Eurooppalaisempi Nato.
Olkoot niin tai näin, niin joka tapauksessa Eurooppa ottaa nyt päättäväisesti isompaa ja ratkaisevampaa roolia omasta turvallisuudestaan ja puolustuksestaan. Ja hyvä niin.
Tällä viikolla julki kerrottiin Suomen päätös liittyä mukaan Ranskan lanseeraamaan Euroopan turvallisuuden kannalta merkittävään ydinpelotealoitteeseen. Ranskan ydinasealoitteessa on kyse kahdenvälisestä yhteistyöstä Ranskan kanssa. Noin 290 ydinkärjen ydinasereservin omaava Ranska on kutsunut yhteistyöhön valikoimansa kumppanimaat ja Suomi liittyi ryhmään toistaiseksi viimeisen. Suomi kävi jo jonkin aikaa aloitteesta luottamuksellisia keskusteluja Ranskan kanssa sekä ylimmällä poliittisella tasolla että virkamiestasolla.
© Johanna Unha-Kaprali / MFA Finland
Kyse on siis viime maaliskuussa 2026 Ranskan presidentti Emmanuel Macronin kertomasta aloitteesta liittyen maan ydinpelotteen eurooppalaisesta ulottuvuudesta. Ensi vaiheessa kahdeksan maata oli mukana Ranskan kutsuman aloitteessa ja ennen meitä mukaan liittyi vielä Norja. Meidän lainsäädännön mahdollistaessa tällaisen yhteistyön myös avattiin neuvotteluja Ranskan kanssa. Kahdenväliset neuvottelut johtivat siihen, että Ranska ja Suomi julkistivat nyt yhteislausuman maamme liittymisestä aloitteeseen.
En voi asian yksityiskohtiin ja käsittelyyn mennä, mutta lopputulos on tavoitteidemme mukainen. Kesäkuun alussa asiat etenivät, kun pääministeri Petteri Orpo (kok) kertoi Ranskassa ensin Elysee palatsissa tavattuaan Macronin, että Suomi on tervetullut liittymään Ranskan ydinasepelotteeseen. Ratkaisulla vahvistamme meidän, mutta ennen muuta koko Euroopan turvallisuutta ja puolustuksemme pelotetta. Kyse ei siis ole suoranaisesti Ranskan ydinasepelotteen laajentamisesta, vaan paremminkin ns. edistyneestä pelotteesta, minkä keskeisin tavoite on siis ennalta estää tilanteen, missä ydinaseita todella pitäisi käyttää.
Kuten puolustusministeri Antti Häkkänen (kok) päätöksestä kertoessaan totesi, niin ”Ranska on ydinasevaltio, jolla on keskeinen rooli Euroopan puolustuksen vahvistamisessa” ja ”Suomen liittyminen aloitteeseen tiivistää merkittävällä tavalla maidemme kahdenvälistä puolustusyhteistyötä ja lujittaa Suomen turvallisuutta. Osallistuminen oli luontevaa senkin takia, että meille läheiset Norja, Ruotsi ja Tanska ovat jo siinä mukana”. Meitä ennen ydinasealoitteeseen liittyivät siis Saksa, Iso-Britannia, Belgia, Alankomaat, Puola, Kreikka, Norja, Tanska ja Ruotsi.
On hyvä kuitenkin muistaa se, että Ranskan ydinasealoite ei korvaa, eikä ole päällekkäinen Naton ydinpelotteen kanssa. Naton ydinpelote perustuu liittokunnan ydinasejakojärjestelyyn ja ennen kaikkea Yhdysvaltojen laajennettuun pelotteeseen. Liittokunnan ydinpelote toimii viime kädessä Naton turvallisuuden takaajana.
Naton omaa ydinpelotetta onkin kehitetty viime vuosina entistä määrätietoisemmin. Tähän työhön Suomikin osallistuu. Ranskan itsenäinen ydinpelote edistää liittokunnan ja Euroopan kokonaisturvallisuutta.
Ranskan aloite eroaa myös Naton ydinasepelotteesta siinä, että jokainen aloitteeseen osallistuva maa määrittelee itse, millä tahdilla se osallistuu aloitteeseen ja myös siinä, että Ranska ei ole asettunut mukaansa kutsumilleen maille yhteisen puolustuksen kaltaisia velvoitteita. Myös ylläpidon kustannuksista Ranska vastaa itse. Kyse on siis ennen muuta pitkäkestoisesta yhteistyöstä missä suunnitellaan ja harjoitellaan Euroopan puolustamista yhteistyössä.
Nyt asia etenee konkretian tasolla. Ranskan presidentti Emmanuel Macron kuvasi puheessaan Ranskan ydinpelotteen eurooppalaista ulottuvuutta sanoilla ”eteentyönnetty pelote” (dissuasion avancée, forward deterrence). Mutta tärkeä on huomioida se, että Ranskan oma ydinpelotedoktriini säilyy edelleen – tämän yhteistyönkin jälleen – tiukan puolustuksellisena. Ranska on tarkoituksella pitänyt ja pitää tulevaisuudessakin oman ydinasepolitiikkansa ”epämääräisenä”. Yhteistyön kautta Ranska ei siis tarjoa kumppaneilleen ydinasesateenvarjoa. Ja Ranska säilyttää itsellään täyden päätösvallan ydinaseistaan ja elintärkeiden intressiensä määrittelystä myös jatkossa.
Aloite ei ole myöskään ristiriidassa siinä mukana olevien maiden kansainvälisten velvoitteiden kanssa. Keskeisiä kansainvälisiä sopimuksia, kuten ydinsulkusopimusta sekä ydinkoekieltosopimusta sovelletaan kuten aiemminkin.