Zugzwang.
Shakista tuttu termi, missä jokainen siirto pahentaa tilannetta. The Economist kirjoitti mielenkiintoisen artikkelin 6.5.2026 siitä, miten Putinin asema Venäjällä horjuu. Uutinen antoi synkän näkymän Moskovasta ja siitä miten ”Vladimir Putin menettää otteensa Venäjästä”. Tietolähteenä olleen Venäjän hallituksen entisen korkean virkamiehen mukaan ”jokainen Putinin tekemä liike vallan säilyttämiseksi kiihdyttääkin vallan rapautumista. Putinin kuvataankin ajaneen nyt maansa umpikujaan eikä kenelläkään ole tietoa siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Mielenkiintoinen venäläiseen käytänteeseen – puheeseen tai kieleen – tullut muutos on se, että korkeat virkamiehet, aluekuvernöörit ja myös oligarkit ovat lakanneet käyttämästä ensimmäisen persoonan monikkoa, me-muotoa, puhuessaan viranomaisten toimista maassa. Vuosi sitten kaikki oli kuulemma aina vain ”me” ja ”meidän” ja esimerkiksi tapahtumista puhuttiin muodossa ”me sitä” ja ”olisi ollut parempi meille kaikille” jne, mutta nyt puheessaan puhutaankin ”hänestä” meidän sijaan. Sota tai siis Venäjällä puhuttu erikoisoperaatio oli aiemmin ”meidän”, mutta nyt se onkin ”hänen”.
Ei meidän projektimme, ei meidän agendamme, ei meidän sotamme.
Jutussa kuvattiin myös varsin mielenkiintoisella tavalla sitä mitä Putin tekee ja mitä Venäjällä siksi tai siitä riippumatta tapahtuu. Ajatuksia herättävää on se, että skenaarioissa puhutaan jo myös siitä mitä tapahtuu tai miten tilanne kehittyy ”hänestä riippumatta” tai jopa ”mahdollisesti ilman häntä”. Putinin asema siis näyttää järkkyvän tai sitä ainakin kyseenalaistetaan. Artikkelissa muistutetaankin siitä, että ”Putin aloitti sodan säilyttääkseen vallan ja luomansa järjestelmän”, mutta ”nyt ensimmäistä kertaa venäläiset alkavat kuvitella tulevaisuutta ilman häntä”. Tämän muutoksen taustalla on neljän eri tekijän yhteisvaikutus. Ja ne ovat: sodan hinta, oligarkkien ja eliitin omaisuuden ”suoja” tai sen menettäminen, geopoliittisen ilmapiirin muutos ja tässä mm. Euroopan Venäjän energiariippuvuus, Venäjän asema YK:n turvallisuusneuvostossa ja vanha Neuvostoliiton ydinaseperintö, mitkä kaikki siis heikentyneet muutos ja neljäs kasvava ideologinen kontrolli ihmisten arjesta sensuurin ja muun myötä. Enää ei siis päde vanha venäläinen ”yhteiskuntasopimus”, jossa valtio pysyi poissa ihmisten yksityiselämästä kunhan kansalaiset pysyivät poissa politiikasta.
Tuosta eliitin ja oligarkkien muuttuneesta tilanteesta kirjoituksessa annettiin paljon kertova kuva: ”Viimeisten kolmen vuoden aikana yksityisiltä liikemiehiltä on takavarikoitu noin 5 biljoonan ruplan (60 miljardin dollarin) arvosta omaisuutta, joka on joko kansallistettu tai annettu uskollisille tukijoille ja suosikeille. Tämä on suurin omaisuuden uudelleenjako sitten 1990-luvun massayksityistämisen”.
Kun itse järjestys alkaa murentua, putinistisen revisionismin hyödyt katoavat nopeasti.
Ja samaan aikaan kaiken tämän kanssa Venäjä kärsii identiteettikriisistä ensimmäistä kertaa sukupolviin. Historiallisestihan Venäjä määritteli itsensä suhteessa Eurooppaan ja laajempaan länteen, mutta nyt tuo vanha akseli on poissa.
Mutta nuo neljä tekijää ovat luoneet nyt tilanteen, jota shakissa kutsutaan siis zugzwangiksi. Se kuvaa siis shakissa tilannetta, jossa pelaajan on pakko siirtää nappulaa, mutta kaikki mahdolliset siirrot huonontavat hänen peliasemaansa tai johtavat suoraan tappioon. Kaikki mitä Putin siis tekee ja voisi tehdä nähdään nyt sellaisina peliliikkeinä mitkä vain heikentäisivät tai pahentaisivat hänen asemaansa.
Mielenkiintoisia artikkeleita ja kun näitä lukee ja vähän pohtii ristiin, niin maailman ja sen mannerlaattojen liikkeet avautuvat aivan uudella tavalla. Kuten eilenkin kirjoitin niin jopa Kiinassa arvioidaan, että Putin saattaa vielä lopulta katua hyökkäystään Ukrainaan. Mutta toisaalta mieleeni hiipii ajatus siitä, mitä rotta tekee nurkkaan ahdistettuna tai toisaalta laivan upotessa?
Kroatiassa nyt kaunis aikainen aamu. Istun tässä Splitin hotellin aamupalalla ja ihastelen ja luekeskelen. Kahvi on mustaa ja hyvää. Ruokakin. Ja maisemat herkullisia.
Vaikka itse Split isommilta sodan tuhoilta välttyikin, niin täällä väistämättä hiipii mieliin miten sota alueita tuhosi vain kolmisenkymmentä vuotta sitten 1990-luvulla.
Jugoslovia hajosi ja se tapahtui verisesti ja julmasti. Jugoslavian hajoamissodat alkoivat Balkaninniemimaalla vuonna 1991 ja kestivät aina vuosikymmenen loppuun saakka. Sotaa käytiin täällä Kroatiassa, mutta myös Sloveniassa, Bosniassa, Kosovossa ja Etelä-Serbiassa. Varsinkin Kroatia, Slovenia ja Kosovon albaanit halusivat itsenäistyä Jugoslaviasta ja taasen Serbia pyrki säilyttämään yhtenäisen serbivaltion tarvittaessa väkivalloin. Kroatian sota ajoittui vuosiin 1991–1995 ja se päättyi Daytonin rauhansopimukseen.
Nuo sodat olivat koko Euroopan verisimmät taistelut sitten toisen maailmansodan ja niissä kuoli ainakin 100 000, mutta jotkut arviot 
puhuvat jopa 300 000 ihmistä. Syyt olivat moninaisia ja julmuus laajaa. Sotien myötä alue
jakautui seitsemäksi itsenäiseksi valtioksi: Slovenia, Kroatia, Bosnia ja Hertsegovina, Serbia, Montenegro, Pohjois-Makedonia ja Kosovo. Alueen taloudellinen, poliittinen ja sosiaalinen toipuminen jatkuu edelleen. Näistä maista Kroatia (2014) ja Slovenia (2004) liittyivät ensimmäisinä EU:hun ja ovatkin nykyisin taloudellisesti tämän alueen vakaimpia. Kroatialle matkailu on merkittävä tulonlähde ja se täällä näkyy nytkin monessa. Uusia hotelleja rakennetaan koko ajan ja alue elää matkailusta.
Niin ja taas Euroopassa soditaan. Nyt hullun Putinin sairautta.
Taidan ottaa toisen kupin americanoa.
…
Kello 21.56 ja aurinkoinen päivä takana. Kroatiassa jo täysi helle ja kesä tullut vähän etuajassa oikein rytinällä. Tänään vähän vanhaa kaupunkia ja uimista ja saunaankin pääsimme ja totta kai hyvää ruokaa. Huomenna kotimaata kohden.