”Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk’ ei aina esille loista.
Kas hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;
miss’ ihmiset tuntevat tuntehin,
siellä lähell’ on Jumalakin.
Oi, antaos, Herra sa auringon,
mulle armosi keltaiset kielet,
niin soittaisin laulua sovinnon,
ett´ yhtehen sais eri mielet.
Ei tuomitse se, joka ymmärtää.
Mut laulukin syömiä selittää
ja ihmiset toistansa lähemmä vie.
Sen kautta käy Jumalan tie.
Oi, onnellinen, joka herättää
niitä voimia hyviä voisi!
Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me kaikki yhtyä vois?
Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.
Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.
Täällä on toki tilaa kaikillen.
On ketoja auran kääntää,
on lehtoja laulella neitojen
ja saloja sulhojen vääntää.
Kas, lempi se maailman levittää.
Oi, ihmiset toistanne lempikää
ja kohti taivasta tavoittakaa!
Niin pieni, pieni on maa.
On monta uskoa päällä maan
ja toinen toista kiittää,
mut laulajalla yks usko on vaan
ja hälle se saapi riittää:
Min verran meissä on lempeä,
sen verran meissä on iäistä
ja sen verran meistä myös jälelle jää,
kun päättyvi päivä tää.
Kuka tietävi, mistä me tulemme
ja missä on matkamme määrä?
Hyvä että me sitäkin tutkimme.
Ei tutkimus ole väärä.
Mut yhden me tiedämme varmaan vaan:
Me olemme kerran nyt päällä maan
ja täällä meidän on eläminen,
miten taidamme parhaiten.
Me olemme kaikki nyt laivalla
ja kynnämme suurta merta.
Me synnytettiin vaivalla
ja vaivalla kuolemme kerta.
Mut se, mikä siinä on välillä,
se olkohon lämpöä, lempeä!
Kas, tuiskussa yhteen kun yhtyvi kaks,
käy kulkukin helpommaks.
Mut emmehän tuiskussa kuljekaan,
kun oikein me aattelemme.
Vaikk’ elämme kaikki me päällä maan,
niin maassa tok’ kiinni emme.
Tääll’ onhan niin paljon muutakin
kuin multaa, on kaunista, kultaakin,
kun oikein, oikein me etsimme vaan.
Niin kaunis, kaunis on maa.
Ken yhtä ihmistä rakastaa,
se kaikkia rakastaapi.
Ken kerran voi itsensä unhoittaa,
se unten onnen saapi.
Ken kerran itse on onnellinen,
se tahtois onnehen jokaisen
ja antaa ja antaa ja antaa vaan
oman onnensa aarteistaan.”
Vuonna 1898 ilmestynyt Eino Leinon Hymyilevä Apollo on ollut tällä viikolla mieleni päällä. Torstaina osallistui yhdenvertaisuustapahtumaan ja viikonloppuna vierailin vanhoillislestadiolaisten Suviseuroissa. Vaikuttavia tilaisuuksia ja tapahtumia molemmat.
Hymyilevä Apollo oli Eino Leinon kolmiosaisen runokokoelman Hymnin viimeinen osa, minkä kirjailija julkaisi teoksessaan Saha ja yksi laulua samana vuonna 1898. Runossaan Eino Leino puhuu rakkaudesta ja keskinäisestä ymmärryksestä. Hän myös kannustaa yksimielisyyteen eripuran sijaan: ”Kas, tuiskussa yhteen kun yhtyvi kaks, käy kulkukin helpommaks.”
”Oi onnellinen, joka herättää, niitä voimia hyviä voisi! Oi ihmiset toistanne ymmärtäkää, niin ette niin kovia oisi! Miks emme me kaikki yhtyä vois? Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois. Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa! Niin suuri, suuri on maa.”
Luin tämän runon jälleen kerran, kun tulin yhdenvertaisuustorilta mökille torstaina ja luin uudestaan, kun tulin Lopen Räyskälän Suviseurojen avajaisista mökille. Luin sen tänään aamullakin vielä uudelleen. Ja toivon, että sinäkin luet.
”Oi, ihmiset, toistanne suvaitkaa!”
Aamulla aikamoinen ukonilma herätti täällä Pekkalassa kesäpäivään. Nyt järven yllä jo aurinkoa ja aallot kimaltelevat. Kauniilta näyttää myrskyn jälkeen.
Eilen illalla kävimme vielä ystäväperheen kanssa Suviseuroissa. Tällä kertaa ihan katsomassa millainen tapahtuman lauantai-ilta oli ja olihan se vaikuttava. Väkeä varmaan jo lähelle se satatuhatta Lopen Räyskälän lentokentällä ja kun aamuisista myrskyistä tuli kenttäkuulutuksen varoituskuulutus, niin merkkiäänen soidessa kenttä hiljeni kuin linnut auringonpimennyksen aikaan. Satatuhatta ihmistä oli hiljaa ja kuunteli ohjeet yöksi ja aamuksi. Vaikuttavaa.
Monia kohtaamisia ja monia keskusteluja ja vaikka kaikesta ei samaa mieltä olisikaan, niin täytyy sanoa, että hienosti yhden maamme suurimmista kesätapahtumista tämä porukka järjestää.
….
Simon Sauhut parin vuoden tauon jälkeen palasi perinteikkään uudistuneena
Eilenkin aamusta taivas antoi vettä, mutta onneksi jo puolenpäivän aikaan helpotti. Toki se pellot aika pehmeiksi sai ja Mustajoella Lehtosten vanhojen koneiden tapahtumassa olikin sellainen ns. kumppari- ja kurakeli. Väkeä kuitenkin hyvin liikkeellä, kun tilan seuraavasukupolvi Marja ja Marko Lehtosen ja jo myös lapsiensa johdolla toivat konepäivät takaisin kesäämme. Toki paikalla oli itse traktorimestari Simo puolisonsa Riitankin kanssa ja isossa roolissa olivatkin.
Parin vuoden tauon jälkeen tapahtuma palasi nyt hieman uudistuneena, mutta perinteitä kunnioittaen Simon Sauhut -nimellä ja nähtävää ja koettavaa tapahtumapellolla ja pihapiirissä riittikin. Vanhat traktorit pörisivät ja sauhua nousi yhdestä jos toisestakin vanhasta koneesta. Paikalla Simon yhden maamme suurimman traktorikokoelman lisäksi myös paljon vanhoja autoja ja mopedeja ja myös totta kai kaiken maailman vanhaa tavaraa niin Lehtosen museon puolella kuin pelloillakin. Pärehöylä ja kivimurskain lauloivat maamoottoreiden voimalla ja olihan paikalla myös esittelyssä ihan tämänkin päivän kalustoa.
Iso kiitos siis Lehtosille nyt jo kolmessa polvessa ja tänään ehditte vielä hyvin Mustajoelle mennyttä elämää ihmettelemään.
Osoite: Mustajoentie 314, Läyliäinen
Hyvää Pekan päivää Pekkalasta!
….
Yhdysvaltain ylivallan täytyy huolestuttaa niin Kremlissä, Teheranissa, Pjongjangista kuin Pekingissäkin
Yhdysvallat teki viikko sitten massiivisen iskun Iranin ydinlaitoksiin. Pienelle huomiolle on jäänyt se, että iskuilla Iraniin tuhottiin myös maan tuotantokykyä aseistaa myös Venäjää hyökkäyssodassaan Ukrainaa vastaan. Venäjähän käyttää Ukrainan siviilien pommittamiseen ja iskuihin sairaaloihin ja kouluihin ja muihin juurikin iranilaisin Shahed-136-droonein. Iran ei iskua onnistunut torjumaan. Iskut olivat siis nöyryytys myös Venäjälle ja venäläiselle sotateollisuudelle. Venäjähän toimitti viime vuonna Iranille uusinta uuttaan S-400 -ilmatorjuntajärjestelmiä. Lisäksi maalla on jo ollut pidempään käytössä vanhempia venäläisiä S-300-ilmatorjuntajärjestelmiä. Venäläisjärjestelmät eivät kyenneet Yhdysvaltain eikä Israelinkaan iskuja estämään.
Tilanne huolettaa varmasti ei vain Iranissa vaan myös Venäjällä ja Kremlissäkin. Venäjän oma pitkän kantaman ilmapuolustuskyky nimittäin rakentuu juurikin näiden samojen järjestelmien varaan. Venäjällä toki käytössään myös järjestelmien moderneimpia versioita eli S-500 -järjestelmiä. Mutta Kremlissä varmasti nyt mietitään sitäkin, että olisikohan USA senkin ohittanut ja he tietävät, että olisi. S-400-järjestelmän kun piti jo olla se kyvykkyys millä Venäjä pystyisi pysäyttämään myös Yhdysvaltain B-2 -strategiset häivepommittajat. Läpi tulivat.
Julkisuudessa on kerrottu, että Iranin ilmapuolustus ei itseasiassa olisi pystynyt tuhoamaan yhtäkään Israelin hävittäjää. National Security Journal kysyykin uutisessaan, että ”Iranin S-400: Mitä tapahtui B-2-pommikoneita vastaan rakennetuille ilmapuolustukselle?”. Artikkelissa todettiin, että venäläiset S-400 ”patteristot olivat silmiinpistävän tehottomia Israelin viimeaikaisen massiivisen ilmaiskun aikana”. Lopputulos onkin Kremlissä varmasti huolta herättävä: ”Venäjän ilmapuolustuksessa ei ole enää luotettavuutta”. Yksi johtavista Venäjän puolustusalan uutissivustoista raportoi , että Venäjän armeijan johtajat ”kyseenalaistavat nyt avoimesti omien järjestelmiensä luotettavuuden” heidän Iranin konfliktissa osoittamansa surkean suorituskyvyn vuoksi.
National Security Journalin mukaan tilanne onkin ollut jopa nöyryyttävä Venäjälle, joka on väittänyt olevansa vuosikymmeniä ilmatorjuntataistelun maailmanmestari. ”Riippumattoman seurantaryhmä Oryxin mukaan Venäjä on menettänyt ainakin 335 ilmapuolustusjärjestelmää sen jälkeen, kun sen täysimittainen hyökkäys Ukrainaan alkoi helmikuussa 2022. Näihin menetyksiin kuuluu 18 S-400-laukaisinta, yksi S-350, yli 30 Pantsir-S1-yksikköä ja lähes 60 Tor-järjestelmää”, kirjoittaa NSJ.
Ukrainan tapahtumat ja nyt myös siis Iranin tapahtumat ovat paljastaneet S-400:n kaltaisten järjestelmien toimimattomuuden länsimaisten lentokoneiden ja ohjusten pelotteessa.
Kremlissä ja Putinin piilo- tai lomapaikoissa varmasti myös pohditaan nyt sitä, että voisiko nämä ”maailmanmestari” järjestelmät murtaa myös ukrainalaiset koko ajan kehittyvin droonein?
Eikä näytä apua olevan oikein Pohjois-Koreankaan järjestelmistä? Maan laivat uppoavat Vasa laivan tapaan merelle laskun yhteydessä ja nyt ukrainalaisjoukot näyttävät tuhonneen Donetskin alueella Novopavlivkan lähellä pohjoiskorealaisen M-1991-raketinheitinjärjestelmän.
Slava Ukraini!