Maahamme rakentuu nyt vauhdilla lisää skeittiparkkeja, skeittareita on ennätyksellisen paljon ja laji kiinnostaa myös tyttöjä.
Tänään Lopella avattiin ensimmäinen skeittiparkkimme. Aikanaan Lopella tehtii talkoilla ja kunnankin toimesta muutamia filmivaneerisia ramppeja ja muita, mutta nyt saatiin ensimmäinen oikea betoninen skeittiparkki. Muistan kuinka skeittaus teki ensimmäistä tulemistaan omassa lapsuudessani ja nuoruudessani. Mäkelän Teijo kumppaneineen ideoi ja keräsi myöhemmin jopa sponsorit Launosten skeittiparkille, mutta silloin kunta ei antanut edes lupaa tehdä parkkia. Pelättiin kuulemma melua ja häiriötä. Sellaisia, kun me nuoret vuorotellen olemme.
No, nyt viime vuonna skeittiparkkihanke sai sitten vauhtia, kun Läyliäisistä valtuustossamme toimiva Kaisa Ketonen (sit.) otti aiheen esille. Muut Läykän alueen valtuutetut innostuivat hankkeesta ja niin minäkin ja lopulta skeittiparkille varattiin 200 000 euroa kuntamme investointiosuuteen. Liikuntapalvelut haki hankkeelle valtion liikuntapaikkarakentamisen tukea ja kun tuki saatiin, niin kuokka lyötiin samantien kesällä maahan. Läykän Skeittiparkki rakentui aikataulussa ja pysyi budjetissa ja nyt syksyllä paikka saatiin käyttöön. Suosio on ollut mykistävä. Lapsia, nuoria ja myös aikuisia on skeittaamassa iltaisin ja koululaisia aamuisin ja liikettä riittä. Voi hyvin sanoa, että 10+ investointi ja panostus.
Tänään Kaisa Ketonen avasi Läykän Skeittiparkin kivalla ja kannustavalla avajaispuheella ja esiintymässä kuultiin loppilaislähtöistä räppäriä Phondo Wälläriä ja mukana nähtiin myös skeittaaja Janne Saarinen kaverinsa Eeron kanssa HELride collectivesta. Kiva ja onnistunut avajaistapahtuma, vaikka hieman tänne loppusyksyyn valuikin.
Meillä on kunnassa käsittelyssä myös nuorisovaltuuston aloite toisesta skeittiparkista koulukeskuksen yhteyteen, mutta nyt taloustilanne näyttää siltä, että hanke ei ensi vuonna ainakaan toteutukseen pääse, mutta katsotaan tulevina vuosina. Tällaisille paikoille on tilausta ja käyttöä ja mikä tärkeintä, näihin pääsee ilman maksuja, ilman varattuja vuoroja jne.
Skeittiparkit ovatkin nyt erittäin suosittuja nuorison keskuudessa ympäri Suomen. Omankin perheen kesälomaretkillä Nousiaisten perheen kanssa on parkit olleet aina pysähdyspaikkoja ja taukopaikkoja. Ja muuten löytyvät pääasiassa erittäin hyvin myös netistä ja monilla parketilla on riittänyt kävijöitä ruuhkaksi asti.
Lajin suosiohan on kasvanut viime vuosina hurjasti. 1980-luvun jälkeen laji ehkä hieman hiipui tai jäi marginaaliin ja vaikka lajia on harrastettu vuosikymmenten ajan, niin nyt vasta 2000-luvulla sen suosio lähti reippaaseen nousuun. Ja lopulta lajille saatu olympiastatus nosti skeittauksen harrastajamäärät ennätyslukemiin. Suomen rullalautaliiton arvioiden mukaan aktiivisten skeittaajien määrä on nyt noin 50 000 ja suosio näyttää kasvavan koko ajan. Ja kasvua ruokiin nimenomaan nyt nämä uudet skeittiparkit. Fakta on nimittäin se, että hyvät olosuhteet lisäävät harrastajamäärää ja saavat myös uusia lajien pariin. Näin se tapahtuu kaikkien lajien suhteen. Uskallan melkein sanoa, että loppilaisesta Eetu Kallioisesta ei olisi hioutunut maailman parasta skeet-ampujaa ilman aktiivisia ja lapsensa ja nuorensa harrastamiseen panostavaa perhettä, mutta ei myöskään Lopen Ampumaurheilukeskusta, mikä mahdollista harrastamisen lähellä ja helposti. Uskallan sanoa samaa loppilaisen salibandymestari Ville Lastikankin kohdalta. Vaikka meillä ei nyt käyttöönotettua Villen mukaan nimettyä suurta urheiluhallia silloin ollutkaan, niin oli kuitenkin Elmola ja ennen muuta lajiin panostanut seura ja valmentajat Salon Artsin ja kumppaneiden johdolla. Lahjakkuudet löytyivät ja saivat kehittyä. Uskallan siis väittää, että uusien mestareiden syntyminen, löytyminen ja hioutuminen on isolta osin kiinni olosuhteista. Ja uskallan sanoa, että tästä esimerkki toiseen suuntaan on romahtanut mäkihyppymenestyksemme. Katsokaapa mitä on tapahtunut viime vuosikymmeninä maamme pienemmälle hyppyrimäkitarjonnalle. Niinpä.
Mutta nyt näiden skeittiparkkien kävijämääristä näkee, että suosio on pysynyt korkealla ja kasvaa edelleen. Skeittiparkit ovat kaikille avoimia liikuntapaikkoja, johon kuka tahansa saa mennä harjoittelemaan. Parkit ovat erinomainen esimerkki ns. Matalankynnyksen harrastuspaikoista ja lähiliikuntapaikoista. Ja sama skeittiparkki palvelee niin skeittausta kuin myös skuuttausta (temppupotkulautailu) ja myös BMX-pyöräilyä, ja näiden kaikkien suosio on lisääntynyt erityisesti lasten ja nuorten keskuudessa. Ja skeittiparkit keräävät koko ajan enemmän myös aikuisia ja lasten vanhempiakin liikkumaan. Monet heistä niitä 80-90-luvun skeittareita. Nyt hyvät olosuhteet innostavat liikkumaan yhdessä omien lasten ja nuorten kanssa. Lisääntyneen harrastajajoukon myötä skeittiparkkeja ja myös erilaisia pumptrack-ratoja tai näiden yhdistelmiä rakennetaan nyt kiihtyvällä tahdilla lisää ympäri Suomea. Lupaan näitä edistää myös Valtion Liikuntaneuvoston puheenjohtajanakin, kuten muitakin lähiliikunta- ja matalankynnyksen liikuntapaikkojen rakentamista.
Lähivirkistysalueiden merkitys on kasvanut kasvanut vuosi vuodelta ja yksi buusteri tässä oli pandemian aika, kun sisätilat olivat isolta osin säpissä. Samassa nosteessa monet uudet trendilajit skeittauksen rinnalla ovat nousseet merkittäviksi aktiviteettilajeiksi. Yksi tällainen laji on frisbeegolf. Meille Lopellekin rakennettiin nyt toinen frisbeegolf-rata ja se tehtiin toiseen taajamaamme Launosiin. Ja olemme rakentaneet lisää myös ulkokuntosaleja, kuntopisteitä, panostaneet retkeilyreitteihin ja mm maastopyöräilyyn. Ja paljon on laitettu panoksia myös leikkipaikkoihin. Kaikissa näissä yhdistävänä tekijänä maksuttomuus ja matalan kynnyksen -periaate.
Viime vuonna Luonnonvarakeskus ja Tilastokeskus julkistikin ulkoilututkimuksensa mikä kertoi, että Ulkona liikkuminen on säilynyt tärkeänä osana suomalaista elämäntapaa. Monilta osin ulkoilu on jopa lisääntynyt merkittävästi.
Kannustan siis kaikkia kuntia ja muitakin panostamaan lisää lähiliikuntapaikkoihin. Ne ovat isoja uima- ja jäähalleja edullisempia toteuttaa ja saavat liikkeelle paljon myös heitä, joita emme muuten liikkeelle saa. Lähiliikuntapaikat ovatkin parhaimmillaan monikäyttöisiä, luovasti toteutettuja ja ihmisten lähiympäristöön sopeutuvia alueita, joissa voi käydä liikkumassa pääasiassa vapaasti, ilman varauksia tai muita rajoituksia.
Hei, älä sniikkaa!
Huusi yksi poika tänään Läykässa. Skeittiparkilla ei nimittäin etuilla. Jokainen menee vuorollaan obstaakkeleille ja ländää sitten tavallaan.
Nuoret on nuoria. Jokainen vuorollaan.
…
Tänään eduskunnassa päivällä useampikin tapaaminen ja palaveri kokousten välissä. Ja erittäin mukava tapaaminen Hämeenlinnan kansallisten senioreiden kanssa. Nämä vierasryhmät vaan ovat niin tämän työn yksi sokeri. Nyt kello jo paljon ja huomista kohden.