Ja myös astronauttien yksiö laskeutui onnistuneesti Maan pinnalle
Historiallinen yö takana. Minä olin toki nukkumassa 🙂 Mutta yöllä Suomen aikaa Artemis II -kuulento laskeutui San Diegon rannikolle Yhdysvalloissa. Integrity-niminen Orion-avaruusalus osui maan tai siis oikeastaan meren pintaan kello 3.07. Lennolle osallistuneet astronautit Christina Koch, Reid Wiseman, Victor Glover ja Jeremy Hansen saivat näin historiallisen reissunsa päätökseen. Historialliseksi lennon teki se, että nelikko kävi lennon aikana 400 171 kilometrin päässä Maasta eli kauempana kuin yksikään ihminen koskaan ennen.
Splashdown!
”Mikä matka”, totesi lennon komentaja Reid Wiseman ensimmäisenä palattuaan maankamaralle.
….
Ystävyys! Se on elämän hienoja juttuja! ❤️ Tänään sain myös kutsun pitkästä aikaa Kesijärvelle, kun Vanajan seurakunta piti siellä nuorten leiriä Kari Monosen ja kumppaneiden johdolla! Kahvit perinteisistä peltimukeista! Ja elämän päivitykset. ❤️ Ja silleen hauska, että joltain tieltä voi muistaa kuinka kiva oli istua ahtaasti auton tekapenkilläkin. 🚗
Historiallista oli aikanaan myös se, kun nikkaroimme ympäri Suomen yhdessä yhteensä miljoona linnunpönttöä. Tänään jatkoimme jokakeväistä urakointiamme Erälopen perinteisessä Pönttöpäivässä. Kymmeniä yksiöitä tuli jälleen nikkaroitua ja monelle pienelle kaverille oma koti vielä tällekin pesintäkaudelle.
Ei nyt tällä kertaa miljoonaa linnunpönttöä, mutta kymmeniä kuitenkin
Pääasiassa teimme tänään tuttuja lautapönttöjä tiaisille ja muille ja lisäksi sitten pyypölkkypönttöjä sorvattuina telkille ja miksi ei pöllöillekin. Kaunis keväinen sää helli meitä nyt Pönttöpäivässämme ja sekin tuntui tässä perinteessä historialliselta. Yleensä aina on Erälopen pönttöpäivässä ollut kevätmuuton takapakkipäivä ja pientä räntää ja pohjoistuulta. Ja niin kuin entinen mies sanoi…
Pohjoistuuli on aina kylmää, puhaltaa se mistä suunnasta tahansa.
No, tänään ei puhaltanut vaan aurinko lämmitti kivasti ja väkeä oli liikkeellä myös hyvin. Itse jo keväällä tein Pekkalassa yhden tuulihaukan pöntön lisää Hevosojan niitylle ja tänäänkin muutamat kyselivät näistä hauskoista lepattelijoista ja niiden pöntöistä. Kannustankin tekemään niitä lisää latojen päätyihin ja miksi ei yksinäisten pökkelöidenkin noppiin avonaisten peltojen äärelle.
Ja eihän se pönttöjen tekeminen kovinkaan vaikeaa ole. Perusmitoilla pärjää tinttien pesien kanssa eli 25-30 cm korkeutta, noin 10 cm syvyyttä ja kattoon vähän lippaa. Ja reikä sitten toivotun asukkaan mukaan. Eihän linnut toki lennä mittanauhan kanssa, mutta turhan isosta aukosta pääsevät sisään pedot ja toki myös pesäpaikoista kilpailevat voimakkaammat isommat linnut. Kisa siis pesäpaikasta voi olla kovaakin ja silloin kannattaa tuon pöntön aukon suhteen vähän auttaa pienimpiä pesäpaikkojen etsijöitä. Pienten tiaisten, kuten kuusitiaisen, pönttötöihin riittää hyvin 2,6 cm lentoaukko ja muille sitten enintään 2,8 cm aukkoa. Talitiainen ja usein kirjosieppo sitten valtaavat ne pöntöt missä aukko on suurempi eli 3 cm koko luokkaa tai 3,2cm. Toki hekin pönttöjä kaipaavat ja siksi tänäänkin osaan laitettiin nämä suuremmatkin ”ovet”.
Iso kiitos taas mukavasta linnunpönttöpäivästä. Erälopen Pönttöpäivä on jo perinne ja tänäänkin paljon väkeä liikkeellä ja monta pönttöä saimme tehdä lasten kanssa yhdessä ja rouville tilauksestakin. Hauskaa ja rentouttavaa yhdessä.
Aamupäivällä kävin kuuluttamassa kuopuksen yhden salibandypelinkin Lastikassa. Hienosti junnumme pelaavat ja huomenna sitten kausi jatkuu taas Ylöjärvellä.
Suomen Metsästäjäliiton SM-kilpailuiden karonkkaa Saukkolassa – Lopen Ampumaurheilukeskus kehittyy määrätietoisesti ja isoin askelin
Illalla tänään sitten piipahdin vielä viime kesän Suomen Metsästäjäliiton Suomenmestaruuskisojen karonkkassa Saukkolan EK:lla. Kari Kuparisen johdolla Lopen radalla on tehty paljon ja viime vuosina kiihtyvällä tahdilla rata on myös saanut isännöidä ja emännöidä erilaisia SM-, mutta myös PM- ja muitakin suurkilpailuja. Viime kesän yksi iso koitos oli jälleen Metsästäjäliiton SM-kilpailut ja muutaman vuoden takaisten kisojen kokemuksella homma hoitui jälleen kiitettävällä tavalla. Tänään olikin kisojen suojelijana mukava kiittää Karia ja koko kilpailuorganisaatiota ja kisojen isoa talkoojoukkoa upeasta työstä.
Lopen Ampumaurheilukeskus on jo 30 vuoden ikäinen, mutta kasvava ja kehittyvä edelleen. Uusi ympäristölupa edellytti radalle tehokasta ääntenhallintaa ja tämä äänivallien rakentamisurakka sai liikkeelle myös muuta. Pitkäaikainen haave 300 metrin ja myös 1000 metrin radoista lähti liikkeelle muutama vuosi sitten ja sen parissa olen saanut itsekin olla tekemässä ja avuksi monessa. Itseasiassa oma iso urakka oli maa-alueen laajennusneuvottelut maavalleja varten, mutta siinä samassa päätimme, että tehdään se kilometrin rata samalla. Maakaupat onnistuvat UPM:ltä lopulta sujuvasti ja alueen kehittäminen saatiin aivan uudenlaiseen vauhtiin. Samalla etsimme radalle rahoitusta ja sekin löytyi yhden hyvän tapaamisen myötä hyvin.
Ratayhdistystä alusta asti vetänyt ja edelleen vetävä Kari Kuparinen jatkoi jättihankkeen toteutuksen parissa. Isot urakat etenivät hyvin ja erilaiset yllättäen eteen tulleet ongelmat ratkottiin sujuvasti. Ehkä isoin niistä oli massiivisen 80 000 tonnin peruskallion vastaantulo 1km ampumaradalla. Sekin näyttää nyt saavan myönteisen lopputuloksen ja ensin räjäytetty ja sitten murskattu kallio vahvistaa rata-alueen infraa pihoja ja teitä hyvin.
Massiivinen maavallien rakennusurakka aiheutti sitten seuraavaksi vähän harmaita hiuksia. Alueen 90-luvun alussa tehty tieyhteys oli tehty ampumaradalle, mutta nyt sitä ja myös läheistä yksityistietä kulki parhaina päivinä yli 130 kasettikuormaa puhtaita pintamaita ja muuta rakentamisesta tulevaa mm. purkubetonia. Tie ei sitä kestänyt eikä myöskään alueen asukkaiden hermot. Ymmärrän.
Seuraava ratkaistava olikin sitten uusi tieyhteys radalle ja se osoittautuikin paljon kokeuroimaksi urakaksi kuin mitä edes vanha tie on. Ja edes pitkien maaneuvotteluiden yhden ison umpisolmun avaaminenkaan ei vielä urakkaa työn alle saanut, sillä kantatie 54:lle ei ollutkaan aivan yksinkertaista saada uutta liittymään. Kävin ja vedin lukuisat neuvottelut aiemman Ely-keskuksen ja nykyisen Elinvoimakeskuksen kanssa ja lopulta myös Destian kanssa, joka teki perusteelliset suunnitelmat uudelle liittymälle. Tämä työ laukaisikin viimeisen solmun ja nyt saamme liittymän ja vieläpä niin, että kantatie 54:lle saadaan hyvä levennys/ohitustila radalle kääntyville autoille. Samalla siirtyy yhden yksityisen kiinteistönomistajan tieyhteys myös kantatien pohjoispuolella turvallisempaan paikkaa jne. Liittymän suunnittelu on vielä edessä ja vaikka itse tie alkaakin olla jo lähes valmis, niin liittymän rakentamissuunnittelu vie vielä oman aikansa ja katsotaan koska sitten päästää itse liittymään rakentamaan. Nyt se ei enää siis ole luvista tai muustakaan kiinni, vaan pelkästään siitä, että rakentamaan ryhdytään.
Uudesta tiestä neuvottelimme siis sopimukset maanomistajien UPM:n ja Antti Peltovuoren säätiön kanssa ja näistäkin löytyi hyvä lopputulos. Rata tulee vastaamaan tien rakentamisesta ja myös risteysalueen rakentamisesta ja myös kaikesta ylläpidosta niin kauan kuin radalla ampumaratatoimintaa on. Uusi turvallisempi risteys ja uusi suorempi ja 12metriä leveä tieyhteys ei siis aiheuta kustannuksia ei valtiolle eikä myöskään Lopen kunnalle eikä maanomistajille.
Lopen kunnanhallitus hyväksyi myös yksimielisesti kokoukseen, että kalliomursketta voidaan käyttää alueen infran rakentamiseen. Lopen kuntahan omistaa siis radan maa-alueen ja on sen vuokrannut ratayhdistykselle 50 vuodeksi. Aiemmin ratayhdistys on saanut käyttöönsä alueen puuvarantoa ja nyt eteen tullutta kalliota. Kallio siis tuli hyödyntää alueella ja näin se saadaan hyvään hyötykäyttöön. Alleviivaan vielä, että tässä tiehankkeessa vetovastuussa olleena en itse osallistunut Lopen kunnanhallituksen päätöksentekoon tai kokoukseen.
Ja ei tässäkään vielä kaikki. Joulukuussa päätimme nostaa Lopen ampumaratayhdistyksen yhdeksi alkaneen vuoden päätuen saajaksi. Tässä päätöksenteossa oli siis mukana ja tein sen mielelläni. Tällä 300 000 euron erillisrahoituksella rakennetaan Lopelle moderni sporting-rata. Tämä on mielenkiintoinen lisä radalle, mihin myös ison kehittämishankkeen osana saamme nipun reserviläisammunnan toimintamonttuja.
Ja mikä tärkeintä alueen ympärille saadaan nyt uuden tien myötä ajallaan myös suunnitellut jopa 30 metriset äänivallit ja näin ammunnan äänet paremmin hallintaan ja pois häiritsemästä meitä lähialueilla asuvia ja eläviä.
Iso kiitos siis suuresta urakasta RTA Yhtiölle ja Jarmo Lindströmille ja radan Kari Kupariselle. Etenee.
Ja kuten joku aika sitten kirjoitin, niin urheiluampujien ja metsästäjien lisäksi myös osaavan reservi tarvitsee paikat missä harjoitella. Sillä vain harjoittelemalla oppii ja taidot säilyy ja kehittyy. Ja myös se maailman paras maanpuolustustahto.
Iso päivä ihmiskunnalle ja mukava Heinoselle.
Vai miten se menikään…
”Pieni askel ihmiselle, suuri harppaus ihmiskunnalle” totesi siis astronautti Neil Armstrong 20.7.1969, kun hän astui ensimmäisenä ihmisenä Kuun pinnalle.