Sisällissodasta on kulunut tänä vuonna meillä 100 vuotta. Se ei ole kovinkaan pitkä aika, kun mietimme tarkemmin. Toisaalta ainakin itse haluan uskoa, että siitä on niin pitkä aika ja olemme edenneet niin paljon kaikessa, että sellaiset tapahtumat eivät enää olisi mahdollisia.
Talvi- ja kevät 1918 repi juuri itsenäistynyttä kotimaatamme pahalla tavalla kahtia. Osalla oli selkeä tavoite ja päämäärä. Osalla ei ollut. Ja myös tavoitteet ja päämäärätkin vaihtelivat jopa samalla puolella toimineiden keskuudessa. Kaikille ei näyttänyt olleen lainkaan selvää edes se mitä tapahtui ja miksi ja miksi hän juuri tuolle puolelle oli joutunut. Voidaan siis hyvin puhua veljessodastakin sillä jotkut perheet hajosivat kahtiakin punaisten ja valkoisten kesken.
Osalle sota oli kapina ja osalle vapaussota. Ja tavalla tai toisella molempien tavoitteet toteutuivat lopulta. Mutta tämän edessä vaadittiin tuhansia kuolleita oman maan kansalaisia. Ei pystytty yhdessä sopimaan ja kiistoja ratkomaan.
Lopen Surmista tulee kuluneeksi tänään tasan 100 vuotta – Kotikunta menetti yhtenä päivänä mm. kirkkoherran, kuntakokouksen esimiehen, Kunnantalolla elintarvikekautakunnan sihteerin ja kauppiaan. Ja samana päivänä hieman myöhemmin ammutuksi tuli vielä pakoon lähtenyt nimismies. Lentävä osasto levitti kauhua ja aiheutti vihaa kummankin osapuolen keskuudessa. Tämän myötä tilanne kotipitäjässä onneksi rauhoittuikin.
Taisteluita Lopella ei koko sisällissodan aikana punaisten ja valkoisten kesken käyty lukuunottamatta Vojakkalan Tervalammin sodan loppuvaiheessa käytyä taistelua. Toukokuun alun tapahtumista meitä muistuttaa Tervalammilla työväenyhdistyksen pystyttämä muistomerkki. Taistelussa henkensä menetti monet punaiset.
Tapahtumia Lopella seurasi keväällä myös tuomiot joiden puolueettomuudesta ja oikeudenmukaisuudesta on esitetty erilaisia arvioita. Ensimmäinen seitsemän miehen teloitus tapahtui Sänkimäellä 4.5.1918. Eri lähteiden mukaan vankileireillä kuoli 64 loppilaista ja 52 ammuttiin. Sotasurmaprojektin loppuraporttiin mukaan loppilaisia kuoli yhteensä 143 ja toisen mukaan 141. Joka tapauksessa paljon. Tosiasia on varmasti kuitenkin se, että sisällissodat ovat tällaisessa mielessä aina julmimpia.
Tänään kävimme laskemassa kukat ja sytyttämässä kynttilät helmikuun 4. päivän uhrien muistolle. Kiersimme myös tuon helmikuun päivän tapahtumapaikat. Keväällä toivottavasti Lopella järjestetään myös jotain yhteistä 100 vuoden takaisten tapahtumien muistamiseksi ja kaikkien uhrien kunnioittamiseksi hengessä ”ei koskaan enää”. Itse toivoisin tällaista muistohetkeä.
Tämän vanhan nykyisin Pekkalassa sijaitsevan aitan seinässä on myös muisto 1918 tapahtumista. Kalle Mäkelän haulikko laukesi aitan seinään aiemmalla paikalla Tätilän rinteessä nykyisen Pilpalantien varressa. Tuo jälki muistuttaa minua joka kesä vuoden 1918 järjettömistä tapahtumista. Se jälki ei poistu eikä unohdu. Lisäksi minulla on tallessa yhden loppilaisen punaisen sotavankina olleen lusikka. Lusikassa näkyy hampaan jäljet ja nälän ja tuskan arvet. Myös vanha valokuvakehys on tehty vankilassa ja siinä lukee ”Muisto 1918”. Nämä pienet esineet kertovat toisen puolen kokemasta.
Vuosi 1918 muistetaan siis Suomessa ja viisikymmentä vuotta myöhempi 1968 myös maailmalla. Silloin Prahan kevät, Mexicon olympialaiset, Vietnamin sota ja joukkomurhat jättivät jäljen ja avasivat teitä vaikka monet vielä silloin väkivalloin suljettiinkin. Maailma on muuttunut vaikeiden tapahtumien kautta.
Sata vuotta julmien tapahtumien jälkeen aamu valkeni Lopella pakkaspäivänä ja kauniin aurinkoisena. Tänään olemme ulkoilleet ystäväperheen kanssa Melkuttimella. Kaunis päivä ja huomenna sitten eduskuntaan ja uuden puhemiehen valinta.
Tässä vielä vanha tekemäni haastattelu tasan 100 vuoden takaisista tapahtumista. Rakas vaarini joutui 14-vuotiaana osalliseksi tapahtumista, mutta pääsi onneksi pakenemaan ennen murhia. Myöhemmin vaari liittyi keväällä heti Lopen Suojeluskuntaan kun se Lopelle perustettiin. Nämä vanhat haastattelut julkaisin netissä viime vuonna osana Suomi 100 -juhlavuotta. Haastatteluja on siis useampikin ja niissä vaarini kertoo mm. Talvi- ja jatkosodasta.