Tänään Suomen eduskunta äänestää yhdestä maamme turvallisuuden kannalta keskeisimmästä asiasta. Päätöksenteossa on pääministeri Petteri Orpon (kok) hallituksen esitys ydinenergia- ja rikoslain muuttamisesta. Kyseessä on pitkään tiedossa ollut tarve muuttaa omaa lainsäädäntöämme muiden Pohjoismaiden linjalle ja nyt tehtävällä esityksellä vahvistamme maamme puolustusta ja mahdollistamme Naton ydinpelotteen täysimääräisen hyödyntämisen Suomen suojana. Kuvaavaa asiassa oli se, että Naton liittymispäätöksen aikaan maamme pääministerinä toiminut Sanna Marin (sd) totesi tästä asiasta maaliskuussa 7.3.2026 asian tultua julki, että pääministeri Petteri Orpon ”hallitus on oikessa”. Marinilla oli paras tieto viime hallituskaudella maamme Nato-jäsenyyden peruskivistä ja jatkotarpeista ja tuolla ulostulollaan hän osoitti merkittävää johtajuutta.
Nyt siis meidän oli välttämätöntä Nato-jäsenyytemme viimeistelemiseksi ja myös vastataksemme muille liittolaismaillemme antamiimme lupauksiin purkaa vanha kylmän sodan aikainen ja YYA-aikakauden ydinräjähteiden täyskielto. Näin me lopulta normalisoimme siis oman kansallisen lainsäädäntömme vastaavalle tasolle läheisimpien mm. pohjoismaisten Nato-liittolaistemme kanssa.
Ja mitä tulee tähän prosessiin, niin itse pian 16 vuotta puolustusvaliokunnassa ja aikanaan myös ulkoasiainvaliokunnassakin toimineena, voin todeta, että tämä prosessi oli hyvin hoidettu ja avoin. Yli kolmen kuukauden mittainen perusteellinen parlamentaarinen prosessi, missä eduskunta ja sen turvallisuusvaliokunnat, saivat kyllä kaiken mahdollisen tiedon siis niin asian julkiset kuin salaisetkin tiedot. Lukuisat kokoukset suojatiloissa ja kymmenet kuulemisen ja läpikäynnit niin Puolustusvoimain komentajan, puolustusministerin ja ulkoministerin, myös pääministerin ja luonnollisesti puolustusministeriön virkakunnan kanssa ovat kyllä tarjonneet meille kaiken tarvittavan ja aika-ajoin myös vähemmän tarpeellisenkin tiedon. Mutta hyvä, että sekin tieto on kysytty ja saatu.
Minulle ainakin on käynyt hyvin selväksi, että asian valmistelu on ollut perusteltua ja perusteellista. Erilaisia vaihtoehtoisia ratkaisuja on arvioitu ja käyty läpi. Ja lopputulemana on tultu siihen tulokseen, että nyt tehty pääministeri Petteri Orpon hallituksen esitys on maamme turvallisuuden kannalta välttämätön. Ja uskallan sanoa, että tätä päätöstä ei tule muuten tulevatkaan hallitukset kumoamaan, sillä kaikki turpo- ja ulpo-asioiden parissa toimivat tietävät, että näin on toimittava ja hallitus on oikeassa.
Prosessin aikana on jälleen kerran käynyt selväksi, että vaikeista ja isoistakin asioista on löydetään myös hallitus-oppositiorajan ylittävää yhteisymmärrystä. Keskusta on tässä asiassa jatkanut pitkää perinnettä ja arvostan sitä paljon. Uskoisin, että tänään istunnossa äänestyksessä maamme turvallisuuden kannalta tärkeä ratkaisu saanee noin kahden kolmasosan kannatuksen eli parlamentaarinen tuki asialle on merkittävä. Toisaalta tämä kevät on vahvistanut myös sitä omaa näkemystäni, että oli hyvä, että viime vaalikaudella hallituksessa oli juurikin demarit, vasemmistoliitto ja vihreät. Nato-päätökselle ei mikään muu hallituspohja olisi saanut niin kattavaa tukea, sillä tuolla kaudella meillä oli myös turvallisuudesta huolta kantava oppositio.
Nyt siis oppositiopuolueista SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto esittävät esityksen hylkäämistä. Maamme puolustushallinto on arvioinut, mitä tämä vihervasemmiston esitys tarkoittaisi:
Demareiden ja muu vasemmiston esitys heikentäisi maamme uskottavaa puolustusta ja turvallisuutta.
Mielenkiintoinen huomio muuten demareiden johdolla tehdyssä vastalauseessa oli sekin, että siinä isoin paino oli laitettu muutamien, vain julkisten lähteiden varassa olevien lähinnä ns. rauhanpuolustajien näkemyksille. Ja itseasiassa vastalaude pitää sisällään myös virheellisiä väitteitä ja käsityksiä. Tämän voin todeta sen myötä mitä olen itse saanut kuulla näissä lukuisissa ja kymmenissä asiantuntijakuulemisissa turvatiloissa.
Ymmärränkin, että osalla demareista on tänään kiireitä.
Tänään eduskunnassa aloitimme päivän samaisissa turvatiloissa. Ensin perusteellinen läpikäynti Iranin tilanteeseen akuutin Yhdysvaltain ja Israelin hyökkäyksen ensihetkien osalta ja myös nykytilanteen arvioinnin näkökulmasta. Sitten toinen tunti puolustusministerin johdolla ja iltapäivällä sitten maamme toinen iso Nato-äänestys.
Tuoreessa selvityksessä yksilöidään kolme polkua kohti itsenäisempää eurooppalaista puolustusta.
Washingtonin reaktiot ratkaisevia.
Ajattelin palata lyhyesti vielä eiliseen kuulemiseen. Pyynnöstäni olimme kutsuneet poikkeuksellisesti, mutta ei kuitenkaan aivan ainutlaatuisesti, presidentin eduskuntaan kuultavaksi. Presidentti Sauli Niinistö esitteli meille tuoretta raporttiin More Europe in defence – Three pathways -raporttiaan. Siinä Niinistö hahmotteli kolme polkua kohti eurooppalaisempaa Natoa tai yleensäkin puolustusta. Pääviesti raportissa on se, että nyt pitää päästä sanoista tekoihin ja aloittaa Naton ns. eurooppalaisen pilarin rakentaminen mahdollisimman pian. Niinistön ansiokas raportti sisältää askelmerkkejä mm. USA:n roolin osittaisesta korvaamisesta Euroopassa, Euroopan turvallisuusneuvoston perustamisesta ja EU:n tärkeästä taloudellisesta roolista. Iso huomio on se, että Yhdysvaltain reaktiot nähdään ratkaisevina.
Eurooppa tulee siis ottaa isompi rooli Natossa ja varautua johtamaan liittokuntaa myös ilman Yhdysvaltoja. Raportti siirtäisi Naton maavoimien painopistettä itään ja vahvistaisi näin myös Mikkelin esikuntaa, mutta loisi myös uuden esikunnan Puolaan.
Jos lyhyesti nostaa nuo kolme mahdollista polkua esille niin ne ovat: Euroopan vahvistaminen Naton sisällä. Tämä ykkösmalli siis tarkoittaisi sitä Niinistön pitkään esillä pitämää eurooppalaisempaa Natoa. Yhdysvallat siis pidettäisiin mukana, mutta Eurooppa ottaisi isompaa vastuuta ja roolia. Naton sisälle luotaisiin tässä mallissa myös oma erityinen euroryhmä poliittista koordinointia varten. Toisessa mallissa varauduttaisiin jonkinlaiseen Naton halvaantumiseen ja malli perustuisi maiden yhteistyöhön. Tässä varmasti isompaan rooliin nousisi nykyisen JEF-liittouman ja vastaavien merkitys? Naton nykyisen päättävän elimen Naton neuvoston tilalle luotaisiin oma Euroopan turvallisuusneuvosto koordinoimaan ja ohjaamaan toimintaa. Turvallisuusneuvostossa olisivat mukana Naton pääsihteeri, mutta myös Euroopan neuvoston ja komission puheenjohtajat ja Euroopan turvallisuusneuvostolle rakennettaisiin omat komentorakenteet, mutta myös budjetti ja operatiiviset kyvyt.
Kolmannessa mallissa EU:n rooli olisi keskeisin. EU:n rooli siis korostuisi Naton rinnalla ja kehitys voisi johtaa kohti eurooppalaista puolustusunionia. Tässä merkittävään rooliin nousisi Naton 5 artiklan jonkinlaisena korvaajana tai eurooppalaisena vahvistajana EU:n keskinäinen puolustuslauseke 42,7. Sen toimivuus tulisi varmistaa nykyisissä instituutioissa ja rakentaa omat komentorakenteet ja EU:n voimankäyttömahdollisuudet yhdessä EU-maiden omien kansallisten armeijoiden kanssa.
Eurooppa näyttää yhä käsittelevän tätä olemassaoloa uhkaavaa turvallisuusriskiä kuin tavallista byrokraattista hanketta kaikessa rauhassa.
Näin raportissa todetaan. Niinpä. Ja mitä sitten tapahtuukaan, jos ja toivottavasti Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa päättyy?
Äärimmäisen mielenkiintoinen presidentin kuuleminen. En sen itse kuulemisen yksityiskohtiin tietenkään voi mennä, mutta sen voin todeta, että arvostin eilen ja arvostan tänäänkin.