USA petti Ukrainan?
Näin on moni ajatellut ja monessa mediassakin lukenut. Näin se varmasti monessa mielessä onkin. Vanhan 90-luvun alun turvatakuut petti ensin Venäjä hyökkäämällä maahan ja nyt näyttää 
siltä, että ei koskemattomuutta ja maan rajoja halua kunnioittaa enää edes Yhdysvallat. Ja tällä kertaa näyttää siltä, että kyse ei enää olisikaan vain presidentti Donald Trumpin retoriikasta vaan myös aidosta toiminnasta.
Joka tapauksessa poikkeuksellinen turvallisuuspoliittinen kuohunta on värittänyt nyt Münchenin turvallisuuskonferenssia. On ilmiselvää, että Yhdysvallat on repinyt itsensä Euroopan välille nopeasti railon. Millaiseksi railo repeää sen lähiajat näyttävät? Joka tapauksessa kyse on historiallisesta rikosta liittolaisten välillä.
Ja nyt kyse ei ole enää vain Trumpista, vaan myös hänen uudesta varapresidentistä J. D. Vancesta ja laajemminkin Yhdysvaltain uudesta hallinnosta.
Näyttää selvältä, että luottamus Yhdysvaltoihin järkkyy tämän kaiken myötä. Itse kuitenkin toivon, että pitkä historiamme yhdessä kuitenkin voittaa. On selvää, että Yhdysvalloissa tulee myös aika Trumpin jälkeenkin, mutta toki sekin mietityttää, että onko se samanlaista kuin nyt Trumpin aloittama tapa toimia ja politiikka, vai onko se paluuta sitten perinteiseen luottamuksen liittolaisuuteen. Helpolla näissä vain käy niin, että kun paperin kerran rutistaa, niin sitä on kovin vaikea saada uudelleen enää sileäksi.
Minusta tuntuu siltä, että ei Yhdysvallatkaan nyt oikein tiedä mitä tehdä ja mitä se tekee? On hämmentävää miten hiljaa maan demokraattisiipi on? Pakka näyttää olevan rapakon takana pahan kerran sekaisin monessa mielessä. Viestit ovat sekaisia ja ristiriitaisia osittain ehkä tarkoituksellakin. Vaikka se osaltaan voi tarkoittaa myös sitä, että pahin ei toteutuisikaan, niin epäluottamusta sekin herättää.
Minusta tilanne kuitenkin nyt alleviivaa sitä, että Euroopan on otettava isonveljen tai ainakin oma paikkansa. Eurooppa ja EU ei saa tyytyä siihen, että seuraamme vierestä mitä Yhdysvallat tekee. Jos emme voi Yhdysvaltoihin aiemmalla tavalla luottaa eikä myöskään Ukraina ja muut liittolaiset, niin silloin pitää tehdä enemmän itse. Toivon, että tämä tilanne nyt herättää Naton Euroopan maat toimimaan enemmän yhdessä ja myös jokaisen yksin. Jokaisen Euroopan maan tulee nostaa puolustusbudjettiaan ja kantaa ensi sijaisesti vastuu omasta puolustuksesta ja yhdessä Euroopan puolustuksesta. Jos tämä tilanne lopulta johtaa johonkin vieläkin arvaamattomampaan, niin silloin meillä on olemassa perusta sille ei vain eurooppalaisemmalle, vaan eurooppalaiselle, Natolle.
Ja samaan aikaan meidän tulee ottaa isompi rooli myös Ukrainasta. Eurooppa ei saa katsoa vierestä, että Ukrainan tilanne etenisi Yhdysvaltain ja Venäjän neuvotteluin. Ne neuvottelut ovat tässä tilanteessa itseasiassa vastenmielisiä. Jos Yhdysvallat hylkää Ukrainan, niin silloin koko roolin pitää ottaa Euroopan. Ja tämä tarkoittaa silloin Ukrainan sotilaallisen tuen jatkamista, niin että maa saa itse tehdä ratkaisunsa rauhasta ja tulevaisuudestaan ilman pakkoa ja painetta. Ja tämä tarkoittaa sitä, että jos Yhdysvallat estää Ukrainan liittymisen Natoon myös tulevaisuudessa, niin puolustuskumppanuus tulee rakentaa toisella tavalla Euroopan, EU:n ja Ukrainan välille.
Ja Euroopassa pitää muistaa, että jos Yhdysvallat nyt kuittaa, että on oikein ja hyväksyttävää, että Venäjä valloitti ensin Krimin ja sitten itäisen Ukrainan ja, että se saa nämä myös pitää, niin silloin se voi yhtälailla olla Yhdysvaltain mielestä oikein myös Suwalkin käytävän kohdalla, Baltian maissa laajemminkin, Puolassa, Itämeren saarilla ja myös Ahvenanmaalla ja Suomenkin itärajalla?
Tilanne on huolestuttava. Ajattelen hyvin samalla tavalla kuin Saksan liittopresidentti Frank-Walter Steinmeier, joka kommentoi Yhdysvaltain uuden hallinnon Euroopasta poikkeavaa maailmankatsomusta ja totesi, että USA:n uuden hallinnon näkemykset eivät kunnioita vakiintuneita sääntöjä, kumppanuutta ja luottamusta. Se on kovasti sanottu ja raamittaa nyt tämän tilanteen ja huolen.
61. kerran järjestettävä Münchenin turvallisuuskonferenssi oli isojen kysymysten äärellä. Maanantaina oli koolla jo lisää Euroopan maita Ranskan kutsumana ja nyt lisää. Olen varma, että Eurooppa on ystävänä ja kumppani se johon voi luottaa.
Slava Ukraini!
….
Kello 22.14 ja näyttää USA:n pakka menevän yhä vain sekaisemmaksi. Näyttää siltä, että Trump pelaa nyt Putinille täyskättä. Kolme korttia on jo ainakin Putinin haluamassa asennossa. Mutta palataan tähän.
Tänään siis aamusta varhain ensin puolustusteollisuutta Sakon ja Patrian johdolla hallinto- ja turvallisuusjaostossamme ja sitten puolustusvoimain komentaja, kenraali Janne Jaakkola monttukuulemisessa puolustusvaliokunnan kokouksessa. Päivällä vielä vähän yritysasioita kotikunnasta ja täysistunnossa isona asiana tuore kulttuuripoliittinen selonteko tuoreen ministeri Mari-Leena Talvitien (kok) johdolla. Itse nostin keskustelussa esille kulttuurin tärkeyden, voiman ja myös moninaisuuden.
Illalla vielä sitten junalla Päijät-Hämeeseen ja Lahdessa tapaaminen Liikunnan Ammattilaiset ry:n väen kanssa ennen illan Pelicans – Ilves -peliä. Ja Pelsuille hieno taisteluvoitto sarjakärjestä. Ja hienoa, että myös Kerho tänään jälleen voittojen makuun.