen kohteena olemmekin jälleen me.
Meidän tärkein tehtävä on turvata turvallisuus ja maamme koskemattomuus ja sen eteen teemme työtä joka hetki.
….
Kello 19.53
Jyskälän päivän viimeinen pätkä kohta valmis ja päätöspäivään lähdetään Sami Pajarin ja Marko Salmisen johtoasemissa. Päivä sai hurjan käänteen, kun Sebastien Ogier ja Julien Ingrassia ajoivat rajusti ulos. Kaksikko kuitenkin tiedon mukaan tulleet itse autosta ulos, mutta tämän jälkeen erityisesti Ogieria pidetty niskaa ja muutenkin tukien paikallaan. Kopterilla Ogier sairaalaan ja ambulanssilla Ingrassia. Toivottavasti ei pahempaa.