15 vuotta sitten luonnonvoimat pysäyttivät maailman ja näyttivät voimansa – Tapaninpäivä 2004 ei unohdu

Blogi, torstaina 26.12.2019

Muistan ensimmäiset uutiset Aasian tsunamista vuodelta 2004. Jos kaikki tapahtuisi tänään tilanne olisi varmasti erilainen. Vain viisitoista vuotta sitten ei tiedonkulku ollut vielä tällä tasolla kuin tänään ja toki myös tuhonlaajuus esti oikean tiedon kulkemista. Hiljaisuus ei tarkoittanutkaan, että kaikki on hyvin vaan, että luonnon aiheuttama tuho oli täydellistä.

Tsunami oli laajuudessaan ja tuhoisaan valtaisa. Tuhon ymmärrystä jotenkin laajensi vielä se, että se iski isolla voimalla myös monien eurooppalaisten mm. suomalaisten joulunvieton kohteisiin. Sodan jälkeen suurin määrä suomalaisiakin kuoli tänä tuhoisana aamuna. Tämä toi tsunamin tuhon vielä enemmän iholle. Moni suomalainen menetti vähintään tuttuja tai tutun tuttuja. Ja muusikko Aki Sirkesalon ja hänen perheensä kuolema toi tuhon voiman jokaisen suomalaisen kotiin. Itsekin olin ja olen tänäänkin suuri Akin ja hänen musiikkinsa fani ja ainutlaatuinen musiikki ja ääni soi meillä edelleen usein. Myös lapsemme ristiäisissä Akin musiikki oli läsnä.

9,15 magnitudin vuoden 2004 Tapaninpäivän maanjäristys ja sitä seurannut tsunami oli yksi historian pahimpia luonnonkatastrofeja. Ainakin 226 000 ihmistä kuoli. Viimeisen sadan vuoden aikana maailmaa on kohdannut muutaman kerran vähintään yhtä tuhoisa tai jopa tuhoisampikin luonnonkatastrofi.

Tiedot niiden tuhoista ei ole näinkään tarkkoja kuin Tapaninpäivältä 2004. Vuonna 1931 Keski-Kiinan tulvien arvioidaan vieneen mukanaan ainakin 850 000 ihmistä, mutta arviot kertovat jopa 4 miljoonasta uhrista. Kiinan vuoden 1976 Tangshanin maanjäristys tappoi 242 000–655 000 ihmistä. Ja muutamaa vuotta aiemmin 1979 Bhola hirmumyrsky nykyisessä Bangladeshissa 500 000.

Tapaninpäivän tsunamin jälkeen vajaa 10 vuotta sitten vuonna 2010 Haitissa tapahtui myös valtaisa maanjäristys. Toki sen muistamme, mutta ei se vastaavia uutisia enää Suomessa jälkikäteen saa aikaan vaikka senkin tuho oli tyrmistyttävä. Maanjäristys ja tsunami veivät silloin vuonna 2010 ainakin 160 000 ihmisen hengen. On arvioitu, että kuolleita olisi jopa 316 000. Mutta tapahtuma ei iskenyt samalla tavalla länsimaiden ihmisiin eikä näin ollen ”koskettanut” samalla tavalla meitä. Ihmisten henget tuntuvat edelleen olevan kovin eriarvoisia myös meidän mielissämme. Varmasti inhimillistä sekin.

Vaikka Tapaninpäivän tsunamin 226 000 kuolleesta valtaosa olikin mm. Indonesiassa (170 000) sekä Sri Lankamaa ja Intiassa. Thaimaassa kuoli noin 5 395 ihmistä ja heistä noin 2 000 oli ulkomaisia turisteja. Suomalaisia tsunamissa kuoli 179. Eniten turisteja kuoli Ruotsista, 543, ja Saksasta, 539. Kuitenkin kokonaismäärästä siis pieni osa. Mutta ne tulivat lähelle.

Näiden jälkeen on myös tapahtunut vakavia tuhoja ja varmasti tapahtuu jatkossakin. Luonnonvoimat ovat aina ihmistä suurempia. Ja vaikka erityisesti Tapaninpäivän 2004 jälkeen on ilmoitusjärjestelmiä ja muita kehitetty on nekin vain ihmisten tekemiä ja vain osaa alueista ”suojaavia”.

Luontoa pitää kunnioittaa ja sen voimat ymmärtää. Ja varautua siis aina myös pahimpaan.

Rauhaisa ollut tämä Tapaninpäivä. Vähän lunta ja sauna taas lämpiämässä ja paljukin. Elämä siis jatkuu ja niinhän se aina on jatkuttava isojen tai valtavienkin tapahtumien jälkeen.

 

 

Kommentit