Eilen minulla oli kunnia tehdä hieman erilainen yritysvierailu. Iltapäivällä ajelin pitkäaikaisen tuttavapariskuntani Monica ja Ilkka Brotherusten Erkylän kartanolle. Paikka on kerta toisensa jälkeen sykähdyttävä. Vanha haapakuja vie upean kartanon pihaan ja vanhan 1540-luvulta alkunsa saaneen ratsutilan henki elää nyt upeassa 2000-luvun ratsastustallissa.
Vajaa kymmenen vuotta sitten Monica Brotheruksen haaveesta tuli totta kun kodin vanhat tallit remontoitiin ja niiden yhteyteen rakennettiin yksi Suomen upeimmista maneeseista. Lämmitetty, valoisa, suomalaisesta puusta rakennettu maneesi on kuin tehty kartanon vanhaan henkeen ja niin se onkin. Jokainen yksityiskohta on suunniteltu tarkkaan ja pieteetillä – tilattu sieltä mistä saa tai tehty varta vasten. Mutta samaan aikaan hevostallikokonaisuus on täydellisen moderni ja tarkkaan myös toiminnan ja toimivuuden kannalta suunniteltu. Hevosenlanta (mikä toivottavasti pian palaa tämänkin paikan lämmityskattilassa) kulkee lattianalla pois, heinät pudotetaan ylisiltä jne. Ja uuden muutaman vuoden vanhan tallilaajennuksen olkipohjat putsataan pienin konein auvautuvien poksien kautta. Uudesta tallista on muuten myös suora sisäänkäynti lämpiön kautta maneesiin. Työergonomiaa siis kovaan ja fyysiseen työhön. Solariumin lämpöönkin hevoset pääsivät.
Kävellessäni tallien historiallisia käytäviä hevosten hörähdellessä tervehdykseksi oli hieno huomata, että tallilla on myös hyvä henki. Moni ratsastusta kilpatasolla harrastava laittoi toinen toistaan upeampia hevosia kuntoon ja toisessa pilttuusa ratsastusta harrastava rouva omaa ratsuaan. Hymy tervehti jokaisen kasvoilta. Hymy avasi tallista enemmän kuin pelkät ovet.
Erkylän Kartanon Tallin historia tai ainakin juuret ulottuu kauas. Paikan vanha kantatila Apolan ratsutila tunnetaan jo 1540-luvulta lähtien. Suurtilaksi paikka kehittyi 1700-luvulla ja pitkälti nykymuotoonsa 1850-luvulla Johan Reinhold Muckin johdolla. Kartanon englantilaistyylisessä puistossa kasvaa tänäänkin Suomen suurin lehtikuusi ja rantapenkalla Erkyläjärven äärellä maamme suurin tervaleppä. Keltainen koivukin pitäisi puutarhassa olla. Valtaosa pihapiirin suurista jalopuista on Muckin istuttamia 1850-luvulta. Ne ovat muuten aikalailla yhtä vanhoja kuin suomalainen koululaitos. Nimittäin kartanon silloisen isännän rahoittamana paikan mailla aloittin vuonna 1857 Suomen ensimmäinen kansakoulu – sveitsiläistyylinen Eskon koulu. Samanlainen auttamisen ja tekemisen henki elää nykyisessäkin kartanon isäntäperheessä. Heidän johdollaan avattiin mm. SINI Harghushay Primary School Gendabin paimentolaiskylässä Pohjois-Tansaniassa Hanang-vuoren juurella. Mutta se on oma tarinansa ja itseasiassa täällä blogissani olen siitä aikanaan myös kirjoittanutkin kun kylän johtoa sain tavata.
Ajatuksia herättävä on myös A.F Granstedtin 1840-luvulla suunnitteleman kartanon puistossa muistokivellä varustettu neljän saksalaissotilaan hauta. Erkylän ympäristössä käytiin saksalaisten ja punaisten välillä taistelu 21.4.1918, jossa kaatui neljä saksalaista. Heidät haudattiin kartanon puistoon. Ja lähimetsään myöhemmin tehtiin myös muistopaikka kaatuneille punaisille. Koskettavia tarinoita vuosisatojen historiasta.
Museovirasto kuvaa paikkaa ”Päärakennuksen arkkitehtuurille on luonteenomaista tuona aikana suositut uudet elementit kuten suuret pyörökaari-ikkunat, vahvasti ulkonevat risaliitit ja kevyt, konsolien varaan rakentuva räystäs.”
”Kartanon päärakennuksen eteläpuolella on talouspiha, jossa on työväen asuinrakennus 1840-luvulta ja 1850 rakennettu talli. Viljelyksille johtavan tien varrella on niin ikään A.F. Granstedtin suunnittelemia, uusgoottilaisia piirteitä omaavia talousrakennuksia, joista merkittävin on entinen viljamakasiini. Pohjoisrannalla oleva kivinavetta on rakennettu 1845. Kartanomiljööseen kuuluu myös järven toisella puolella oleva Hautaniemi, jossa on paroni Carl Munckin hauta. Järven etelärannalla on alustalaisten lapsia varten 1840-luvulla rakennettu Eskon koulu ja kartanon entinen torppa, Saarentausta.”
Näissä rakennuksissa toimii nyt Sinituotteet pääkonttori. Sinivalkoisen yrityksen konttori omistajiensa kotipihassa. Tämä sama ajattelu näkyy myös perheen muussa omistuksessa. Yrityskaupat eivät ole tarkoittaneet keskittämistä tai alasajoa vaan aina panostusta sinne missä kyseisen yrityksen juuret ovat. Esimerkkejä heiltä on jo lukuisia. Ja yhdessä kauneimmassa vuoden 1850 viljamakasiinissä koti.
Paikka rakentuu koko ajan. Jotain uutta ja jotain vanhaa ja jotain lainattuakin. Itse kartano oli koskettava. Se on perheen koti eli ei siitä sen enempää.
Mutta tänään siis paikka ja sen Erkylän Kartanon Talli tarjoaa korkeatasoista hevosten täysihoitopalvelua. Asiakkaiden käytettävissä ovat hyvin varustetut kaksi tallia, iso lämmitetty maneesi, ulkokenttä, upeat maastot ja viihtyisät asiakastilat. Voin sanoa, että paikka on monessa mielessä ainutlaatuinen ja myös ainutlaatuinen hevosille ja ratsastajille.
Tällä hetkellä tallin paikka paikat on täynnä. Upea maneesi kuitenkin on myös vuokrattavissa. Ja aika-ajoin talliin myös tulee tilaa. Pitäkää siis mielessä.
….
Kello 21.32 ja kotona. Tänään päivä jälleen Hämeenlinnassa. Istuntovapaaviikon päivistä siis pari Hämeenlinnassa ja yksi Lahdessa ja sitten yksi Riihimäellä. Tai oikeastaan Riihimäellä parinakin eri päivänä. Hyviä juttuja ja paljon mukavia kohtaamisia. Niin ja tuo Hämeenlinnan Goodmanikin alkaa tulla pikku hiljaa jo tutuksi. Tänään jo toinen visiitti avajaispäivän jälkeen siellä ja valtavasti väkeä tänäänkin liikkeellä ja uskon, että tuolla kauppapaikalla ihmisiä tulee riittämään jatkossakin.
Hämeenlinnassa tänään myös otimme yhden maamme parhaan valokuvaajan Mikaela Löfrothin kanssa uusia vaalikuvia minulle. Hieman erilainen idea tällä kertaa kuvien kautta toteutuksessa ja muutama vuosi sitten Vuoden Muotokuvaajaksikin valittu Mikaela siinä ylivertainen toteuttajaksi. Uskomattomalla tavalla hän hetkessä laittoin studion hieman monimutkaisempaan kuvausasentoon ja sen jälkeen viisi kuusi erilaista kuvasarjaa tuli vajaassa tunnissa kuvatuksi. Ammattilainen on ammattilainen kuvaamisessakin ja Mikaela sitä isolla A:lla. Suosittelen erittäin lämpimästi niin muotokuviin, perhekuviin kuin erilaisiin juhlakuvauksiinkin. Siis silloin kuin haluatte että kuviin tallentuu myös tunnelma ja hetki. Sellaista taitoa ei kaikilla ole, mutta Mikaelalla on. Hän pysäyttää aidon hetken juuri siihen yhteen ruutuun.
Hämeenlinnassa sitten vielä Kukon lounas ja sitten Riihimäelle. Iltapäivällä vielä hieman puhelinpalaveria mm. kuntarakenneuudistuksesta ja myös Hyriankin ajankohtaisista asioista. Yhtään kokousta ei tänään ollut eli siinä mielessä ihan rento päivä.
Huomenna sitten jatkamme Loppijärvellä hoitokalastusta. Rysä on Isojoella ollut nyt toistaviikkoa ja huomenna jälleen veneellinen särkeä ja lahnoja ylös. Hauskaa puuhaa ja konkreettista auttamista rakkaan kotijärven eteen. Tulkaahan katsomaan iltapäivällä kello 14 Vanhakoskelle.