»God, grant me the serenity to accept the things I cannot change, courage to change the things I can, and wisdom to know the difference.”
Tyyneysrukouksena tunnettu ja usein yhdysvaltalaisteologi Reinhold Niebuhrin nimiin laitettu pyyntö tai ajatelma on ollut viime päivinä ja oikeastaan viikkoina ehkä jopa vuosina hyvinkin usein mielessä.
”Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.»
Tämä pyyntö toki sopii usein omaankin elämää. Arkeen ja kotiinkin. Oikeastaan aika moneenkin minunkin elämässä. Varmaan sinunkin?
Mutta nyt oikeastaan olen tätä pohtinut myös työni näkökulmasta ja vähän laajemminkin. Ajatushan on samaa sukua presidentti J.K. Paasikiven toteamuksen, että ”kaiken viisauden alku on tosiasiain tunnustaminen” kanssa. Paasikivi itseasiassa oli pääministerinä, kun hän tämän vuonna 1944 itsenäisyyspäivänä totesi. Ajatuksen taustalla on uskottu olleen J. V. Snellmanin kirjoitukset maamme idänpolitiikasta. Snellman taasen taisi lainata ajatuksen brittiajattelija Thomas Carlyleniltä. Yhtä kaikki ajatus on tärkein ja sen mukaan toimiminen.
On siis hyvä tehdä se mitä itse voi tehdä. Tästä on ollut kyse Suomessa maanpuolustuksessa ja turvallisuudessa pitkään. Olemme tässäkin olleet snellmanilaisia;
”Viime kädessä jokainen ajattelee lopulta itseään, turvaa oman.”
Olemme huolehtineet omasta uskottavasta puolustuksesta ja tehneet kaiken sen mitä turvallisuuden eteen on pitänyt tehdä. Joskus oikeat ratkaisut ovat olleet pidemmän tien takana ja joskus ne ovat vaatineet kohtuuttomuuksiakin. Mutta näin meillä kävi Natonkin kanssa. Naapuria emme voineet valita, mutta ystävämme voimme. Ja nyt näyttää käyvän samoin jalkaväkimiinojenkin kanssa.
Kyllä, olen itsekin todennut monet kerrat Natonkin suhteen, että ”Ei koskaan enää yksin”, mutta jatkanut perään usein tuon snellmanilaisuuden opin.
Nyt teemme niitä ratkaisuja joita voimme itse tehdä. Venäjä tulee olemaan naapurimme tulevaisuudessakin. Ja Venäjä ei tule muuttumaan. Ja meidän tulee varmistaa, että itärajamme on siinä missä se on. Siksi me hankimme nyt puolustusvoimiimme uudet hävittäjät, uudet laivat ja pian myös alamme päivittää, kehittää ja panostaa maavoimiin. Maavoimien kokonaisuus tullee muuten olemaan kokoluokaltaan samaa luokkaa kuin koko HX- eli nykyinen F35-hanke. Mutta tämän voimme itse tehdä ja se tehdään.
Emme voi muuttaa Venäjää ja ei se muutenkaan tule muuttumaan. Joudumme tässä rettelöivän ja epävakaan naapurin kanssa asumaan jatkossakin.
Sama koskee esimerkiksi maamme taloutta. Suhdanteet ovat huonot. Saksan talous sakkaa ja se säteilee meille vahvasti. Yhdysvaltojen tulevaisuus, presidentiksi palaavan Donald Trumpin johdolla, on epävarma. Millaista kauppapolitiikkaa maa alkaa tehdä? Millaisia tulleja tulee jne? Ja totta, myös tuonne ulko- ja turvallisuuspolitiikankin ja konkreettisesti Natonkin päälle tilanne kokoaa ainakin kumpupilviä. Mutta jälleen tämä laittaa meidät tekemään sen mihin voimme itse vaikuttaa. Meidän tulee laittaa oman maan talous kuntoon, huolehtia ja parantaa kasvun edellytyksiä omin toimin ja varmistaa, että kaikki on kunnossa, kun joskus ne asiat joihin emme itse voi vaikuttaa kääntyvät myötäisemmiksi.
Ja sama koskee Ukrainaa ja Ukrainan auttamista. Emme tiedä mitä Yhdysvallat tulee Trumpin johdolla tekemään. Toivoa voimme ja vedotakin, että maa jatkaisi Ukrainan tukemista ja auttamista. Varmuutta tästä ei kuitenkaan ole. Ja tämäkin on hyvä tunnistaa ja tunnustaa ja tehdä jälleen se mihin voimme itse vaikuttaa. Eli auttaa Eurooppana ja yksittäisenä maanakin Ukrainaa enemmän. Tässä koko Euroopan tulee toimia ja tässä me voimme Suomena olla myös esimerkkinä tehden sen mitä itse päättää voimme.
Kyllä meillä viisautta on ollut ja on nytkin erotta mahdolliset ja mahdottomat toisistaan. Nyt kysytään sitä rohkeutta. Päättäväisyydeksikin sitä voisi kutsua.