Tänään päivä jälleen Päijät-Hämeessä. Tänään tammikuun ”kiertue” vei Päijät-Hämeeseen ja vaikka hieman flunssa kiusaksi tulikin niin ohjelma vedettiin Finrexinin avulla läpi. Aamulla Hollolan kautta Heinolaan ja siellä Vierumäellä melkein neljän tunnin päivä. Paikka minulle monesta enemmänkin kuin tuttu ja tänään keskityimmekin oikeastaan paikan koulutusasioihin ja myös rakentamishankkeisiin. Paikalla siis tänään lähinnä Valtion Liikuntaneuvoston varapuheenjohtajan roolissa ja täytyy olla kyllä tyytyväinen siihen miten hienoa työtä Vierumäelläkin on tehty. Paikkahan aloitti jo vuonna 1929, kun Vierumäki valikoitui pari vuotta aiemmin perustetun Suomen Urheiluopiston sijaintipaikaksi. Kymmenen vuoden toiminnan jälkeen paikka muuttui sotasairaalaksi, mutta palasi urheilun pyhätöksi sitten taas rauhan palattua. 1960- ja 1970-luvilla Vierumäki kehittyi vauhdilla saaden niin uimahallin, urheiluhallin ja jäähallinkin. Myös oppilasasuntola rakennettiin silloin ja seuraavina vuosikymmeninä sitten SVUL:n koulutuskeskus ja Vierumäki-halli, Golf-kenttä ja 1988 ensimmäinen 30 mökin mökkikylä. 1990-luvulla lamankin keskellä paikka jatkoi kehittymistään ja 2000-luvulla rakentamisen tahti vain kiihtyi. Tänään Vierumäki on noin 350 työntekijän työpaikka 350 hehtaarin alueella liikunta-alan koulutuksen, huippu-urheilun, kuntoliikunnan, hyvinvoinnin, terveyden ja vapaa-ajantoimintojen keskus. Ja koulutuksessakin monessa ollut aina edelläkävijä ja nytkin monenlaisia uusiakin hankkeita lähdössä tälläkin saralla liikkeelle.
Vierumäen alueella käy vuositasolla yli 400 000 asiakasta ja heistä 100 000 on yritysasikkaita ja myös tälle sektorille on paikka lanseeraamassa pian uutta. Eli tuo edelläkävijän maine siis saa jatkoa. Mutta Vierumäki varmasti niistä aikanaan itse sitten enemmän kertoo julkisuuteenkin.
Entisenä opettajana myös paikan osaamisperusteinen ja työelämälähtöinen koulutus ja opiskelu sävähdyttivät ja myös laaja-alainen yhteistyö mm. Haaga-Helian ammattikorkeakoulun kanssa ja myös uudet tulevat jutut toisenasteen koulutuksessa. On hyvä, että olemassa olevat tilat on parhaalla mahdollisella tavalla käytössä ja myös maan paras osaaminen mm. liikunnanohjaajien koulutuksessa.
Nämä aktiivipuistot ovat upeita. Tällainen sopisi Iso-Korkeellekin Lopella? Tai Riuttaan Riihimäelle? Tai minne vaan. Eikös se vanha hyvä liikunnankin ohje ollut, että antakaa lasten kiipeillä puissa.
Pääkohteena tänään siis Päijät-Hämeen kierroksella Vierumäen Suomen Urheiluopisto.
Ja flunssa pidettiin kurissa tutulla ystävällä Finrexinillä 🙂
Itse aikanaan nostin esille ammattikorkeakoulutasoisen ”Liikunnanohjaaja (ylempi AMK)” -ammattinimikkeen hankaluuden ja kuvaamattomuuden. Koulutushan on englanniksi Master of sports, mutta suomeksi ammattikorkeakouluissa liikuntaa opiskelleet ovat oikeutettuja käyttämään valmistuttuaan tutkintonimikettä liikunnanohjaaja (AMK) tai liikunnanohjaaja (ylempi AMK). Nimikkeenä liikunnanohjaaja on kuitenkin työmarkkinoilla yleisesti käytetty ja kärsinyt tämän takia inflaation. Liikunnanohjaajaksi kutsuvat itseään yhä useammin liikunnan ohjausta työkseen tekevät, joilla ei kuitenkaan välttämättä ole ammattikorkeakoulutasoista tutkintoa. Liikunnanohjaaja-nimikkeen käyttö on myös yleistymissä myös harrastajapiireissä. Näin ollen liikunnanohjaaja-nimike ei enää anna oikeanlaista kuvaa niistä liikunnanohjaaja (AMK) -tutkinnon suorittaneista, jotka usein työskentelevät asiantuntija- ja esimiestehtävissä. Liikunta-alan ammattikorkeakoulujen verkoston yksimielinen esitys mitä aikanaan itsekin esitin käytettäviksi nimikkeiksi olisivat liikunnan kandidaatti ja liikunnan maisteri. Nämä olisivat myös eurooppalaisen korkeakoulututkintojen järjestelmän linjan mukaisia. Ehdotetut nimikkeet kertoisivat myös selkeästi tutkinnon tasosta ilman, että ne viittaisivat suoraan varsinaisiin työtehtäviin. Vuonna 2014 opetusministeri Krista Kiuru (Sd) ei esitystäni vienyt eteenpäin vaan siirsi silloin asian nyt kuluvalle hallituskaudelle. Tänään Vierumäellä lupasin uusia myös tämän esitykseni ja toivottavasti saamme asian nyt kuntoon.
Samalla tulen uusimaan myös esitykseni Personal trainer -nimikkeen selkeyttämisestä. Nämä PT:t eli henkilökohtaiset valmentajat tai kuntosaliohjaajat ovat tulleet entistä suositummiksi viime vuosina. Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut se, kuka on oikeutettu käyttämän personal trainer -nimikettä. Tällä hetkellä sitä ei ole säännelty. Nykyään kuluttaja ei voi olla varma ostamansa palvelun laadusta tai personal trainerin tietotaidosta ja itseasiassa ammattitaidoton ohjaus kuntosalilla tai vaikkapa ravinnon suhteen voi olla jopa vaarallista. Ratkaisuksi voisi käyttöön ottaa lisenssin, jonka saisi suorittamalla tietyn kokeen tai testin hierojien tapaan. Toinen vaihtoehto voisi olla uuden ammattitutkinnon perustaminen. Vain ammattitutkinnon suorittaneet olisivat oikeutettuja käyttämään personal trainer -nimikettä. Tutkinnon opetussuunnitelman kautta varmistettaisiin se, että kaikki personal trainer -palveluita tarjoavat ovat niin sanotusti samalla tasolla.
Mutta palaan näihin kahteen esitykseen helmikuussa ja laitetaan hieman asioihin vauhtia.
Kiitokset vielä Vierumäelle mielenkiintoisesta päivästä ja antoisista keskusteluista. Esillä niin urheiluopistot, urheiluakatemiat, valmennuskeskukset ja monet muut sportin tärkeät ja ajankohtaiset aiheet. Ja totta kai myös liikuntapaikkarakentaminen ja myös tulevat Lahden 2017 kisatkin.
Heinolasta sitten matka jatkui Lahteen ja illaksi kotiin. Huomenna jatketaan, mutta kiitos vielä kaikille päivän ohjelmaan osallistuneille ja sen rakentaneille. Tällaisia lisää.
Voisin täällä jo myös muistutella tulevasta maaliskuun kahdesta ensimmäisestä viikosta. Nehän ovat totutusti ne suomalaisen ruuan viikot. Jos ei tietenkin mielellään kaikki 52 viikkoa ympäri vuoden. Mutta tämä kampanja siis jälleen lähestyy ja nyt jo neljättä kertaa. Lähtekäähän mukaan: IV Kaksi viikkoa vain suomalaista ruokaa – 1.3.-14.3.2015.