Kuinka moni on joskus osallistunut Hippojuoksuihin?
Taitaa aika moni vastata, että minä! Ja moni vielä, että myös meidän lapset ja myös meidän lapsenlapset jne.
Mä muistan lapsuudestani jo Hippikisat, vaikka en itse muista kyllä koskaan niihin juoksijana osallistuneenkaan? Kuten te blogini lukijat ja seuraajat tiedätte, minä löysin liikunnan ja sen ilon vasta aikuisena, kun aloin ratsastamaan. No se on oma tarinansa ja tarina se.
Osuuspankki kertoo, että perinteiset Hippokisat olisvat saaneet alkunsa 45 vuotta sitten, vuonna 1981, Lappeenrannassa. Tapahtuman siellä oli ideoinut Jussi Sirkiä ja Lappeen Riento yhteistyössä paikallisen Osuuspankin kanssa. Hippohiihtoja seurasi Kimpisen kentällö sitten Hippo-yleisurheilukisat. Mutta olivatko ne kuitenkaan oikeasti ensimmäiset Hippokisat?
Meillä Hämeessä nimittäin kisattiin jo vuonna 1977 Hämeenlinnassa. Arvo Veteläinen oli hämäläisten Hippokisojen isä ja pankkina Hämeenlinnan Seudun Osuuspankki. Neljä vuotta lappeenrantalaisia ennen siis Hämeessä jo Hippokisattiin. Hämeessä siis vietetään ensi vuonna 50-vuotisjuhlia Hippokisojen parissa.
Oliko idean isä siis Arvo vai Jussi?
Tunnettu Henri Hippohan ja oma Hippoklubi olivat syntyneet jo 1970-luvun lopulla ja niiden ympärille lasten liikunnalliset tapahtumat sitten rakentuivat. Voisi melkein näiden 45 vuoden tai hämäläisten jo 49 vuoden jälkeen antaa Osuuspankki-ryhmälle, jonkun lasten liikuttaja -palkinnon näiden tapahtumien ja kisojen ideoinnista. Itse ainakin annan ja sanon täälläkin, että…
Suuret kiitokset!
Ja, kun Ikeä olen tälläkin viikolla monestikin miettinyt ja muistellut täälläkin, niin voisin oikeastaan lainata miestä jälleen kerran ja jatkaa, että ”ja paljon pikkukiitoksia”.
No sitten 1980-luvun alussa Hippokisat tai Hippojuoksut levisivät nopeasti urheilukentille ympäri Suomen. Ja näiden pian jo viiden vuosikymmenen aikana Hippo-kisoista on kasvanut maamme suurin lasten matalankynnyksen liikuntakiertue, joka tavoittaa vuosittain kymmeniä tuhansia lapsia eri puolilla maata paikallisten osuuspankkien ja urheiluseurojen vetämänä.
Riitta Joutsi-Hänninen on jo vuosien ajan vastannut Lopen Hippokisoista yhdessä Laakan ja muiden seurojen ja yhdistysten kanssa. Oma rakas Lopen Osuuspankki on muuttunut vuosien saatossa Hämeen Osuuspankiksi, mutta kisat ovat säilyneet ja Henri Hippokin.
Meillä Lopellakin tapahtuma on liikuttanut lapsia jo vuosikymmenten ajan, ja se on vakiintunut odotetuksi elo-syyskuun vaihteen urheilujuhlaksi Lopen urheilukentälle. Parhaillaan Hippokisat kokosivat Lopen kentälle lähes 400 juoksijaa ja nykyisinkin suosio on taattu. Taitaa virallinen Lopen Hippokisojen ennätys olla 382 juoksijaa ja siihen sitten äidit ja isät, kummit ja mummit, vaarit ja ystävät mukaan niin onhan sitä kentällä väkeä ollut ja oli tänäänkin. Lopen Laaka on pitkään tapahtumaa tehnyt ensin Jouni Vileniuksen ja nykyisin Riitta Joutsi-Hännisen johdolla. Itsekin lukuisat kerrat sain aikanaan tapahtumaa olla juontamassa ja selostamassa. Ja sitten isänä omien lasten kanssa ja nykyisin nyt sitten taas omien lasten kasvettua jo ohi hippokisaiän, niin seuraamassa ja ihastelemassa lasten liikunnan ja leikin riemua. Tänäänkin kauniissa kesäsäässä tunnelma oli mitä parhain.
Kisojen ympärille syntyi sitten pian myös legendaariset Hippomitalit. Reilun neljänkymmenen vuoden aikana Hippo-mitali onkin säilyttänyt suosionsa ja niitä löytyy varmasti monen perheen kotoa. Onko teidän seinällä tai edes piirongin laatikossa? Tänään Lopen stadioniolla jaettiin hienoja puusta tehtyjä Hippomitaleja ja varmasti niistäkin monelle pienelle ja isommallekin tulee elämänmittaisia muistoja ja muistoesineitäkin.
Ja Hippokisojen ja -juoksujen seuraksi on sitten eri puolilla Suomea syntynyt myös mm. Hippo-pesis-, luistelu-, koris- ja suunnistuskouluja, Hippo Säpäkipinä -eskarikouluja sekä Hippo Street Tennis -kiertueita. Hippo siis saa liikkeelle!
Aikanaan mekin Lopelle suunnittelimme ystäväni Kimmo Koukun kanssa ihan pienten lasten hiihtokisoja. Aika pitkälle myös suunnitelmissa pääsimme, mutta ne jäivät silloin TOP-Klubin toteutumattomien ideoinen laatikkoon. Myöhemmin Kimmon traagisen kuoleman jälkeen perinne kuitenkin syntyi Tatun ja Maisan ja kumppaneiden toimesta – Kimmon Muistohiihtoina.
Ja yhden yleisurheiluidean aikanaan itsekin maaliin vein, kun nuorena opettajana Marjo Frimanin kanssa ideoimme ja laitoimme pystyyn Kirkonkylän Koulun GP-kisat. Se idea syntyi siitä, että koulujen välisiin kisoihin pääsi vain muutamat ja me halusimme tarjota kivan kilpailupäivän kaikille lapsille. Minä nuorena innokkaana selostajana selostelin kisoja ja oli vähän isommankin urheilujuhlan tuntua. Ja sitten kisapäivä huipentui Sukkulaviestiin, mihin koulun lapset saivat itse rakentaa joukkueet niin, että mukana piti olla juoksija jokaiselta alakoulun luokalta. Ja taidettiin me opettajatkin mukana ainakin joskus kirmata. Ja sitten GP-kisat huipentuivat isoon mitalijuhlaan koululla.
Hauskoja juttuja ja muistoja ja taitaa kisamme edelleen elää ainakin jonkinlaisella mallilla yhtenäiskoulullamme?
Mutta liikunta on hauskaa ja kivaa, kun se annetaan jokaisen löytää omalla tavallaan ja vaikka vähän vahingossakin. Toinen sellainen hauska tempauksemme oli splättis-värikuula-asein tekemämme ampumahiihto. Johan oli lapsilla intoa hiihtää. Kiitos Marjo ihan parhaista opettajavuosista.
Ja ne muistot elävät ikuisesti ja tällä viikolla myös olleet jälleen erityisestikin mielessäni ja sydämessäni.
Kallan kukkia.