Talvisota päättyi tällä päivämäärällä vuonna 1940.
Kiitos ja kunnia.
Tänään talvisodan päättymisen muistopäivänä minulla oli kunnia vastaanottaa arvokas uusi Tammenlehvän Perinneliiton ansioristi. Tammenlehvän Perinneliiton puheenjohtaja Timo Laitinen ja toiminnanjohtaja Sakari Martimo luovuttivat meille ansioristit tänään ja se löysi paikkansa pukuni rinnasta sydämen puolelta.
Tammenlehvän Perinneliitto perustettiin jo 24.4. vuonna 2003. Liiton perustajajäseniä olivat Sotainvalidien Veljesliitto, Suomen Sotaveteraaniliitto, Rintamaveteraaniliitto ja Rintamanaisten Liitto. Nyt muutaman viime vuoden aikana nämä vuosikymmeniä arvokasta veteraanityötä tehneet järjestöt on lopettaneet työnsä niiden tehtävän tultua suoritetuksi. Työ jatkuu nyt Tammenlehvän Perinneliiton toimesta, joka huolehtii jokaisesta veteraanistamme viimeiseen iltahuutoon asti ja jatkaa jo samalla veteraanien perinnetyön tekemistä. Perinneliiton tehtävänä on myös edistää kansallista yhtenäisyyttä, pitää yllä maanpuolustustahtoa, vaalia sotasukupolven kulttuuriperintöä ja jatkaa siis sitä edelleen tärkeintä eli veteraanien tukityötä. Liitto vastaa puolustusministeriön ohjauksessa veteraaniperinnetyöstä ja sen alueellisesta koordinaatiosta. Työtä ohjaa lupaus siitä, että ”himmetä ei muistot koskaan saa”.
Tasavallan presidentti Alexander Stubb antoi viime vuonna 17.10.2025 asetuksen uuden Tammenlehvän Perinneliiton ansioristin perustamisesta. Ansioristi voidaan myöntää kunnianosoituksena veteraaniperinnetyön hyväksi tehdystä pitkäaikaisesta työstä tai poikkeuksellisen merkittävästä yksittäisestä veteraaniperinnetyöhön liittyvästä teosta. Ansioristin myöntäjä on puolustusministeriö Tammenlehvän Perinneliiton hallituksen esityksestä.
Tammenlehvän Perinneliiton puheenjohtaja Timo Laitinen totesi tuolloin lokakuussa, että ”On erittäin hienoa, että ansioristimme saa tämän asetuksen myötä sellaisen aseman, joka vastaa Tammenlehvän Perinneliiton roolia veteraanijärjestöjen korvaamattoman arvokkaan työn jatkajana yhteiskunnassamme”.
Puolustusministeri Antti Häkkänen (kok) taasen sanoi uudesta ansiorististä, että ”Veteraaniperinteen eteen tehdyllä työllä varmistamme, että veteraanien muisto säilyy ja että tulevatkin sukupolvet ymmärtävät sotasukupolven maksaman hinnan. Nyt perustettava Tammenlehvän Perinneliiton ansioristi on tunnustus arvokkaasta ja tärkeästä työstä.”
Tasavallan presidentti Alexander Stubbille myönnettiinkin Tammenlehvän Perinneliiton ansioristi numero 1. maanantaina 3.11.2025. Seuraavaksi kunnianosoituksen ja kiitoksensa saivat presidentti Sauli Niinistö ja tohtori Jenni Haukio, kun heidät palkittiin ansioristeillä numero 2 ja numero 3. Heidän jälkeen puolustusministeri Antti Häkkänen vastaanotti tämän vuoden tammikuun 22. päivä Tammenlehvän Perinneliiton ansioristin. Ansioristejä on jaettu tämän jälkeen vain muutamia ja tänään oli sitten minun vuoro ja minulla kunnia liittyä tähän vielä aikalailla harvalukuiseen joukkoon. Se totta kai tuntui poikkeuksellisen hyvältä ja kiitos tässäkin mielessä erityisen korkealta. Minun saamani risti oli vasta numero 10.
Haluankin vielä kiittää Tammenlehvän Perinneliittoa ja siihen viime vuosina sulautuneita veteraanijärjestöjämme pitkä ja hyvästä yhteistyöstä. On ollut ilo ja kunnia saada tehdä tätä arvokasta työtä ja lupaan, että jatkan sitä elämäni loppuun asti. Pidämme huolta veteraaneistamme viimeiseen iltahuutoon asti. Pidämme huolta lotista ja veteraanien leskistä. Pidämme myös parempaa huolta sotaorvoista, joiden vanhemmille 1939-1945 luvattiin, että kyllä isänmaa lapsistanne huolen pitää, jos pahin sattuu. Tässä kunniavelassa ja vastuunkannossa on vielä meillä paljon tehtävää.
Tänään sydämen puolella rinnassani Tammenlehvän Perinneliiton ansioristi. Samalla puolella povitaskussa jokapäiväisen tapani mukaan puhelimeni, minkä visakoivuissa kuorissa on Vaarini, kapteeni Paavo Heikkilän kuva ja hänen talvisodan ja jatkosodan taistelut. Vaarilleni tästä rististä isoimman osan annan. Yhden ristin sakaroista kaikille sotiemme veteraaneille ja lotille. Yhden sotaorvoille ja sodan leskiksi jättämille. Ja yhden omille lapsilleni ja kaikille Suomen lapsille ja nuorille, muistutukseksi, että älkää unohtako ja…
Muistakaa – heille kallis ol’ maa.
Liitän tähän alle muutamia minulle vuosien myötä rakkaiksi muodostuneita haastatteluita. Tein näitä nuorukaisena – vain viidentoista vanhana vaaristani, mutta myös mm. jalkaväen kenraali Adolf Ehrnrooth pääsin noina nuoruuteni vuosina haastattelemaan. Rakasta vaariani haastatteli myös monet muut ja mukana on myös suuresti arvostamani kotiseutuneuvos Ahti Gåpån vaaristani tekemä haastattelu.