Hankintadirektiivi. Kauhea sana ja paljon tuskaa ja hämmennystäkin aiheuttanut.
Miksi Riihimäen seudulla kouluissa juodaan maitoa, joka tuodaan kuorma-autoilla Satakunnasta satojen kilometrien takaa? Monen koululaisen vanhempi nimittäin ”purkittaa” vähintäänkin yhtä hyvää maitoa oman alueemme Valion Herajoen Meijerillä. Ja se maito vielä tulee monen koululaisenkin vanhempien lähitilalta. Tarinat kaukaisista maista rahdatuista raaka-aineista koulujen ja vanhainkotien ruokalinjastolle ovat tulleet jo liian tutuiksi. Ja teidenkin auraus tulee usein kaukaa ja kaikki hankinnat tehdään vain halvimman hinnan mukaan usein kasvottomille suurille yrityksille.
Usein syylliseksi laitetaan hankintalaki. Se onkin osaltaan varmasti syyllinen, mutta isolta osalta syytä voi etsiä myös hankintaosaamisesta. Tähän ollaan nyt hakemassa helpotusta, kun hankintoja ollaan uudistamassa kilpailutuksen kriteerein. Uudistuksen taustalla on jo EU:ssakin havaittu huoli siitä, että kunnat tulkitsevat joustamattomasti vuonna 2004 voimaan astuneita hankintadirektiivejä. Peruslähtökohta ollut se, että kaikki julkiset palvelut ja tavarat, jotka ylittävät tietyn hintatason, tulee kilpailuttaa kunnan toimesta.
Nykyisillä kilpailutuskriteereillä tavanomaisesti vain hinta on ratkaissut. Tämä on johtanut siihen, että lähes aina isot yritykset voittavat pienten ja keskisuurten yritysten jäädessä taka-alalle. Hankinnassa ei ole huomioitu myöskään laatua ja ruuassa makua eikä ympäristö- tai sosiaaliseikkoja. Esimerkiksi juuri tuo maito tai perunat kouluruokailuun on voitu tuoda kaukaakin jopa joskus ulkomailta, koska hinta on ollut halvin. Tai pyykkejäkin jossain vaiheessa kuljettiin Suomesta Viroon vain pestäväksi. Tai kilpailutuksessa ei ole otettu huomioon, että mahdollisesti lähialueen viljelijäkin voisi raaka-aineet toimittaa, tuoreena ilman viikkojen varastointiaikaa tai tuhansien kilometrien kuljetusmatkaa.
Nyt uudistus tuo kilpailutukseen lisää valvontaakin, joka tapahtuu jatkossa reaaliaikaisesti. Kunnissa on koettu ongelmalliseksi se, että valvonta tapahtuu vasta valitusten kautta. Kilpailutusten muuttuessa nyt niin, että yksiselitteistä voittajaa voi olla vaikeaa löytää, uskotaan markkinaoikeuteen tehtävien valitusten määrän lisääntyvän. Tätä ehkäisemään tulee ennenaikainen viranomaisvalvonta.
Uudistetut hankintakriteerit on tarkoitus saattaa voimaan ensi vuoden helmikuussa. Ensisijaisena lähtökohtana on saada kilpailuttajat, eli julkiset tahot, ymmärtämään miten kilpailutuksessa voidaan ottaa huomioon muukin kuin hinta. Kilpailutukseen voidaan laatia ehtoja, joiden kautta pienemmilläkin yrityksillä on mahdollisuus tuottaa palveluita tai tavaroita julkiselle sektorille. Maantieteellisen sijainnin perusteella tuottajan valitseminen ei ole uudistuksenkaan jälkeen mahdollista, mutta kilpailutusta suunniteltaessa voidaan päättää, että esimerkiksi tuote, jolla on mahdollisimman pieni hiilijalanjälki, esimerkiksi lyhyt kuljetusmatka, voittaa. Ja olen varma, että mm. tuoreuden, ympäristövastuun ja sosiaalisten kysymysten noustessa kilpailukriteereiksi nähdään palvelun tuottajissa myös paikallisia yrittäjiä. Ehtoihin halutaan lisätä myös neuvotteluvaraa palveluntuottajan kanssa, prosessista halutaan vuorovaikutteisempaa sekä läpinäkyvämpää.
Uskonkin, että uudistus vaikuttaa mm. suomalaiseen ruuan tuottajaan positiivisesti. Vaikka ymmärrettävästi suoraan lähiruoka-kriteerin käyttäminen kilpailutuksen ehtona evättiin, näkyy tämä toivottavasti silti suomalaisilla tiloilla kysynnän ja mahdollisuuksien kasvuna. Olen useasti puhunut suomalaisen ruuan puolesta ja lähipalveluiden puolesta ja tämän direktiivin uudistustyötä on ollut ilo seurata. Palveluiden tilaaminen kunnissa vaati järkeistämistä on sitten kyse ruuasta tai vaikkapa rakentamisesta. Kilpailukriteerejä muuttamalla paikalliset pienemmätkin yritykset nousevat kilpailuun mukaan. Eivät välttämättä hinnalla, mutta laadulla ja maulla tai osaamisella ja paikallistuntemuksella. Tämä on tervehenkinen uudistus, muuten niin suppeille tuotteiden ja palveluiden tarjoajien markkinoille.
Nyt aamun lehdet ja lauantai käyntiin. Niin usvaista, että näyttää kirkkommekin kadonneen.
…
Kello 23.04 ja mukava päivä takana. Tänään olin katsomassa Riihimäen Jäätaitureiden joukkuepäivää. Samalla kävin tutustumassa jälleen kerran Riihimäen jäähalliin ja jäätilanteeseen. Tilanne on todellakin surkea. Tekojää on nyt poissa käytöstä tulevan talven ja toivottavasti uusi halli saadaan mahdollisimman pian korjaamaan tilannetta. Uusi jäähallihan oli meillä jo aikoja sitten pöydällä Valtion Liikuntaneuvostossa. Silloin saimme sille väännettyä valtiontuen, mutta rakentaminen jäi kaupungin vetäydyttyä hankkeesta. Uudelleen asia nousi keskusteluun viime vuonna ja nyt onneksi kaupunki on päättänyt hallin rakentaa. Valtionosuudenkin hankkeelle saimme uudestaan vaikka edellinen perääntyminen osaa VLN:ssä ärsyttikin. Mutta toki ymmärsivät, että kunnissa tiukkaa. Toivottavasti myös vanha halli saa samalla ehostuksen ja koko jääurheilupaikka. Riihimäellä nimittäin erittäinkin kovassa nosteessa niin junnujääkiekko kuin taito- ja muodostelmaluistelukin.
Tänään Jäätaitureiden joukkuepäivässä näimme monta upeaa näytöstä. Totta kai piskuisen kummitytön meno sai kummisedän miltein herkistymään kylmässä hallissakin, mutta upeita esityksiä kaikki ja isoimpien tyttöjen show todella upeaa katseltavaa. Onnea siis kaikille joukkueille kilpailukauteen ja ennen muuta intoa ja hymyä ja hyvää yhteishenkeä treeneihin läpi talven. Kiitos tästä mukavasta päivästä.
Palautetta on tullut muutamia aamuisesta kilpailutuskirjoituksestanikin. Kiitos niistä. Toivotaan, että säädösten selkiyttäminen myös osaltaa helpottaa kilpailutuksia, mutta kyllä se senkin jälkeen ennen muuta on kiinni kuntien ja kaupunkien tahdosta ja kilpailutusosaamisesta. Jos jatkossakin vain hinnalla kilpailutetaan niin varmasti mikään ei muutu. Laatu heikkenee ja paikalliset palvelut ja työpaikat vähenevät. Mutta jos rinnalle nostetaan muitakin arvoja niin sillä voi ja varmasti onkin paljon kauemmaksi kantoisiakin vaikutuksia. Toivottavasti emme enää koskaa törmää sellaiseen, että pyykkejä kuskattaisiin pestäväksi Suomesta Viroon tai perunaa rahdattaisiin suomalaisiin ruokapöytiin hinnan takia ulkomailta. Ja kyllä paikallista yrittäjyyttä kannattaa tukea rakentamisessa ja teiden ja muun kunnossapidossakin. Siihenkin löytyy kilpailutuksenkin kautta mahdollisuudet, jos vain on halua ja tahtoa. Arvot ratkaisevat.
Mutta päivää sitten Riihimäellä ja täällä Lopella. Ja kiitokset myös useammastakin viestistä liittyen Loppijärvemme hoitokalastukseen. Talkoisiin olette kaikki tervetulleita mukaan ja särkeä saa varmasti hakea juuri niin paljon kuin ruokapöytäänne mahtuu tai kissanne tahtovat. Tulkaahan käymään.
Ensi yönnä sitten taas käännellään kelloja. Esitykseni kellojen siirtelystä luopumiseksi ei liikenneministeri Merja Kyllöselle kelvannut. Siispä jatkossakin vekkareita saamme väännellä ja sekoittaa niin omat kuin eläintekin vuorokausirytmit. Typerää.