Hyvää isänpäivää kaikille.
Tänään kalenteri on ollut ihan tyhjä. Kuopus oli tehnyt illalla myöhään jääkaappiin maailman parhaat aamupalat odottamaan. Ei tarvinnut kuulemma aamulla itse herätä aikaisin 🙂 Ihana. Hän nukkuikin sitten puolille päiville.
14 vuotta sitten 7.11. minusta tuli toisen kerran isä, kun meidän perheen rakas kuopus syntyi. Vauhdikas kaveri ja niin rakas.
Vähän ulkoilua ja sitten perheen kanssa lounasta ja saimme myös mummun pöytäämme. Kiva pieni hetki hyvän ruuan parissa ja parhaassa seurassa.
Sitten haudoille nuorten kanssa. Kynttilät isoisille ja tavan mukaan myös Pekka-enolle.
Hyvää isänpäivää kaikille. Meillä kaikilla on tai on ollut oma isä ja häntä saamme muistaa. Ja tänään myös kaikkia heitä jotka ovat isän tärkeää tehtävää tavalla tai toisella saaneet hoitaa. Ja muistamme ja tuemme totta kai myös heitä kaikkia, jotka eivät tärkeää isän tehtävää syystä tai toisesta koskaan saaneet.
Isänä ei aina ole helppoa olla. Välillä vaikeaa ja raskastakin.
…
Isänpäivään myös koskettava suru-uutinen.
Talvisodan veteraani Onni Ryynänen on kuollut. Viimeinen iltahuuto kutsui 107 vuoden ikään asti eläneen veteraanimme, joka joutui talvisodan rintamalle vain 20-vuotiaana. Kiitos ja kunnia. Lämmin osanottoni veteraanin perheelle ja läheisille. 💔
Ryynäsen jälkeen enää kaksi talvisodan taistellutta miestä on elossa. Rivit siis harvenevat, mutta me emme unohda vaan muistamme aina.
”Hoivatkaa, kohta poissa on veljet
Muistakaa, heille kallis ol’ maa
Kertokaa lasten lapsille lauluin
Himmetä ei muistot koskaan saa”
🇫🇮