”Se on kuin entisen alokkaan asento. Sitä ei voi korjata. Pitää tehdä kokonaan uusi”
Eduskunnassa aloitamme tänään kevätistuntokauden. Töitä tulee riittämään sillä pöydillämme on vielä eri valiokunnissa yhteensä yli 100 hallituksenesitystä. Oma talveni tulee olemaan poikkeuksellisen kiireinen kun istun harvinaisesti kolmessa eri valiokunnassa. Ja niistä erityisesti ulkoasiainvaliokuntaa vielä työllistää paljon nopeasti muuttuvat maailmanpolitiikankin tilanteet niin Ukrainassa, Venäjällä kuin Syyriassa ja Irakissakin. Ja valitettavasti tapahtumia on paljon Afrikassa ja muuallakin jotka ovat nyt jääneet ainakin osittain ISIL:n ja muiden varjoon.
Tänään istunnossa käsittelemme uutta varhaiskasvatuslakia. Itse olen tehnyt 40 vuotta vanhan päivähoitolain uudistamiseksi työtä vuosikausia. Siksi minulle oli pettymyt ja lähes shokki opetusministeri Krista Kiurun (SDP) eduskuntaan tuoma Varhaiskasvatuslaki-esitys. Se on käytännössä sanahelinää ja pelkkää tahtotilaa täynnä. Todelliset ja tarpeelliset uudistukset jäävät tekemättä. Krista Kiuru puhuu kauniisti ja vertaa Vaka-lakia jopa peruskoulu-uudistukseen. Sellaiset puheet ovat ihmisten sumuttamista ja sanahelinän taakse menemistä. Rehellisyyden nimissä Kiurun esitys ei tuo mitään ratkaisevia parannuksia nykyiseen. Esimerkkinä voi mainita vaikkapa Kiurun isot puheet aikuisten määrän lisäämisestä varhaiskasvatukseen. Ne jäävät vain lupauksiksi.
Itse olen asiaa käsitellyt laajemmin ja tarkemmin jokinaika sitten kolumnissani. Se löytyy täältä kotisivuilta helpoimmin tuolta Kynästä-sivulta. Sieltä löytyy siis omat ajatukseni. Mutta OAJ:n jäsenenä ja opettajana jaan ammattijärjestömme huolen Kiurun esityksestä.
OAJ totesi, että sosiaalihuollollinen ja päivähoitopainotteinen laki veisi Suomen täysin eri tielle muiden OECD-maiden kanssa ja erityisesti Ruotsin, Norjan ja Islannin valitseman koulutuksellista tasa-arvoa ja lapsen ehjää oppimispolkua korostavan linjan kanssa. Ja linjasi, että tällaista lakiesitystä ei pidä vielä eteenpäin mikä olisi hengeltään ja yksityiskohdiltaan ristiriidassa EU:n ja OECD:n varhaiskasvatusta koskevien linjausten kanssa.
Opettajajärjestöt pettyivätkin Kiurun esitykseen pahoin. OAJ mukanaan Lastentarhanopettaja Liitto totesivat, että varhaiskasvatuslakiesitys on ”kunnianhimoton ja jo syntyessään vanhanaikainen”. On todellakin harmillista, että laki on voitu valmistella näin huonosti. Ja kun kerron, että se tehtiin jo hyvin pitkälle valmiiksi viime hallituskaudella ministeri Paula Risikon johdolla ja se ei olisi vaatinut tällä kaudella kuin loppusilauksen niin ei voi kuin ihmetellä mihin opetus- ja kulttuuriministeriössä on hukattu neljä vuotta.
Palaan aiheeseen.
Kevään aikana eduskunnassa siis kaiken kaikkiaan yli 100 esitystä vielä käsittelyssä. Isoimpana lopulta kuitenkin Sote-uudistus missä siinäkin isoja ongelmia. Näyttää vakavasti siltä, että mallissa on perustuslaillisia ongelmia, mutta myös oikeudenmukaisuus ongelmia. Nyt kotikunta-maakunta-mallin varaan rakentuva sote-uudistus on laittamassa maksumiehiksi ne kunnat jotka ovat asiansa ja palvelunsa parhaiten hoitaneet. Ja samaan aikaan malli vie näiltä pienemmiltä kunnilta lähes täydellisesti vallan ja mahdollisuuden vaikuttaa palveluihin. Jäljelle jää siis supistuvat palvelut ja kasvava lasku. Uskallan vielä epäillä, että ei tämä malli lopulta kelpaa keskustan Juha Sipilänkään johtamalle keskustan kentälle. Mutta katsotaan nyt miten asia kehittyy. Siitä ei kuitenkaan ole kyse, että emme sote-uudistusta tarvitsisi. Se tarvitaan ja ehdottomasti hyvien palveluiden turvaamiseksi. Mutta minun ajattelussa paino onkin sanalla palveluiden turvaamiseksi. Ja ennen muuta asuinpaikasta riippumatta.
Tällä viikolla keskustelussa huomenna myös muuttunut Venäjän tilanne ja käsittelyssä myös rattijuoppojen tuomioiden ja rangaistusten tiukentaminen ja moni muu. Ja mielenkiinnolla varmasti koko Euroopassa seurataan tilanteen kehittymistä myös Ranskassa ja Kreikassakin.
Nyt varhainen aamu ja kuppi kahvia ja kohta sitten matkaan. Sitä ennen vielä suora radiohaastattelu Yle Hämeelle alkavasta eduskunnan keväästä.
…
Kello 15.44 ja kohta Hartwall Arenaa kohden. Eduskunnassa takana jo ulkoasiainvaliokunnan pitkä kokous huomenna julkistettavan verkkotiedusteluasian parissa. Siihen siis huomenna laajemmin. Ja nyt jo pari tuntia hyvää keskustelua täysistunnossa. Itse käytin juuri pari puheenvuoroa. Tässä laajemman pääpuheenvuoroni sisältö Varhaiskasvatuslaista:
”Hallituksen ehdotus varhaiskasvatuslaiksi ei oikeastaan ansaitse edes tätä arvokasta ja tärkeää otsikkoa. Nykyisen lakiluonnoksen otsikko on Varhaiskasvatuslaki, vaikka lain sisältö on selvästi päivähoitopainotteinen. Itse olen ollut vuosia uudistuksen vankka kannattaja ja vauhdittaja. Yli 40 vuotta vanhan päivähoitolain uudistamisen lähtökohta on ollut koulutuksellisen tasa-arvon ja osaamisen nostaminen vuoteen 2020 mennessä. Maailma on muuttunut paljon näinä vuosikymmeninä ja päivähoito lastentarhoista varhaiskasvatukseksi.
Olin kuitenkin pettynyt kun kuulin, että Opetusministeri Kiurun lakiesityksen mukaan varhaiskasvatuslaki uudistus tulisi voimaan vuonna 2025. Näin vanha päivähoitolaki ehtisi täyttää täysin vanhentuneena jo 52 vuotta. Nyt esitelty laki on tulossa aiemmin voimaa, mutta on sisällöltään vaatimaton.
Itse haluan, että varhaiskasvatuslaki tehdään huolella. Lakiin on tarkennettava varhaiskasvatuksen pedagoginen määritelmä ja samalla kirjattava lastentarhanopettajan pääasiallinen vastuu varhaiskasvatuksen suunnittelusta ja arvioinnista.
Esityksessä valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman laatiminen säädetään Opetushallituksen tehtäväksi. Tämä on selkeä edistysaskel nykytilanteeseen. Lakiesitys ei kuitenkaan edellytä, että varhaiskasvatuksen järjestäjä, kunta tai yksityinen, laatii valtakunnallisten perusteiden pohjalta paikallisen suunnitelman. Kuitenkin laki velvoittaisi, että jokaiselle lapselle päiväkodissa ja perhepäivähoidossa tehdään lapsikohtainen varhaiskasvatussuunnitelma. Paikallisen suunnitelman puuttuminen ja henkilökohtaisen suunnitelman laatiminen ovat täydessä ristiriidassa esi- ja perusopetusta koskevien vastaavien säädösten kanssa.
Laadukkaaseen ja pedagogiseen varhaiskasvatukseen tulee saada normeiksi valtakunnalliset ja paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat. Nämä uudistukset ovat lähes kustannusneutraaleja myös kunnille.
Varhaiskasvatuslain on suunnattava katse tulevaisuuteen ja mahdollistettava lapsille jatkumo esiopetukseen, alkuopetukseen ja perusopetukseen. Lakiuudistusta tehtäessä 65 % vanhemmista piti tärkeänä, että varhaiskasvatuksen tulee tukea lapsen kasvua ja oppimista.
Varhaiskasvatuslaissa tulisikin ns. varhaiskasvatuksen olla pääosassa ja päivähoidolle on varattava sitä täydentävä rooli. Päivähoidon ja varhaiskasvatuksen eron voi kiteyttää näin: kaikilla perheillä ei ole yhtä laajaa päivähoidon tarvetta, mutta kaikilla lapsilla on yhtäläinen oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen.
Lakiesityksessä varhaiskasvatuksen määrittely on kuitenkin täysin epäonnistunut. Käytännössä tässä ehdotuksessa entinen päivähoito-sana on vain korvattu varhaiskasvatus-termillä.
Tämä ei vastaa varhaiskasvatustieteen antamia perusteita. Lakiesitys jättää huomiomatta sekä päiväkotitoiminnan että perhepäivähoidon ominaispiirteet ja erilaiset vahvuudet sekä näiden henkilöstön koulutuksellisen taustan ja eron.
Alan ammattilaiset ovat kannanotoissaan todenneet yksituumaisesti, että ”On perusteetonta väittää, että yksi perhepäivähoitaja omassa kodissaan vastaten ruuanlaitot ja siivoukset, pystyy toteuttamaan samat lakiin esitetyt varhaiskasvatuksen tavoitteet kuin päiväkodissa lastenhoitajan ja lastentarhanopettajakoulutuksen saanut kolmen henkilön tiimi, jolla on lisäksi erityslastentarhanopettaja tarpeen mukaan lapsiryhmässä mukana.”
(Varhaiskasvatuslaissa varhaiskasvatuksen on oltava pääosassa päivähoidon kulkiessa koko ajan rinnalla. Lakiin tulisi selkeästi määritellä mitä tarkoitetaan varhaiskasvatuksella ja mitä päivähoidolla, sillä nykyisessä lakiluonnoksessa käsitteet ovat epäselviä ja varhaiskasvatukselle ja päivähoidolle on määritelty muun muassa samat tavoitteet.)
Tämän hallituksen esityksen varhaiskasvatuksen määrittely ei siis vastaa kansainvälistä linjaa. Kansainvälisesti varhaiskasvatus määritellään tavoitteelliseksi pedagogiseksi toiminnaksi, josta päävastuu on opettajakelpoisuuden omaavalla henkilöstöllä.
Varhaiskasvatus tulee määritellä laajemmin kuin hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudeksi.
Varhaiskasvatuksen ammattilaiset ovat itse todenneet, että ” Varhaiskasvatus on lapsen oppimista, kasvua ja kehitystä varten. Se tulee määritellä tavoitteelliseksi, suunnitelmalliseksi ja pedagogiseksi toiminnaksi, johon kuuluvat hoito ja huolenpito. Varhaiskasvatukseen sisältyy alueita perushoitotilanteiden pedagogiikan hyödyntämisestä monipuoliseen kulttuurikasvatukseen huomioiden lapselle ominaiset toimintatavat; leikkiminen, liikkuminen, tutkiminen sekä taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen”.
Lakiesitys ei selkeytä päiväkotien henkilöstön ammattinimikkeitä kuten varhaiskasvatusta valmisteleva työryhmä esitti. Laissa ja sen valmistelussa olisi tullut hyödyntää varhaiskasvatuksen koulutuksen arvioinnin tuottamaa tietoa koulutuksista, niiden eroista ja vahvuuksista. Laissa olisi tullut säätää erikseen varhaiskasvatuksen opettajan, varhaiskasvatuksen sosionomin sekä varhaiskasvatuksen lastenhoitajan tehtävistä. Koulutuksellisen tasa-arvon ja pedagogisen varhaiskasvatuksen kehittämisen edistämiseksi opettajien määrää tulee lisätä päiväkodeissa.
Lakiesityksessä ei toteudu lapsen etu, eikä esitys tuota todellista uudistusta yli 40 vuotta vanhaan lakiin. Esitys ei myöskään vahvista varhaiskasvatukseen laatua tai pedagogiikkaa.
Tällä hetkellä varhaiskasvatuksen henkilöstöstä noin 30% on korkeakoulututkinto. Lakia säädettäessä olisi luullut OKM:n tottavan huomioon, että OECD:n linjausten mukaan varhaiskasvatuksen henkilöstöstä 50 %:lla tulisi olla varhaiskasvatuksen korkea-asteen koulutus. Lakiesityksessä ei tällä hetkellä ole myöskään mainintaa henkilöstön ammattinimikkeiden selkeyttämisestä, jota lakia valmisteleva työryhmä esitti.
Henkilöstön osaamiseen ja koulutustaustaan tulisikin kiinnittää nyt käsittelyssä olevaa esitystä enemmän huomiota. Siis ministeriö joka on vannonut korkean osaamisen ja koulutuksen nimiin on nyt tehnyt esityksen missä osaamista ei arvosteta. Laadukas varhaiskasvatus vaatii koulutetut ja osaavat opettajat. Jotta päiväkodeissa voidaan varmistaa laadukas varhaiskasvatus, lastentarhanopettajien tulee saada koulutuksensa yliopistojen opettajankoulutuksessa.
Tätä varhaiskasvatuslakiesitystä on markkinoitu päiväkotien lapsiryhmien enimmäiskokojen säätämisellä. Esityksessä annetaan ymmärtää, että se rajaa kolme vuotta täyttäneiden kokopäivähoitolasten ryhmän koon päiväkodissa 21 lapsen suuruiseksi ja alle kolmevuotiaiden lasten ryhmän koon 12 lapsen suuruiseksi. Käytännössä kuitenkaan näin ei tapahdu. Itse toivon, että valiokunnassa nämä asiat käydään huolella läpi ja katsotaan myös se, että laki ei aiheuta vaikeuksia myöskään yksityisten päiväkotien laadukkaalle toiminnalle.
Keskeisin ongelma Kiurun johtamassa lainvalmistelussa on ollutkin se, että lakia on valmisteltu sosiaalihuollon viitekehyksessä, vaikka suomalainen varhaiskasvatusjärjestelmä siirrettiin vuoden 2013 alusta opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen. Tällöin se lakkasi olemasta sosiaalihuollollinen palvelu.
Itse edustan sitä ajettelukantaa, että Lapsella on oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen.
Alan ammattilaiset ovat tuoneet vahvasti esille pettymyksensä tähän esitykseen. Ja vaatineet jopa, että lakiuudistusta ei tällaisenaan hyväksytä, vaan että se palautetaan uudelleen valmisteluun. Lapsemme sekä osaava ja motivoitunut henkilökuntamme ansaitsee nimittäin parempaa. Varhaiskasvatus on tunnustettava osana kasvatuksellista ja koulutuksellista tasa-arvoa.”
Tuossa siis asiat mistä juuri puhuin. Puhuttaessa toki hieman ehkä toisin sanoin. Huomenna puheenvuoro kokonaisuudessaan myös eduskunnan pöytäkirjassa. Nyt smokki päälle Urheilugaalaan edustamaan Valtion Liikuntaneuvostoa. Ai kenestä tulee Vuoden 2014 Urheilija. Minusta se titteli kuuluu nyt ehdottomasti Mikko Iloselle.
…
Upea urheiligaala takana –
Iivo Niskanen ja Sami Jauhojärvi Vuoden Urheilijat!
Hieno juhla takana. Onnea vuoden urheilijoille Sami Jauhojärvelle ja Iivo Niskaselle. Itse olisin niin kuin päivällä kirjoitin pokaalin antanut Mikolle, mutta kova oli tämänkin sympaattisen kaksikon suoritus ja Olympiakulta. Samalla perinnettä myös avattiin ja palkinto annettiin ei vain yhdelle urheilijalle vaan joukkueelle. Se luo mielenkiintoisen lisävivahteen jatkoonkin.
Minulle tunnelmaisin hetki oli kun rallimies Timo Mäkinen kutsuttiin Urheilun Hall of Fameen. Aikanaan muuten itsekin sain nimen juuri tämän sorateiden kuninkaan mukaan. Hieno hetki. Toivottavasti tämä avaa myös perinnettä sille, että moottoriurheilijoita muistetaan vuosittain. Meillä niitä mestareita nimittäin riittää ja seuraavaksi vaikka se Mika Ahola ja Juha Kankkunen sekä Kari Tiainen ja Juha Salminen. Niin ja totta kai Heikki Mikkola. Tässä nyt alkuun.
Kiitos upeasta illasta ja oli kunnia saada edustaa Valtion Liikuntaneuvostoa urheilun tärkeimmässä illassa itse urheilusuoritusten jälkeen. Ja tänä vuonna tsemppiä kaikille urheilijoille ja ensi vuonna sitten taas gaalassa juhlitaan.